Sininen hetki

Vuosi ei lopukaan kanervan kukintaan. Kun lumi tulee, kesä on valmiina sen lumen alla. (M. Vaara) Tämä runo on pistänyt minut polvilleen katsomaan läheltä maata varvikkoa. Kuivilta näyttävät varvut eivät ole kuolleet, vaan ovat kasvattaneet lehti- ja kukkasilmuja seuraavaa kevättä varten. Ilman pitää kylmetä, että malttaa painua talvilepoon.

Vuosia sitten syksy mennä hujahti nopeasti. Ajanvarauskirja oli täyttynyt jouluun asti. Elin aikaa etukäteen kulkemalla päivittäin työmatkat junalla aamuin illoin. Kaikkea odottamatonta sattui pimeän aikaan. Pyysin paikallisjunaan kuulutuksen englanniksi. Pojat pistivät paremmaksi kaikilla osaamillaan kielillä, kun jäin pois Hennalan sesakkeella. "Hennala ja sitten Lahti, mikä on tämän junan päätepysäkki." 

Seisake oli pimeä. Kun silmä alkoi tottua hämäryyteen, oli Hennalassa muitakin junasta poistuneita matkatavaroineen. Kielien sekoitus kyseli puhelinta, jolla saisi tilattua taksin päästäkseen hotelliin. Japanilainen myyntimies oli tullut Seurahuoneelle kauppaamaan Costa de Sollin lomaosakkeita. Kuka ei ole kaivanut kuoppaa jalkojeni alle, muistan heitä lämmöllä. Oli niitäkin, jotka toivoivat minun lähtevän pois. Silloin koin sen todeksi: "Koskaan ei ole viisasta toivoa toiselle onnettomuutta. Jos kaunalla ja kateudella olisi hahmo, se olisi bumerangin muotoinen. - Charley Reese" 

Kulkemani tie on pitkä ja seuraan jalanjälkiä. Mitä meidän Suomi-neidolle kuuluu? Tätä voisi verrata Kairon monimiljoonaiseen kaatopaikkaan. Sinne päätyi ranskalainen nunna, jonka valtio lähetti eläkkeelle opettajan tehtävästä. Rukoili joutumistaan maailman pahimpaan paikkaan. Siellä hän jatkoi opettamista, sillä se takasi lapsille pääsyn pois kaatopaikalta. Hän pyysi myös aviomiehiltä lupauksen viikoksi, etteivät hakkaa akkaa. Se oli rauhantyö. Kun viikko oli kulunut, pyysi nunna lupauksen toiseksi viikoksi, jne. 

Kansa tarvitsee äidillistä opetusta. Minkälaisia miesopettajia minä seurasin aikanani ilman koulutuksen tuomaa pätevyyttä? Hoidin opettajanvirkaa enkä ollut kouluavustaja. Sitä hoitivat keittäjät, jos eivät malttaneet pysyä roolissaan. Olivathan he kaikille lapsille tuttuja. Edeltäjäni oli nukkunut tunnilla rapulassa. Lapset heittivät karkkia nukkuvalle. Kun kopsahti tarpeeksi kovaa, hän ravisti itseään ja kestokuritettava oli Tane, Tane. 

Meillä oli nuorten kanssa hauskaa, mikä ei ollut soveliasta nutturapäisen opettajan mielestä. Menkööt muualle ilakoimaan! Vuoden kuluttua hain uutta virkaa. Kansakouluntarkastaja katsoi ikääni: Nyt eläke alkaa karttua. Naapurikunnassa sain alakoulunopettajan pestin. Koulurakennus, purettava pikkumökki, oli erillään varsinaisesta koulusta, kun lapsia oli niin paljon. Luonnevikainen miesopettaja on jäänyt mieleen, kun päätti kouluvuoteni yrittämällä minut hukuttaa. Rikospaikalle en palannut, mutta minun maailmastani tuli Syntisenlaulunmaa. 

Vuosi Helsingissä ja sitten taas susirajan yläpuolelle kaivattiin opettajaa. Meno yltyi syntisemmäksi, olihan miesopettaja kaiken valtias. Veeruska oli lähtenyt pakoon. Näin minulle kerrottiin. Keittäjän silmät pyörivät päässä, kun hän kävi varastoilla lähettääkseen koulun tavaroita Veeruskalle uuteen paikkaan. Kylä toimi mediana, niin tarkan kontrollin alla liikkeeni oli. 

Vielä melkein itärajalla yksi vuosi lasten kanssa. Miesopettajalla oli sielläkin henkilökohtainen ongelma. Se oli 60-lukua ja kokemuksia "koulu keskellä kylää" -elämästä. Paljonko siihen voi vaikuttaa tyhjin käsin tullut opettaja. Bumerangit lentelivät, oli lunta ja pakkasta. Lapsista jäi mukavat muistot. 

Joku olisi tarvinnut vammansa takia erityisopetusta, mutta hekin selvisivät sen ajan opetusohjelmien puitteissa. Ehtona oli, etteivät vanhemmat vierittäneet minun syyksi lapsen huonoa kuuloa ja lunttaamisen tarvetta. Minulle todellinen rauhantyön edistäjä on ranskalainen nunna opettaessaan lapsia ja estäessään perheväkivaltaa. Mikään ei ole muuttunut koulumaailmassa, tullut vain ongelmaisemmaksi. Syy ei ole tiedonsiirrossa, enemmän se on perheissä ja vallankäyttäjissä. Tyhjät tynnyrit eniten kolisevat alalla kuin alalla. Ollaan niin huippuja, niin huippuja, että... haiskahtaa narsistiselta. Poliittisesti kansakoulunopettajalla on paukut vähissä, ei ole mitään annettavaa. Taiteilijoina opettajakoulutuksesta ei ole ollut haittaakaan, jos osaa lahjansaa käyttää oikein.