maanantai 19. lokakuuta 2020

Toteutunut aamun ajatus

Aamun Ajatus

Meillä on oikeus katsoa alaspäin
johonkin ihmiseen vain silloin,
kun aiomme nostaa hänet ylemmäksi.

-Jesse Jackson

Vanhemmat olivat jo kauan keskenään pähkäilleet lapsuuskodin kohtaloa. Isä pyysi minulta apua mennä lakimiehen puheille, kuinka lapsuuskoti siirretään perillisille.

- Kuka on kuollut, kysyi lakimies.

Kun kukaan ei ollut kuollut, ei ollut perillisiäkään, selvitti lakimies. Vanhemmat lahjoittavat lahjakirjalla lapsuuskodin lapsilleen. He sulkivat pois aviopuolisot lahjakirjasta. Saimme jokainen 1/8 osan lapsuuskodista. Äidin kuoltua isä ilmoitti, ettei hänen eläessä jaeta.

Alkoi mökkikuume, kiireisimmät varasivat rantarakennuspaikan mökkinsä alle. Aikku ei ollut innostunut mökin rakentamisesta, mutta Eikka piti pintansa ja mökki rakennettiin. Kaikille ei riittänyt rantarakennuspaikkaa ja isä ensiksi epäröi Aikun mökin rakantamista. Kertoi päätöksestään rakennusluvasta, jospa se toisi ryhtiä hänen elämäänsä. Ja näin tapahtui, kolme sisaruksista oli perintöosansa merkannut.

Olin tulossa lapsuusmaisemiin tapaamaan Wiljamia. Pyysin Aikkua tulemaan mukaan. Hän sanoi, ettei ollut matkarahoja. Pankin välityksellä lähetin hänelle rahaa. Jouduin katsomaan häntä alaspäin, mutta en tiennyt vielä, kuinka voisin nostaa häntä ylös.

Seuraavan kerran nähdessämme, hän antoi takaisin lähettämäni rahat. En ollut niitä pyytänyt, mutta vaatimalla vaati minua ottamaan rahat. En kysellyt hänen tilitietojaan, mutta se rahalaina avasi hänen silmänsä, että hänen on säästettävä eikä tuhlattava kaikkia rahoja ennen seuraavaa tilipäivää.

Wiljami oli samassa tilanteessa isän kuoltua. Hän jäi yksin asumaan kotiinsa hallintaoikeustestamentillä. Mutta hänen oli maksettava osakkeeseen kohdistuvat maksut. Puhuttiin maksuista, jotka minä maksoin hänen puolestaan taloyhtiölle. Wiljami ei olisi pystynyt selvittämään taloyhtiön sotkuja. Ne vaativat yhteydenottoa lakimieheen. Maksoin 15 000 mummonmarkaa selvittääkseni, kuinka taloyhtiön asioita hoidetaan. Isännöitsijä vaihtui, yhtiökokousten pitopaikka pankin kellarista muuttui virastotalolle. Vanhan hallituksen kaikki jäsenet erosivat ja muuttivat pois taloyhtiöstä.

Kun asiat oli hoidettu, ehdotin Wiljamille vastikkeiden maksua. Hän sanoi, ettei hänellä ole rahaa. Sovittiin, etten hänen eläessä peri maksamiani vastikkeita. Aikun avustuksella pankkiasiat hoituivat valtakirjalla. Vielä oli 1990 -luvun lama pankkimaailmassa. Koivunlehtipankki muuttui takaisin OP:ksi, taloyhtiössä toteutettiin putkiremontti. Lainaa otettiin naapurikunnan pankista. Hoidin nämä maksut taloyhtiölle ja Wiljami maksoi minulle.

Wiljami sai muistihäiriön helmikuu/2018, neuropolikäynnin jälkeen hän sai diagnoosin alzheimerin taudista. Vuodeosaston kautta hän sai pitkäaikaspaikan palvelutalosta. Valtakirjattomat olivat kiinnostuneita Wiljamin vastikkeiden maksusta - kuolemaan asti. Ne olivat Wiljamin maksuja, vaikka hän ei asunutkaan enää osakkeessa eikä enää tulisi koskaan asumaan.

Aikku muutti tyhjään osakkeeseen maksaen kulut. Hänen sydän pysähtyi vajaan vuoden kuluttua ja osake jäi tyhjäksi. Vastikkeiden maksu jäi tehtäväkseni ja toisinajattelijat vaativat yleistä edunvalvojaa Wiljamin talousasioiden hoitajaksi. ½ vuotta hän hoiti asioita niin kuin minäkin olin hoitanut, mutta maksoi vastikkeet Wiljamin tililtä. Pahinta minulle oli maistraatin syytekirje, että olin käyttänyt rahoja väärin ja riitelyllä haitanut laitoksessa annettua hoitoa.

Korona joudutti laitoksessa asuvien saattohoitoon joutumista ja kuolemaa. Edunvalvoja yritti vuokrata osaketta, mutta se ei tuottanut tulosta. Edunvalvojan tehtävä päättyi Wiljamin kuolemaan. Hän soitti minulle kysyen, otanko Wiljamin perunkirjoituksen hoitaakseni. Teen sen mielelläni nähdäkseni, riittävätkö hänen rahansa tulla omillaan haudatuksi ja laskujen maksuun. Varovasti arvioiden riittävät, mutta perillisille ei jää perittävää.

Ei kommentteja: