Blogini on hukannut vuoden 2016 joulukuun kirjoitukset. Ehkä koko eletyn joulukuun. Muisteltuani tarkemmin odotin syöpäleikkaukseen menoa jännittyneenä. Syöpää oli etsitty yli vuoden muutettuani Mäntsälään.
Lahdessa hoidettu borrelia ei unohtunut hetkessä, vaan tulehduksen aiheuttamat polvikivut vaatisivat polviin tekonivelet. Onni onnettomuudessa sovitun leikkauspäivän varalle tuli este. Oli varmistunut, että leikkausta vaativa syöpä meni kaiken edelle.
- Jos haluat olla vielä elossa viiden vuoden kuluttua, on leikkaus tehtävä nyt. Valmisti lääkäri suostumustani leikkaukseen. Monien lääkärien arvioitavana olin saanut erilaisia vastauksia.
- Sinulla on levinnyt syöpä. Tuonikäistä ja -kuntoista ei leikata. Saattajan kanssa olin tuomiota kuulemassa. Hän peilasi kuulemaansa kasvoiltani. Olit kuin maasi myynyt tai jotakin sinne päin. Seuraava vähän nuorempi lääkäri lupautui leikkaamaan, jos antaisin luvan.
Leikkausta edeltävällä käynnillä oli leikkaustiimi tiedossa. Leikkaava lääkäri oli vaihtunut ja ilmaisin muutoksen sairaanhoitajalle.
- Jos olisin sinun paikallasi, olisin tyytyväinen lääkärivaihdokseen. Koko tiimi oli positiivinen leikkauksen onnistumisesta, olin optimaalinen potilas, kun solumuutos oli huomattu ajoissa. Nukutuslääkäri huolehti, että nukuin hyvin edeltävän yön. Aamulla heräsin virkeänä ja näin suuren määrän muoviputkia. Tähystysleikkaus oli edessä ja näkemäni putket on viritetty ympäri kehoa, kun seuraavan kerran heräisin.
Monta tuntia kestävän leikkauksen jälkeen heräsin teholla seuraavana aamuna. Minusta oli pidetty hyvää huolta. Pääsin osastolle ja muutaman päivän kuluttua olin jo käytävällä rollaattorin kanssa kävelyharjoituksissa.
Jouluksi oltiin siirtämässä vuodeosastolle tai kotiin, mutta en tuntenut osaavani hoitaa itseäni niin monien letkujen kautta. Tytär Ruotsista tuli viikoksi minua hoitamaan. Olin vaikea potilas kipujen kanssa, mutta letkujen poiston jälkeen pääsisin kotiin taustatukena puhelinnumero, jos kivut yltyisivät sietämättömiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti