torstai 28. kesäkuuta 2012

Onko tämä unta vai viinien huumaa?


Aamuhartaus 28.6

Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo. Virsi 498:1-3. Virsi alkaa sanoin "Nyt kulkee halki korpimaan". Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo.
Nyt kulkee halki korpimaan aamuhartaus 28.6. eikä ole enää kuunneltavissa. Luetaan teksti linkin kautta.
aamuhartaus to 28.06.2012 | Simo Repo

Ympyrä sulkeutuu samaan ajankohtaan kuin se sai alkunsa. Äidin kuolema vaikutti jokaiseen meistä tavallaan. Minulla ei saanut olla surua, jäinhän jatkamaan elämää isän kanssa. Hänen surunsa oli suurempi, kun 57 vuotta yhteistä elämää muuttui yksinolemiseen. Sain itse pitää äidin 51 vuotta eikä kukaan meistä jäänyt alaikäiseksi holhouksen alle. Jostakin syystä minusta tuli kuitenkin äidin korvike, vaikka kaikki lakisääteiset toimenpiteet tehtiin oikeassa järjestyksessä. Sukuuntulleet pitivät siitä huolen, olinko saanut enemmän kuin toiset sisarukset.  20 vuotta on kulunut äidin kuolemasta, josta perinnönjakoriita riehahti liekkeihin. 

Olemme koolla minimiporukalla sisaren toissijaisina perillisinä Onnin kuolinpesää jakamassa. Pesänjakaja pyytää heittämään pois kaikki selvitykseen liittyvät jakokirjaluonnokset ja jakaa lopulliset toimitus- ja jakokirjat. Käymme ne läpi ja allekirjoituksilla vahvistetaan pesäselvitys päättyneeksi. Olen katsonut ihmisen viisautta parantaa sydämiä tekosydämillä. Minulle on tehty sydämen tyhjentäminen kaikista soluista ja tilalle yritetään kasvattaa uutta sydäntä. 
Perintö jaetaan sisarusten kesken, yhtään aviopuolison toimeksiantoa ei seurannut tilitietojen mukana. Ei sanallista eikä kirjoitettua, joista minun ei tarvitsisi välittää. Niistä on tullut kuitenkin vihapuheita ja referenssejä, kuinka hoidin vanhempani. Ja kuinka suunnittelin suuria sukupolvenvaihdoksena lapsuuskotiin. On menossa kuntauudistus ja palataan sodan jälkeiseen aikaan kouluissa, sosiaali ja terveyspalveluissa. Syntyvyysvaatimuksena on 50 lasta vuodessa. 

Isät palasivat sodasta elävinä ja 5 isää tuotti jo 50 lasta. Kuinka näille lapsille järjestyi oma elämä, riippui perheen toimeentulosta ja lapsille hyvää tarkoittavista vanhemmista. Nuorin sisko täyttää 60 vuotta, vanhin veli 75 vuotta. Oman 70 -vuotispäivän  viime kesältä muistan Bräiviikin pommia ja ampumista seuranneesta massamurhasta. Siinä on henkilöhistoriani syntymän ja kuoleman väliltä toisten toteuttamana tämän ajan mukaan. Profiili madaltuu pistämällä päähän viinakaupan halvimman päähännousevan paperikassin. Päättäjät ovat aiheuttaneet itselleen ongelmat ahneudessaan. Selvittäkööt itse valtiolle verotulojen haittavaikutukset viinan ja tupakan verotuloista. 
Ohdakkeista astua on orpopirun tie, kun maailma ympäriltä on hävinnyt. Itselle päältäkahmitut voitot eivät kelpaa Pietarille sisäänpääsymaksuksi taivaan iloihin. Onnikin joutui palauttamaan äidin kuolinpesänkuolinpesäosuuden osakkeesta takaisin. Käytti aikansa ja nyt äidinkuolinpesä on meidän seitsemän omaisuutta paperilla.

Kuka oppi ja mitä oppi asunto-osakkeen omistamisesta. Minulle siinä ei ollut mitään uutta. Työhuoneosakkeen pankki myi vuokralaiselleen välimiesoikeudella uhaten. Nyt pankkeja tuetaan asuntokuplan omistamisesta. Milloin Urpilainen joutuu nielemään sanansa.
- Ei senttiäkään Espanjalle Suomi anna. Antaa kuitenkin, eikä kadu antamistaan.
- Antaa ymmärtää ja ymmärtää antaa velkarahaa tulevien sukupolvien  maksettavaksi. Siinä meidän lastentarhaopettajan koulutuksella  hankittu kassavahdin vastuu. Lapsista on kysymys uskonnollisissa yhteisöissä, kaatopaikkakansalle lukutaidonopettamisessa kansakoulunopettajan pätevyydellä. Missä ovat viisaat johtajat, rohkeat puolustajat ja taloutta pyörittävät kauppiaat?

Viestintäpäällikköä odotin tänä aamuna omassa sängyssä herätessäni. Jotakin jatkuvuutta kuitenkin ennen kuin Raamatun tekstit on muutettu hyväksyvämmäksi valtioneuvoston juhlajumalanpalveluksissa läsnäolollaan kunnioitettujen osallistuttua vanhaan perinteeseen. Sillähän tuostakin päästään, kun valtiopäiviä ei enää avata juhlajumalanpalveluksella. Meitä on riittävästi tykinruuaksi tuleviin sotiin.

Aamuhartaus to 28.06.2012
Simo Repo, Viestintäpäällikkö, Espoo
Näinä päivinä kilpaillaan Helsingin olympiastadionilla yleisurheilun euoopanmestaruuksista. Nuoret, terveet ihmiset hyppäävät, juoksevat ja heittävät kullasta ja kunniasta. Sadat tuhannet suomalaiset seuraavat kisoja, toiset paikan päällä katsomossa, suurin osa television ääressä kotisohvilla.

Ihailemme terveyttä ja kauneutta. Esikuviamme ovat ihmiset, jotka menestyvät. Harvoin ajattelemme, että emme ole saaneet itse valita ruumistamme sen enempää fyysisten kuin henkistenkään lahjojen puolesta. Jokaiselle meistä on annettu synnyinlahjana ruumis, jossa elää.

Se ruumis, jonka olemme synnyinlahjana saaneet, asettaa myös ihmisen elämälle rajat. Jokaisella ihmisellä on jo syntyessään se heikko kohta, joka viimein elämän lopettaa, ellei mikään muu ehdi ennen. Mutta ruumis ei ole koko ihminen. Jokaisella on myös luonne. Sitä ei voi muuttaa, mutta sitä voi hallita ja jalostaa. Ruumis on rajallinen, mutta ihminen on iankaikkisuusolento. Kuolema ei ole päätepiste vaan merkittävä etappi ihmisen elämässä.

Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi. Ruma ja kömpelö ei ole sen huonompi kuin kaunis ja urheilullinen. Oleellista on, miten pidän huolta omasta asunnostani, niin ruumiistani kuin sielustani. Jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Olen vastuussa itsestäni, niin ruumiistani kuin sielustani.

Tasapaino on parempi kuin tuulen tavoittelu. Minusta ei koskaan voi tulla samanlainen kuin joku toinen on, vaikka kuinka häntä ihailisin. Ihanteita voi ihmisellä olla, mutta Jumala on tarkoittanut minut elämään juuri omaa elämääni, ei kenenkään toisen elämää. Itsensä kanssa kannattaa opetella elämään. Oman itsensä kanssa ihminen joutuu elämään koko elämänsä. Se koskee yhtä hyvin ruumista kuin sielua ja henkeä. Minun kanssani joutuvat elämään myös ne, jotka elävät lähelläni.

Olemme helposti kateellisia niille, jotka mielestämme ovat meitä kauniimpia tai jotenkin lahjoiltaan parempia. Kateus on tarpeetonta. Se kertoo vain siitä, etten ole tasapainossa oman itseni kanssa. Ehkä pitäisi ennen kaikkea ajatella, millaiseksi Jumala on minut luonut, millaisen Jumala tahtoo minun olevan.

Elän viisaasti, jos osaan muuttaa ihmisten välisen kilpailun kilpailuksi oman itseni kanssa. Se voi olla kilpailua niin ruumiin kuin sielun hyvinvoinnista. Silloin ei puhuta terveydestä tai menestyksestä vaan tasapainosta ja itsensä kanssa toimeen tulosta. Ihmisen pitää kehittyä kohti omaa itseään, ei kohti jotain kuvitteellista joko itsensä tai toisten asettamaa ihannetta.

Urheilijoita voi katsoa ja asettaa heitä esikuvikseen. Hyvä esikuva antaa ihmiselle uskoa siihen, että itseään voi kehittää. Euroopanmestaruusurheilijoiden lisäksi hyvää tekisi katsoa myös tasapainoisia, itsensä kanssa hyvin toimeen tulevia vammaisia. Urheilussa on menty hienoon suuntaan, kun on kehitetty vammaisten kilpailuja, joissa jokainen kilpailee oman vammansa antamissa rajoissa. Kaikkein paras kilpailusarja on se, jossa on ihminen yksin. Itsensä kanssa on hyvä kilpailla, on hyvä ajatella, missä ja miten haluaa kehittyä ja kasvaa. Jokaisen ihmisen elämän tavoite on tulla mahdollisimman paljon omaksi itsekseen.

Omaksi itsekseen tuleminen merkitsee myös sitä, että ihminen tulee siksi iankaikkisuusolennoksi, joksi hänet on luotu. Kun horisontti asettuu kuoleman rajan toiselle puolelle, elämän näkökulma muuttuu. Samalla muuttuvat myös tärkeysjärjestykset. Oman ruumiin kanssa on helpompi tulla toimeen, kun tiedostaa, että se ei ole ikuinen. Ne kyvyt ja taidot, jotka meillä on tässä elämässä, eivät ole ikuisia. Niidenkin raja on kuolemassa. Ikuista on yhteys Jumalaan. Se jatkuu myös kuoleman rajan toisella puolen.

Olympiastadionin urheilijat kertovat, miten hienoja ihmisiä Jumalan luomistyö on maailmaan saattanut. Katso myös itseäsi. Myös sinä olet hieno, ainutkertainen, arvokas Jumalan luoma ihminen. Sinua ei voi kukaan toinen korvata eikä sinun tarvitse tulla kenenkään toisen kaltaiseksi.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 498

Ei kommentteja: