On aika kääntää uusi puhdas sivu

Tähän asti ei edemmäs on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Unessa saan ilmoituksen; Molemmat vanhemmat ovat kuolleet samana päivänä. Tänään on äidin kuolinpäivä 4.6.1992, Puolustusvoimien liputuspäivä. Isän viimeinen elonpäivä 6.2.2000, valittiin presidentti kuudeksi vuodeksi, 7.2. isoisän kuolinpäivästä tuli isän kuolinpäivä. Tänään 20 vuotta myöhemmin voin sanoa vanhempieni kuolleen samana päivänä. Suomi-neito on kohdannut samat muutokset kuin minä vanhempieni omaishoitajana ja yhteisten asioiden hoitajana 1/8 mandaatilla. Kaikki tahot ovat tehneet parhaansa, ettei Suomi-neito enää olisi itsenäinen tasavalta eikä minulle kuuluisi perintöosani.

Siitä olen onnellinen, ettei minun murheeni vaikuta ammattiinvalmistuneen elämään. Hänen tietänsä on varjostanut suuret vaikeudet. Siinä hän näytti taistelutahtonsa ja elämänhalunsa. On tarvittu kummisedän auttavaa kättä asioiden järjestymiseksi. Liian paljon liian varhain on pilannut monen nuoren elämän. Ylhäältä sanellaan jakajalle omankädenoikeus käyttää toisten omaa. Sodan sankaritarinat on jauhettu loppuun. Jos ei ole oppinut tuntemaan omaa arvoansa ei osaa arvostaa toistakaan. Nuoret ovat tämän päivän sijaiskärsijöitä. Kävin vierailla verkkolehden sivuilla. Videon maisemakuva houkuttaa katsomaan, mitä salmensuut sanelee. 

Kivet kukkivat, eivät huuda

Riemu ja ratto

Äidin kuolemasta muistan sisarusten surun purkautuneen perheiden väliseen perinnönjakoon. Vanhat kaunat uusiutuivat syyttelynä toisten osien ottamisena ja rahojen pimittämisenä. Hautaustoimisto ei ollut osilla kuolinpesässä silloin eikä sen jälkeen. Riemu ja ratto puhkesi pesään kuulumattomien taholta kunnasta eduskuntaan asti. Kukaan ei ole vastuussa kenellekään teoistaan, eihän korppi korpinsilmää noki. On luotu pesän(rahan)jaossa sellaiset pelisäännöt. 

Sen voin todeta musta-valkoisista elokuvista värikkääseen AKT:n johtoon asti. Riemua riittää niin kauan kuin rattopojat antavat sen jatkua. Minun mitta on täysi  mieleltään vinksahtaneiden mielipiteistä, aikaansaamattomien asioidenhoidosta ja muistinsamenettäneistä komukeista. Kekkosesta se alkoi ja jatkuu sukupolvesta toiseen valtaakäyttävien kohdalla. Aaltojen rajana on eduskunnan pylväät ja portaat. Sieltä sanellaan ehdoton ikä ja työhistoria.
Onni on päästötodistus -korttia en voinut antaa onnitteluksi valmistuneelle, olihan sisällä teksti.
- Onnea tänään ja menestystä tuleville taistelutantereille. 
Se taistelutanner oli syntymäpäiväni aikana heinäkuussa 1941 naapurimaiden välienselvittelyssä.  Toistui Hyvinkäällä aikaisin lauantaiyön tapahtumissa nuorten viettäessä vapaa-aikaa elämänsä keväässä. Kuinka monta käsittämätöntä taistelua mahtuu  elämäni aikana ensimmäisen ja viimeisen välille. 

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,

sanella salmensuut,

sanella salmensuut;

Tein parhaani, sain osani

riemujen rikkaudesta

ja surujen summasta. 

Olen sanaton. 

Kuntauudistus puhuttaa inhotukseen asti. Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana olisin toteuttanut sukupolvenvaihdoksen yli sata vuotta suvun hallussa olleessa lapsuuskodissa. Suomi-neidon menetykset ovat meidänkin menetyksiä. Niistä on selvitty. On tullut viihde- ja vapaa-aika. Kukaan ei tee työtä enää elääkseen. Kunta on tuonut sijoittajat rannoilleen. Keltaisen tien päähän kaavailemani Mutaravila ei toteudu. Siihen tulee muukalaisten hautausmaa. Vasemmalla Eteissaari, vastapäätä Pitkäsaari. Näiden saarien välistä sanelee salmensuut oman historiansa unessa useasti, olen kadullas koulutie.

Tuusniemi sai nimensä venäläisen sotaherra Duus'in mukaan. Asui Ritoniemessä, kirkon vieressä. Venäläinen asuttaminen on alkanut 7 kilometrin päässä kirkonkylästä meidän naapurissa. He eivät ole nokitelleet. Sen tekevät kunnan omat edustajat. Kysynkin syntymäkuntalaisena, mitä kunta tarjosi meille sodan jälkeen? Minulle 5 lukuvuotta kansakoulua Koivuharjun ja Korpelan nurkissa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Lähdin oppikouluun Suonenjoelle, siellä 8 vuotta vieraissa nurkissa valkolakin tähden. Sen jälkeen 30 vuotta maailmalla, lomilla Vihtaniemellä vanhempien luona. Paluu 5-kymppisenä vanhempien omaishoitajaksi. Kielteisestä tervetulotoivotuksesta huolimatta viivyin siellä 10 vuotta. 6.2.2000 vaihtui valta. Kuningas on kuollut. Eläköön uusi kuningatar.

Sen jälkeen olen käynyt siellä vain seuraamassa, kuinka jakajankäsi jakaa virkansa puolesta meidän omaa. Tämä on minua koskeva kuntauudistus virkkusten ja torkkusten malliin, jonka toteutumisesta eivät mitään tiedä velattomassa kunnassa.


Minä tiedän, olenhan siellä ollut syntymästäni lähtien. Minulta ei kysytä, sanotaan.
- Jos vielä kirjoitat, siitä tehdään poliisiasia. Häkämies puhuu, kuinka valituksilla voidaan viivyttää tärkeiden hankkeiden aloittamista. Sedälläni ei ollut oikeutta puolustautua. Haettiin pyssyjen kanssa isovanhempien silmien edestä. Kysyin isältä, miksi hänet vangittiin.
- Oli vaatturinopin käynyt, torpparin poika. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla. Siinäpä vangitsemiselle syy. Kuoli nälkiintyneenä sairauteen 29 -vuotiaana kesällä 1918. Samaa kohtaloa olen elänyt 70 vuotta. Juhlapäivän muistan viime kesältä Bräivikin järjestämästä massamurhasta. Tänä kesänä katson Tirkkosten sukukokouksessa totuutta silmiin. Siitä sitten sen jälkeen, kaipaako sota yhtä naista.