Päivän ohjelmassa muutos, Nokia ilmoittaa jo toisen kerran irtisanomisen tarpeesta. En usko näkemääni enkä kuulemaani. Elän todeksi syyskuun 11.päivän, yhtä epätodelliselta se kuulostaa.
Yksi kone harhautui reitiltään ja iskeytyi WTC:n seinään. Eihän sitä tapahdu kuin elokuvissa. Kohta toinen kone tavoittaa toisen tornin. Sehän on totta eikä viinien huumaa.
Tämän päivän ilmoitus Nokialta Salon tehtaan sulkemisesta, aikaisemmin suuri joukko nokialaisia menetti työpaikkansa. Katkennut sormenpää kasvaa kynnelliseksi sormeksi sikajauheella. Tuoksui ensiksi sialta kuin porsas pienenä. Sitten sormenpää on terve tuntoineen ja kynsineen.
Vuosi on kulumassa loppuun sydänsaaren löytymisestä. Onhan se siellä aina ollut, hyväksi havaittu nuorten leirikeskus. En tee tutustumismatkaa saarelle enkä värväydy keskitysleirille tehtävien matkojen oppaaksi. Elän tämän päivän turhautuneiden kanssa tunnetiloja iiloppilaisittain. Jos ilmoitus olisi ollilalaisittain tiukentaisin osakesalkusta otetta lyhyen siiven alla.
Sen haluaisin peilata kunnan päättäjien silmistä, mikä tekee meidän rannasta, saunasta, omistuksesta lomakiinteistön. Nuorimman siskon saunasyntymästä on kulunut pian kuusikymmentä vuotta. Sauna oli elinehto asua yli sata vuotta tiettömän taipaleen takana. Tästä rannasta aina lähdettiin kouluun, kirkonkylään ja Juakonkauppaan Kantturamäkeen. Eduskunta on päättänyt, että valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta. Keskustelu alkaa Nokian ilmoituksen ihmettelyllä.
Yks yhteen valepoliisi suoritti massamurhan sydänsaarella. Valesijoittajat ovat ottamassa minun oikeuttaani omaan rantaan. Sitä ei käsitellä eduskunnassa, kuinka yksityinen ihminen selviää perintönsä kanssa. Tietohallintalaki ei tavoita koko Suomea.
Show must go. Millä pelisäänöillä, niitä en tunne. Jokainen omillaan huutaa niin kovaa, että en kuule mitä he huutavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti