1941: Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomea ilman sodanjulistusta. Jatkosota alkoi.
Näinkin voi käydä tänä päivänä kaivamatta tai kaivamalla verta nenästään. Suhteet naapuriin ovat kunnossa, rauhanruhtinas ei ole mitään oppinut naapuruudesta, suhteiden hoitamisesta. Vai luenko kaiken väärin tai ymmärränkö kaiken väärin? Siitä ymmärtämisestä pitää laatia laki, kuinka meidän pitää globaalisti ymmärtää, ettemme joudu soitellen uusiin sotiin. Koulutusrahastoa koskeva laki toimii esimerkkinä elämän pysäyttämisestä.
Espanjalaisessa elokuvassa enkeli sulki suun ennen syntymää. Solussa olevan ohjelman mukaan sain syntyä sodanjulistuksen jälkeen punaisen heinäkuun päivänä kesken heinäntekokiireiden. Oltiin vähän myöhässä heinänteossa kotirintamalla pienellä porukalla, isä rintamalla, isoisä liikuntakyvytön sängyssä lapsenvahtina kahdelle isommalle ja vierihoitajana minulle, vastasyntyneelle, kapaloituna isoisän vieressä. Äänellä hoiteli omin jaloin juoksevat 4- ja 1½-vuotiaat isoveljen ja isosiskon. Jos tämän päivän lait olisivat voimassa, meidän perhetilanne olisi laiton. Koti oli kuitenkin koti eikä turvakoti tämän juhannuksen ainoa koti monelle. Kesällä 1941 oli ulkoinen uhka, nyt uhat tulevat sisältäpäin. Taantuma on edennyt vuoteen 1918, jolloin isän veli haettiin pyssyjen kanssa kotoa. Hakijoina oli talolliset, joista muilu-Otto sai liian hyvän hautapaikan.
Historian kehä on sulkeutunut ja aloitetaan alusta. Uudet hallitsijat ja vanhat kujeet. Omistajista on tullut sijoittajia ja lähelle palveluja maaltamuuttaneista lakovariksia. Opissa on oltu kuin variksenpojat tuulessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti