Kosketushoito

Aamulla aikaisin, auringon noustessa hyppään mä saappaisiin. Radiossa puhutaan kosketushoidoista. Äänessä on Tutteli, teeveestä näkemäni ja kasvatustieteen luennolla kuulemani ammatinvaihtaja. Tervetuloa joukkoon! 

Suomalaiset ovat osanneet koskettaa hieromalla. Sitä olen tehnyt yli 30 vuotta. Kosketuksella on taivaallinen voima kuoleman lähestyessä. Äitini sanoi sitä karvahattuhoidoksi. Hieromista hän ei enää kestänyt, minkä jalkojen rasvauksen kylvyn jälkeen. Verenkierto vilkastui liikaa ja oli rasitukseksi sairaalle sydämelle. Siksi laiton käden hänen otsalleen ja kohta hän oli unessa. Hän antoi palautteen, että lämpöaalto levisi koko kehoon ja se rauhoitti.

Isän hierominen oli toinen juttu. Alkuaikoina isällä oli aikaa hierontaan, kun sitä hänelle tarjosin. Sairastumisen jälkeen hän esitti hieromispyynnön sisareni kautta. Ihmettelin, miksi ei kysynyt minulta suoraan, kun olin päivät hänen kanssaan. Hänellä oli jo hengityskatkoksia ja kehoitin hengittämään. Hän tuohtui ja uhkasi lopettaa huokumisen kokonaan. Hän tunsi olevansa jo vaivaksi. 

Kuitenkin olin hieronut hänen selkärankareumansa ja parkinsonintautinsa oireet pois. Sairauskertomuksesta olin lukenut hänen tautinsa, mitä lie lääkäri runoillut. Isälläni oli selkälihakset kuin nuorella miehellä. Jäykkyys johtui lihasjännityksestä. Vapina oli jännitysvapinaa sotakokemuksista ja 12-vuotiaana näkemästään kohtauksesta, kun pyssymiehet ilmestyivät Ukko-Kustin ja Mummo-Marin torppaan hakemaan setääni vankilaan. 

Kukaan ei ollut ottanut huomioon rankkojen kokemusten vaikutusta hermoihin. Lisäksi tuli vielä kilpirauhasen liikatoiminta. Se vasta vapisutti, olihan se myrkytystila.

Yhteiskunnan muutokset 1900-luvulta lähtien pitäisi näkyä minun vapinana. Talolliset huusivat sikaniskat punoittaen syntyperästäni torparin renkipojan tyttärenä. Minä en ollut mitään eikä minulla ollut mitään. En kuitenkaan tunne syyllisyyttä menneisiin tapahtumiin. Enkä voi vaikuttaa yhdellä ilmaisella, ferrarinpunaisella
äänellä juuri tulevien vaalien lopputulokseen. 

Poliitikot ovat pedanneet patjansa setelitäytteillä unohtaen, että pulsterin täyteaineena on ollut olkikupo, lumppua, vieterit, muovia ja vesi. Heli Laaksonen runoilee motorisoiduista sängyistä, joissa robotit nukkuvat. Minulla ei ole nukkumisvaikeuksia. Olen oppinut nukkumaan sängyssä ja nukahtamaan lintujen lauluun matkalla miehen mielenmaailmaan. Aamulla en halua herätä aikaisin poliitikon puheisiin. 

Siitä tuleekin aasinsilta tunnetilaan. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini kukonlaulunaikaan radioaaltoja pitkin enkä ole sopinut ajasta etukäteen.

Olin tähän samaan törmännyt kadulla aikaisin aamulla joskus vuosituhannen alkupuolella. Tervehdin hierojien edunvalvojaksi värvättyä kansanedustajaa. Hän silmää räpäyttämättä tervehtii takaisin "hyvänhuomenen" -toivotukseeni.

- Hieroja on kuin katuhuora, on hierottava, "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaattella. Sitähän se on ollut sisäpiirissä pääkallonpaikalla, jossa kielletään kosketushoidot lailla, vaihtoehtona fysioterapian konehoidolle ja Kela-korvaukselle. Tälle nauraa jo sveisiläinen ministeri EU -istunnossa, kun ei ymmärrä lukemaansa kirjoitettua tekstiä lihantuonnista. Liekö ihan kyse kokolihasta meidän kokolihaasyövien kansanedustajien naureskeltavaksi?

On alkamassa uusi aika. Nauru sodalle! Hierotaan Rauhaa!