Ulostulo

Blogger ei suostu yhteistyöhön. On otettava kiertotie tai pikapassi käydä Tuusniemen torirakennuksella. Yli oman tarpeen mitoitettu virastotalo tyhjentyi jo 1990 -luvun vuosina yleishyödyllisistä palvelupisteistä.
Työvoimatoimisto pienennettiin nettiin. Sitä ennen oli kai jonkinlainen asiointiautomaatti, jota en koskaan käyttänyt.

Pyysin Kelaa välittämään tiedot suoraan vakuutusyhtiölle työttömyysajasta 200 päivää. Olin pakotettu näin toimimaan voidakseni nostaa maksamani omaeläkevakuutusmaksun takaisin ja lopettaakseni tulevan ajan maksamisen. Muuten se vakuutus olisi syönyt maksetut maksut alta aikayksikön. Se oli oikea ratkaisu.

Apteekki muutti Sirpakan viereen, posti säästöpankin tiloihin. Monen mutkan kautta Itella sielläkin majailee koivunlehtipankin tiloissa. Poliisit ulkoistettiin maakuntiin ja kaikki muut kuka minnekin. Kela vielä silloin oli virastotalon katon alla. Mustonen terveyskeskuslääkärinä piti ohjat käsissään. Oli antanut kiellon, ettei kenellekään makseta hakijalle kuuluvia etuuksia. Toimistonjohtaja ei pitänyt tarpeellisena jättää edes hakemusta vedoten tähän ennakkoilmoitukseen.
- Tässä on hakemus. En kerjää vanhemmilleni kuuluvia etuuksia. Heille on annettava se, mihinkä heillä on oikeus.
Aikojen perästä johtaja ilmoitti itkuisella äänellä myöteisestä päätöksestä. Se jälkeen ei hän tuntenut minua Tuusniemen raitilla. Käänsi päänsä pois eikä vastannut tervehdykseeni. Näin pienillä pyörillä siellä johtajat ajelivat.

Kysyin viikonloppuna tuusniemeläiseltä "kollegalta", mitä sinne kuului. Hän mainitsi varastotalon, joksi virastotalo oli minulle muuttunut, parkkipaikan laajennuksesta. Siitä tuli tori ja yhteinen tila ulkoilmassa. Muistelen jotakin antiikinaikaista tilakäsitettä. Se on tori. Rakennustyömaan takana näkyy varastotalosta varsinainen osa. Puu keskellä  erottaa matalan vinkkelin ikkunarivin, jossa oli huonekalukauppa aikanaan, sitten käsityökeskus kangaspuineen. Vieläkö lie kunnalla varaa tarjota kallista liiketilaa käsityönystäville? Kauppasta ainakin tuli rojukauppa, tavaroita joka lähtöön kauppojen loppuvarastoista tai palopesäkkeistä. Kaikki naisten tykötarpeet olivat yhdenkoon tuotteita. Ehkä siellä tarvitsijatkin ovat samaa kokoa kiinalaisittain.

Vaihtamalla ei maisemat ole parantuneet. Rakennetaan uudestaan kaikki moneen kertaan rakennetut liiketilat. Meille uskotellaan, että tilat täyttyvät uusilla yrittäjillä. Se on toiveajattelua. Kaupunginjohtajan poika on eri maata kuin itse johtaja, toimisiko isänsä periaatteita vastaan kestävän kehityksen puolesta ympäristöaktivistina.
Näin tekevät monet seuraavat polvet ajatellessaan omilla aivoillaan muuttuneessa maailmassa.

Jäisikö meillekin rauhanasia ylläpidettäväksi nobelpalkitun ohjeilla, on nääs asiantuntijuutta. Äiti Teresa hoiti kuolleita, Mandela oli vankilassa 27 vuotta ja Tutu puhuu ja jammailee tutusti nobelin verran. Saa minutkin yhtymään joukonjatkoksi katutanssissa. Suomessa järjestetään talvella kartanossa rauhanneuvottelu etelän ihmisille. Ei tee mieli karata kesken pois, varsinkaan jos ei ole varautunut naparetkivarustein ja pyydä turvapaikkaa jäädäkseen Suomeen.
- Konstit on monet, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
Näin meillä lähdetään ulkomaille vaaleihin tarkkailijoiksi. Vieläkö kehtaa kukaan lähteä näille reissuille muuten kuin viihteellä. Eikö kukaan kainostele enää äitiään politiikassa?

- Kuule, faija, ihan tuota en olisi uskonut sinusta.
- Kuule, mutsi, ihan tuota en olisi uskonut sinusta.
Vai luuletteko päättäjät, että jälkipolvi kasvaessaan ja ymmärtäessään omia tekojanne, vaikenisi eikä kysyisi, mitä todella tapahtui. Vai tuleeko heistä lukutaidottomia, kuuroja YYE -lyhenteen edustajia? Lahjakkuus asuu epätäydellisyydessä. Sitä virheettömyyttä saa etsiä jokaisesta meistä armolahjoihin asti.