Vanhempi maamerkki 2

Blogger on päättänyt viedä opetuksensa loppuun. Saman opetuksen sain kaupungin herrojen marjamatkalla ostaessani käsityöläistalosta osakkeen työhuoneekseni. Minulla vuokralaisena oli osakkeen etuosto-oikeus ja käytin sitä hyväkseni voidakseni tehdä työtä laillistettuna hierojana. 

Samaan aikaan käsityöläistalo oli jo tyhjentymässä. Oli tullut maksuvaikeuksia ja monet olivat jo jättäneet osakkeensa pankille. Korko huiteli lähellä 20%. Oli siinä lainoissa lyhentämistä, kun markkinat olivat kiehumassa yli.

Olin viimeisiä kohteita neuvottelemaan osakkeen myynnistä nurkanvaltaajien kanssa. Neuvotteluajasta sovittiin ja muistan siitä Soinin virkayskän. Vävy mesoi appiukolleen: "Mene lääkäriin yskäsi kanssa. Vai voisitko sinä jotenkin auttaa?" 

- Avaa hiukan solmiota, niin kokeilen virkayskäpistettä kaulakuopassa. 

Soini teki työtä käskettyä. Painoin hellästi hengityspistettä ja Soini melkein pökertyi. Hän tunsi kuin olisin pistänyt puukolla kurkkuun. Naama punaisena kokemuksesta hän ei enää puhunut mitään osakekaupoista, vaan tilasi hieromisajan. Sain jatkaa rauhassa työtäni, vaikka talossa oli tulossa suuret remonttirakentamiset. Kesällä oli luvattu tehdä tarvittavat muutokset. Vuosi oli 1989 ja äitini oli halvaantunut. Lähdin vanhempieni luokse kahdeksi kuukaudeksi. Kun oli takaisin paluun aika, isälläni todettiin syöpä ja minulla tili miinuksella/- 20 000 mummonmarkkaa.

Ristiriitaisin tuntein palasin Lahteen ja vannoin. En ikinä menisi vanhempieni hoitajaksi. Mitään ei ollut tapahtunut käsityöläistalossa. Kun aloitin työt, seiniä ruvettiin kaatamaan, liukuportaita rakentamaan. Keskellä oleva avara tila sai lattian. Vuosi kului rakennustyömaalla betoninpölyä niellessä ja vanhempieni laitoskierteessä. Soinin pulju oli konkurssikypsä. Kaikki tämä on niin raskasta muisteltavaa, että jatkan tästä toisen kerran. Vielä pahempaa oli tulossa.