Kehäkukkaehtoo

Musta teksti, 
KESKI-KARJALAN NELOSET, 
on siirtynyt oranssiin värimaailmaan. 

  
Olen terve ja voimakas  

Olen saanut katsella laskevan ja nousevan auringon kuuman punaisena loistavaa ruskaa. Se on ravinnut alinta energiakeskusta eli juurichakraa.

Luon uutta joka hetki

Ajattelen lämmintä, säihkyvää oranssia tai asetun kirkkaan luonnonveden äärelle. Samalla ravitsen sakraalichakraa, joka sijaitsee navan alapuolella. Siellä on kaiken elinvoimamme, luovuuden ja aistillisuuden lähde. Koko luomakunnan hedelmällisyys on sen kautta meidänkin voimavaramme.

Sakraalichakraa on nimitetty myös tunnekeskukseksi, se on suodattamattomien, puhtaiden tunteiden ja seksuaalivoiman välittäjä.

Sen elementti on vesi, kaiken biologisen elämän alullepanija ja tunteiden symboli. 

Voin kuvitella, kuinka puhdistava vesi huuhtelee kaikki mieleni tukokset ja antaa tunteiden aaltojen kulkea vapaana.

Perusperiaate: olemassaolon ruumillinen tahto

Kulunut vuosi on elämäni mustin ajanjakso. En tiennyt, mikä minulle oli tullut. Olen ollut ajanvarausjonossa kuuntelemassa, kuinka vuoroni lähestyy asiakaspalvelun puhelinääntä. Se ei minusta ole enää jono, jos seison siinä ensimmäisenä. Tai onhan se jono saattanut kasvaa takanani. 
Iltapäivällä soittaessani saan tiedotuksen: Olet jonossa ensimmäisenä. Siitä tulee vuoroni nopeasti, mutta ei liian nopeasti. Palvelussa on ruuhkaa ja minä olen pulassa.
Viiltävä kipu keskeytti syömiseni. Lusikka jäi lautaselle ja soitin hädissäni palvelunumeroon. Jos vahingosta olisin viisastunut, olisin tehnyt oloni mukavammaksi istuen. Oli myöhäistä vaihtaa paikkaa, jos vuoroni tulisikin sillä aikaa. 
Annoin musiikin rauhoittaa aaltoina kipuani odotusajan ensiksi palveluneuvojalle ja toinen mokoma sairaanhoitajalle.
Vuosi sitten jouduin jonoon kahdeksi kuukaudeksi. Sitten luvattiin ilmoittaa kirjeellä  vastaanottoaika. 


Illalla minulta kysyttiin vointiani ja ilahtuneena kerroin, 'olen terve ja voimakas'. En palannut muistelemaan niitä lukuisia avunpyyntösoittoja enkä yli 20 lääkärikäyntiä. Iloitsen elämän ihmeestä,
Keski-Karjalan Nelosista, 
Aili-mummon blogilistasta.
Etsivä löytää eikä tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan. Kaikki tuodaan valmiina eteeni virtuaalisesti, minkä nyt joskus läppäri tilttaa uusia linkkejä aukaistessa tai bloggerin uudistaessa ohjelmaansa. 


Vanha kone on ehdottoman vanha  ja loppuun kulunut. Blogger ei enää antanut palkkiin kuin muutaman merkin. Versio poistuu käytöstä.
Hankkiessani verkkokirjoitustaitoa, oli minulla selvät sävelet tietokonehankinnasta. Laitteet ovat viimeisintä huutoa ilosen ketjukirjeryhmän käyttöä varten. Siihen kuitenkin puuttui ISOVELI toppuuttelemaan: Älä unta näe. Sinä et ole mitään eikä sinulla ole mitään. Kaikki mitä sinulla vielä on, otetaan sinulta pois ja annettaan niille, joilla jo kaikkea on yli oman tarpeen.


Kaikkea minussa olevaa ei kuitenkaan kukaan pääse tutkimaan. Minä itse tiedän, mikä olen aina ollut. Työni on vain ollut niin salaista, etten itsekään tiedä mitä teen.
picture by helsinki.fi