Tuusniemen seitsämät veljekset

Työperäinen maassamuutto on tätä päivää ja eilistä 1900 -luvun alusta lähtien. Olen aina kuunnellut sitä kuusta tai pesäpuuta, jonka juurella synnyin. Joitakin hajanaisia muistikuvia voin tarkentaa valokuvista. Koko elämä on tunnetasolla tallentunut filminauhalle, jota toiset eivät voi sensuroida eikä repostella.

Vaikenin 50 vuotta kaikesta kokemastani. Vanha täti veti lakanaa kasvojen peitoksi ja seuraili virkatun pitsin läpi meidän avuksi pyydettyjen tyttöjen touhuja. Minulle se oli outo tilanne, olihan täti ollut puhelias ja hauskakin imitoidessaan ihmisiä heidän omalla puhetyylillään. Tädin jalka oli kipsissä ja sisareni yritti hoitaa lehmät ja muut elukat. Täti ei puhunut ja siksi ehdotin poislähtöä. Luulin tädin olevan vihainen meille, kun piti kysyä sitä ja tätä. Hän oli masentunut.

Joitakin talvikuukausia täti halusi olla myöhemmin vanhempieni luona. Kesät kuluivat pienessä mökissä rattoisasti. Vanhustentaloja rakennettiin kirkonkylään ja täti sai asunnon palvelujen läheltä. Viimeiset vuodet täti vietti sairaalan sängyssä. Hoitamaton sokeritauti aiheutti kuolion jalkaan ja se amputoitiin. Masennus uusiutui eikä meidän välille syntynyt puheyhteyttä, kun en ollut silloin aikanaan ymmärtänyt tädin mielialaa. Kekkosella ja tädillä on sama syntymävuosi 1900.

Vanhempani huolehtivat kaikista kahdeksasta lapsestaan suosimatta tai painamatta ketään. He eivät velkaantuneet kunnalle maksamattomia elastusmaksuja. Yllätys oli suuri vanhempieni muuttaessa kirkonkylään ostamaansa osakkeeseen. Yläpuolellemme asettuivat kunnan isättömät ukot. He ryhtyivät perimään tekaistuilla laskuilla olemattomia maksuja. Tässä on kunnan poliittinen rahoitusstrategia. Kukaan heidän mielestään ei voinut omalla työllään huolehtia perheestään ja aikanaan vanhuuden hoidostaan. Seitsämät veljekset ryhtyivät perimään isältäni elatusmaksuja itselleen. Heidän isänsä eivät olleet heitä elättäneet ja he antoivat vahingon kiertää.

Kunnanjohtajat olivat jokainen vuorollaan alamaistensa kanssa puhdistuspelissä. Muistan Forssin puheen sukukokouksessa. "Kun sukulaisiaan ei voi valita, on olemassa ystävät." Heistä tuli minulle vihamiehiä. Forss kävi suuremmassa kunnassa kääntymässä ja monen kuntavierailun jälkeen on hän löytänyt paikkansa.
Samoin Pirskanen elinkeinoasiamiehenä antoi työvoimapoliittisen lausunnon. "Ei ole elämisen mahdollisuutta Tuusniemellä." Hän takertui hintaan 150mk/tunti. On se liian kallis hinta yhdestä käynnistä. Hän ei tiennyt, mistä kaikesta yrittäjä vastaa. Eikä tiedä tänä päivänä yrittäjyydestä enempää kuin sika tuulimyllystä. Ulkomailta hankitaan halpaa työvoimaa pimeästi, kun minulla yrittäjänä oli työllä hintansa.

Olin jo muuttanut pois, kun hissikeskustelussa naapuri sanoi tuntevansa Teittisen, Tuusniemelle muuttaneen kunnanjohtajaksi. Hänellä oli oma lehmä ojassa odottaa Mäntyharjun vapautuvaa kunnanjohtajan virkaa. Siellä hän on ja voi paksusti. Mäntyharju on suosittu kesämökkikunta.
Kysyessäni häneltä omaa asiaani, hän delegoi sen alemmalle tasolle. Sain tyhjän pyytämättä, olinhan keskustellut heidän kanssaan koko omaishoitoaikani. Mikään ei ollut muuttunut kohdallani, mutta omaneduntavoittelu kiihtyi kuin kiljusen tappelu.

As Oy Tuuspellon kohdalla on hallinto ammatti-ihmisten hoidossa. Sitä esitin jo siellä ollessani, mutta omalla tavallani vaikutin asioiden järjestymiseen. Pelkonen ja Soiniset ovat poissa, Pitkänen ja Huumonen asuvat vielä taloyhtiössä.
Huumonen on ottanut Vihtaniemen yksityistien hoitokunnassa oman roolinsa, Pääkkösen ja Antikaisen toimintastrategian vahvistajana. Paras on kuitenkin kunnan houkuttelema uusrikas mökkiläinen. Tontin nimi on Länsiranta, jota Luukkonen isännöi. Varasi meidän rannasta itselleen puiden varastoimispaikan uusiokäyttöön pelastustoimen harjoittelupaikkana. Antikainen vaati sitä UPM:n metsäkoneiden välivarastoksi. Kumpaakaan käyttötarkoitusta ei ole toteutettu, olihan siihen suuri suunnitelma saada aikaan viihde- ja vapaa-ajan keskus veneluiskineen ja parkkipaikkoineen.
Kun siitäkään ei tullut mitään, kunnan puolelle rasitetie on saanut hoitokunnan. Hoitokunta on rahaa vailla, mutta minulle lähetty laskun on keksityn kiinteistöyhtymän nimellä. En ole sen kiinteistöyhtymän osakas.

Kuvaan astuu mukaan nykyinen kunnanjohtaja Perälä. Tuusniemelläkin pitää olla hallinto ja rahastus oikeudenmukaista. Olen vain huomannut, että keskustavetoista kuntaa vaivaa samat ongelmat joka puolella kehittyvien maakuntien Suomessa.
Lähetän osoitteeseeni tulleen vieraalle kiinteistöyhtymälle osoitetun lasku kunnanjohtaja Perälälle. Lähettäjän osoite puuttuu enkä päässyt puhelimella kuin vastaajan kanssa yksipuolisesti jättämään viestin. Minulle ei vastattu soittopyyntöön.

Ollaan alkutekijöissä vuodessa 1986, jolloin isäni pyysi minua avukseen ymmärtämään, mitä siellä Vihtaniemen tien tiimoilta ollaan puuhaamassa.
Netti on julkinen alusta käydä läpi koko kirjeenvaihto, tietoimitukset ja muut joukkoraiskausta muistuttavat kohtaamiset kunnan kuuden ukon ja minun naisparan välillä. Siitä tulee Puhdistukseen verrattava ajanjakso.