sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Olenko minä veljeni vartija?

Kukas sitten, jos en minä? Meistä kahdeksasta ei kukaan ilmoittanut tähän tehtävään halukkuuttaan. Veljeni on täysjärkisin meistä kaikista ja lähipiiristä. Jokainen on vain niin täynnä itseään, ettei huomaa toisen arvoa.

Minua palelee. Ei kuitenkaan kylmästä säästä vaan psykosomaattisista muistoista. Keitin jo kahvia coffee liqueurin kyytipojaksi. En kuitenkaan ole sitä vielä nauttinut. Suljen vanhan koneen, siirrän modemin johdon låppäriin ja käynnistellessäni otan sisäisen villapaidan lämmikkeeksi.

Voimauttava valokuva on tehnyt tehtävänsä. Naisasia on ajankohtainen ja naisasia on ollut ajankohtainen syntymästä lähtien. Oppikoulussa erikoisesti jo pukeutuminen oli Solveigin erikoisalaa. Hän tutki jumppatunnin jälkeen, mitä työtöillä oli päällysvaatteiden alla. Sukkanauhaliivit olivat tarpeelliset, että sukat pysyivät ylhäällä. Liivini olivat kaupasta ostetut. Niitä hän pyöritteli etusormessaan kaikkien tyttöjen nähden ja pauhasi vaatekappaleen epäterveellisyydestä.

Minusta ei tullut alusvaatemallia, mutta naisena olen päässyt kuvitetun Uuden Testamentin valokuvaan syntisen naisen tekstein kaivokohtauksessa. Silloin rehtori istui tyttöjen ja nuorten naisten jumppatunnilla jäähypenkillä neitosten kanssa, joille oli tietystä syystä vapautus olla osallistumatta voimisteluun voimistelupuvussa. Ryppy otsallaan hän paljasti jotakin omasta persoonastaan, vai oliko sillä joku kasvatuksellinen merkitys.

Aktuelle saa korvata kuvan minusta livenä. En ole ryhtynyt sairaana malliksi. Terapiaan osallistumista se ei estä, on vain onnenkauppaa löytää terapeuttia. Olkoon sekin julkinen Paul Westonin vastaanotto teeveessä.

Pässinpökkimien jälkeen on sukat vaihtuneet muodin mukana. Stay up on päivän in. Kuva löytyy tuosta The Bookin sivulta, mutta ei mainoksena sukista vaan määrittelee tämän päivän naisen miehen silmin. Se koskee pappien naisia, Sisarien sukulaistyttöjä, mutta minulle ei mielikuvia synny.

Sillä on yhtä vähän yhteistä kuin Äiti Teresan ja Ahtisaaren rauhanpalkinnon myötämisperusteilla. Mari pistää paremmaksi ehdotellessaan erityisosaamistamme ohi Presidentin näkemyksen. Muisto vain on fatfree- ja fitnessajasta korkeimmalla tasolla. Samoin muistelunaihe stipendiaatin etuoikeudesta opiskella ulkomailla ja tutustua ranskalaiseen rakastajattareen.


Bisnesenkelillä ja sijoittajalla on suuri ero. Lepikon torppa museona kuluttaa paljon rahaa. Yhtä paljon olen maksanut säilyttääkseni lapsuuskotini yksityisomistuksessa. Sijoittajat ovat iskeneet siihen kyntensä kuin sika limppuun kunnan avustuksella. Korotetaan maksuja, että huomaisin mitä mörkö tahtoo. Vielä ei peli ole pelattu.

Olen kaukana kaikista asioistani sijoittajan vuokranmaksajana. Mitään en korjaa seinien sisäpuolella. Jääköt kaapit kiinni saranarikon estäessä ovien aukomisen. Pudotkoon sisäovi alas, kun alusta lähtien virheellisen kiinnityksen takia ovi on vääntynyt eikä sulje tiiviisti oviaukkoa. On minulla vähäksi aikaa sisäistä villapaitaa lämmikkeenä.

Täällä Pohjantähden alla stay up -sukat ja pullonhenki, niistä peiton itselleni teen. Sijoittajien rahat tarvitaan sijoittajien käärepaperiksi viimeistä kypsennystä varten käräjäkivillä. Siellä muukalaisten hautausmaalla, kun muuta käyttöä minulle ei ole lapsuuskodin uimarannalla jätetty.

Ei kommentteja: