"Morgen, morgen, nur nicht heute", sagen immer faule Leute. Onneksi kuitenkin tulevana viikonloppuna, ettei vasta 8 viikon kuluttua kurssin päättymispäivänä.Mistä tiedän syksyn tulleen, näen katsomalla alas parvekkeelta. Vaahteran latvaoksat valaisevat ylös koko tienoon. Katutasossa puut ovat vielä vihreät. Odotan sateen loppumista ja lähtöä kauppaan hakemaan voimauttavaa valokuvaa varten rekvisiittaa. Sitten tavarat vedettävään matkalaukkuun ja huomenna menoksi.
Olen ainoa julkisesti verkkosivulla ilmoittautunut etukäteen. Yöpyminen varattu Huvikummusta, taksi tilattu pikavuoropysäkiltä noutamaan. Sitten olen perillä. On vain niin rivatun riivaava lähtökuume. Lähden niin harvoin ja niistä uteliaisuuttani lähtemisistä konsultti kysyi: "Mitä sinä täällä teet? Olethan kohta eläkkeellä." - Sitä juuri, jos et satu tietämään julkisesti ilmoitetusta koulutuksesta, joka kuitenkin räätälöitiin suurelle organisaatiolle täsmäkoulutuksena.
Olen elämäni viimeisellä kurssilla. Sitten olen oppinut uudestaan. Kaikki on ollut kertausta sieltä Koivuharjun kamarissa aloittamastani alakoulusta lähtien. Kansakoulua 5, oppikoulua 8, käsityökoulua 1, ammattikoulua 1 lukuvuotta. Eikä minusta mitään tullut. Laillistetun hierojan ammattitutkinnon hankin puolessa vuodessa. Täydennyskoulutusta omaishoitoajan (54 miestyövuotta) jälkeen projektikoulutuksina. Sitten minun itseisarvoni ja työhistoriani pyyhittiin lopullisesti pois. Olet ehdottomasti liian vanha ja työhistoriasi ei ole kertynyt. Tästä on minun pitänyt lähteä voimautumaan.
Olen ollut maailman ihanin tyttö eikä minusta ole tullut pahaa akkaa. Luen luentomonisteen kannesta 23.10.2002 kirjoittamani ajatuksen.
Ihminen on hyvä kukittuaan. Sanokoon kuka mitä tahansa tai kunnes se toisin todistetaan.
Nyt vasta työ alkaa. Todistan kaikki toisin. Kuvat eivät valehtele. Olen se muutos, jonka haluan nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti