perjantai 24. huhtikuuta 2009

Viestintävirastosta 15. yö painajaisineen

Uskalla uudistua on taas kevätpörriäisen kehoitus. Se vie minulta yöunet. En ole lukenut Torsti Lehtisen Kutsumushuoraa, mutta jostakin olen kuulut neidon ansaintamallin. Nousi ekakerran autoon, otti suihin ja ajatteli: Miksi en ollut tuota aikaisemmin huomannut. Se oli rakkautta jonkun mielestä, kun taas kirkonmies ei luopunut levyistään, joista näytteenä soi "puolen tunnin onni vain". Vielä ei ole grande finalen aika. 
Toistan palautteen Ylelle tai Lindënille tuntemuksesta, joka laskeutui säteilevänä pilvenä ylleni. Liekö eturauhasen sädehoidon sivuvaikutusta. Politiikan ja huoran symbioosi minussa. Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun olen vielä sängyssä ja pääministeri änkee kotiini. En ole sopinut aikaa hänen kanssaan viestimillä, sähköisillä enkä tekstarilla. Hän tulee uuden teknologian antamilla mahdollisuuksilla ja minä maksan siitä veronluonteisen vuosimaksun. Hän käy tällä maksulla vuodesta vuoteen eikä kysy koskaan käyttämästään ajasta hintaa. 

Poliittisen puheen kuuntelu on korvilleni pakkopullaa, kun tietää heidän puhuvan läpiä päähänsä. Kuinka usein hän tulee, se on suuri mysterio. Minua opastetaan sulkemaan toosa siinä olevasta nappulasta, mutta olen tottunut kuuntelemaan aamulla musiikkia ja hartaita säveliä. Olen vasta oppinut nukkumaan sängyssä, kun omaishoitajana en siellä ehtinyt paljon koipia oikaista. Sitä paitsi suostuessani menemään vanhempieni luokse jätin vesisängyn ja loiskuttelut liehuvalle liekinvarrelle. Levitin patjan olohuoneen lattialle yöksi ja kiersin päiväksi rullalle komeroon. Sosiaalitoimi peri minulle maksetun omaishoidontuen isältä palvelumaksuna takaisin minun tekemästä työstä. Asuttiin ahtaasti, ei ollut sänkyä eikä tilaa. Tämä tapahtui viime vuosisadalla 1991 lähtien. 

Tuli lama, oli huijareiden kulta-aikaa. Joitakin bisnesmiehiä pistettiin kiven sisään takuuna työrauha ja täysihoito väitellä tohtoriksi. Hattu on valmiina, kun vapaus kerran koittaa. Turvallisinta olisi vankilassa. Olisi ainakin suojassa kellaripedoilta, jotka keksivät uusia rasituksia törkynä, saastana ja muuna mielenmyrkyttävänä roinana. Tämä on kommunismia pahempaa uuskommunismia. Kolhoosiaikana ihmisillä oli ruokaa, mutta nyt ei kaikilla ole edes ruokaa ja valtiokin lainaa rahaa ei syödäkseen vaan uhratakseen julmalle jumalalle. 

Pitää huutaa rakkautensa perään hulluna. Kainaloosi käperryn, jos sallit yöksi jään ja kun aamu on, en tiedä missä herään. Baskervillen koirat ovat perässä viestintämaksujen ulosmittaajina. Betesdan lähteellä odottelin aikani, kuka auttaa kuohahtavaan lähteeseen. Siellä tapahtui ihme, sain näköni ja nimikkosunnuntain. Betesdan halvatun päivä. Vietän sitä kerran vuodessa suurena kirkollisena juhlapyhänä. Muuten purjehditaan lamasta lamaan järjenköyhyys purjeena. Toteutuu sanonta: Hulluilla on aina purjetuuli. Kohta unohtuu milloin kaikki alkoi ja kenenkä toimesta, kun dementia-aalto pyyhkäisee huippujen yli. Tulee putkinäkö ja aivorappeuma itse sitä huomaamatta. Filosofille on kaksi tietä tohtoriksi; tietää rajallisuutensa elämän edessä tai masentuu sairaloisesti ja joutuu kukkapenkkiin. Näin puhui Zarathustra.

Ei kommentteja: