Koira haudattuna

Sain kutsun Vihtaniemen yksitystien tiekunnan kokoukseen. Kunnalla on ollut kiire hankkia Pitkäänsaareen talviasukas. Meidän uimaranta on tienpää. Kunta myi rantansa niin tarkoin tonteiksi, että meidän vanha rakennuspaikka yli 100 vuotta suvun asuttama on jäämässä jalkoihin viihde - ja vapaa-ajan käyttöön. Kun pesän osakkaat saivat jokainen osuutensa isän miljoonaperinnöstä, olisin minäkin halunnut ottaa osuuteni käyttöön. Pyysin tietoimituksen tiepätkän poistamiseksi. Mutta toimitusinsinöörin toimesta toimitus päättyi joukkoraiskauskohtaukseen. Kuusi miestä minua vastaan. Kysyin kuinka tässä näin kävi. Julkea uskottu mies sanoi: 
- Rakenna korvaava tie ja rekisteröi se, niin tämä osuus raukeaa. Kysyin: "Mitä perkeleitä te luulette olevanne lisätessänne rasitteita minulle." 

Kaikki tiesivät, että olin ollut isän pyynnöstä asioiden- ja omaishoitajana yli kymmenen vuotta. Kokous päättyi siihen. Toinen uskottu mies tärisi kuin horkassa tarjotessaan kättä hyvästiksi. Sen jälkeen en ole halunnut osallistua heidän isääni ja minua halventaviin kokouksiinsa. Tämä on kovaa peliä markkinavoimien ehdoilla, kun ihmisoikeuksien julistus ja kymmenen käskyä eivät merkitse mitään. 

Aamuyön tunneilla pyysin puhuttelijaa lopettamaan. Haluan nukkua. Vastaus tuli saman tien. Nythän se vasta alkaa. Kaikki tämä on johtanut projektikoulutuksiin. Viimeisenä oppisopimuskoulutuksena yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdoksiin. YEAT:n näyttökansiossa se on tehty paperilla, mutta käytännössä sen toteuttaminen on vaikeaa. Verirahoilla kavaltamisesta ei voinut saada aikaan muuta kuin tienpäässä olevan puidenvarastoimispaikan muukalaisille hautausmaaksi. Joh. 12:1-8 voit lukea, mitä on kirjoitettu kukkaronvartijoista Betaniassa.
Matt. 27:3-10
"He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, / hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen / israelilaisten puolesta olivat arvioineet. / Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, / niin kuin Herra oli minua käskenyt."

Tultuani takaisin paikkaan, mistä olin lähtenyt profeetaksi omalle maalle, osallistuin Pääsiäisen Kärsimysnäytelmään. Etsittiin syytä Jeesuksen vangitsemiselle ja ristiinnaulitsemiselle. Tunsin nahoissani olleeni samanlaisissa oikeudenjakotilaisuuksissa. Tämä kulttuuriperintö elää juhlapuheissa ja pyhäpäivinä. Joidenkin valittujen kohdalla myös arjessa hyvinvointivaltion kaatopaikoilla ja Fellmannin pelloilla.