Kaivan luurankoja kaapista. Omaishoitoaika päättyi 6.2.2000. En nyt palannut niihin sosiaalitoimen kirjeisiin, joilla minusta tehtiin maksaja sosiaalitoimelle. Jo kesällä oli edessä omaisuuden jako. Swot-analyysin vahvuuteteni - heikkouteni, mahdollisuudet - ovat järjestyksessä. Nyt on käytävä läpi uhat. Isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta maksajana miljonääri-isän perijä. Siinä on auttanut minua 1990-luvun lama. Huijarit realisoivat pankin avustuksella omistuksiani. Sain rahaa ja sijoitin sen omaishoitoon ja tulevaaan aikaan (YEL-vakuutus). Kirjanpitäjäni hoiti yritykseni tulot, menot ja taseet verottajalle. Virtuaaliseksi osoittautunut sukupolvenvaihdos maksatti oppirahat perintöön kuuluvista asioista.
Kaksi päivää olen käynyt läpi arkistoja. Rankimmin minua muistuttaa mummolan kohtalo, kun kunta on naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. Heidät tuotiin meidän rannoille lisäämään omaa pääomaansa meidän alkuperäisten kustannuksella. Onhan Vihtaniemellä asuttu yli sata vuotta.
On aika huijareiden tämän aamun uutisten mukaan soluttautua yhteiskuntaan ja ottaa poliitikkojen salliessa omaan käyttöön meidän perintö härskisti. Minulla on teille omistajanyllätys. Niillä 30 hopearahalla olen varannut muukalaisille hautausmaan.
Seuraavan valtiovierailun aikana naapurin miellyttävä päämies suorittaa kunniakäynnin Vihtaniemellä ensimmäisten venäläisten hautausmaalla. Näitä korkeantason vieraita ulosottomies ennusti huutaessaan. "Kun ylhäältä kysytään, niin ylhäältä vastataan", ja nousi seisomaan. Muistan punottavat kasvot ja vyöllä tuetun keskivartalon. Hän poistui lääkäriin kesken kokouksen.
Paikallisiin pikkuvirkamiehiin olen asettanut itselleni lähestymiskiellon. En halua nähdä heitä ikinä. Halventaminen on tuottanut inhorealistisia tunteita. Siirryn toiseen vaiheeseen SAK:n vaalirahoitukseen. Runoroskiksen pankkitositteet sen paljastavat. Olisi pitänyt kirjoittaa Jutalle heti alkuun, kun puheenjohtajakisassa ehdolla ollut julkisesti lehdessä mainosti. "Minkälaisen kampanjan SAK rahoittaa minun valitsemiseksi." Lahdessa ainakin on mahdotonta lahjomattoman ehdokkaan mennä läpi vaaleissa, kun SAK on jo etukäteen edustajansa valinnut.
Projektini potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi tuli toteennäytetyksi YEAT:n näyttökansiossa. Minusta tuli varhennettu vanhus osamaksulla eläkeuudistuksen myötä. On rauhanruhtinaan vahvistama laki, joka koskee elämänikäisen oppimisen porkkanoita. Näyttötutkintojärjestelmästä säädetään ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa 631/96. Koulutusrahaston esittelijän vastauksesta lainaan.
"Ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksistä on säädetty Koulutusrahastoa koskevassa laissa 1306/2002. Koulutusrahastoa koskevan lain 5 § 2 momentin mukaan ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei ole täyttänyt 64 vuotta ja että hän on ollut työ- tai virkasuhteessa suomalaiseen työnantajaan viisi vuotta ennen tutkinnon suorittamista. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittua aikaa ei voida lisätä työhistoriaan. Em. ikää ja työhistoriaa koskevat edellytykset ovat ehdottomia, eikä Koulutusrahasto voi poiketa annetusta lainsäädännöstä millään perusteella."
Stipendi ei ollut motivaationi, vaan hankkia yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen luopujana. Olihan aika 10 vuotta jatkajana mennyt ohitseni. Se lisäsi kuitenkin elämääni 54 vuodella. Kuolen 114 vuotiaana.
Tähän vedoten on huono vitsi Suomen Yrittäjiltä ottaa rauhanruhtinas keulakuvaksi kannustamaan yrittäjyyteen. Hän edustaa kyseenalaisia bisneksiä poliittisen suuntautumisen mukaan. Todellisiin pitkänlinjan yrittäjiin, itsensä ja perheensä elättäneisiin suuriin ikäluokkiin ja heidän perillisiinsä tämä ei vetoa. Papualaisetkin ymmärtävät työntekemisen ja bisneksien eron.
Suurin huoli on palkanmaksajien loppuminen. Elämisen edellytykset on vain omistajilla, joille ei mikään riitä. Osallistumiseni verkkokirjoituskurssille ja Tarton opintokäynnille ei ollut rahasta kiinni. Minulla oli rahat varattu, mutta jälkimmäiselle olin liian hidas kulkemaan, kun lähtijät sanoivat juoksevansa paikasta toiseen. Minulla oli pisto polvessa. Verkkokirjoituskurssille olin jo ilmoittautunut, mutta kollektiivinen päätös kehotti perumaan osallistumiseni. Antoi osoitteita
- vanhustyön keskusliittoon ammatillisesti,
- muinaismummojen muistelupiiriin, jos kirjoittaa halusin.
- Kolmas oli ammattikorkean oppilastyönä järjestetty päivätoiminta lievästi dementoituneille omaishoitajille.
Akateemisten joukkon en ollut sopiva edes verkossa. Harvakseltaan on löytynyt Ihmisiä, kun olen äänestänyt jaloillani ja siirtynyt puolueettomaan epäviralliseen organisaatioon. Minut on jopa kutsuttu asiantuntijaksi verkkoympäristössä tapahtuvaan tutkimustyöhön. Entiseen ei ole paluuta enkä tunne ikävää historian toistumiseen. Selvitän puhumattomat vaikeat asiat siirtämättä niitä seuraavalle sukupolvelle. Vaihtoehtoisuus menee perinteisen koululääketieteen, kirkon ja yhdistysten edelle. "Taide ja taudit" on minun lajini sanataiteessa lukijana, kuulijana ja kirjoittajana. Sillä vammoillamme me rakastamme, jos henkilökemiat kohtaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti