Kelpaa olla "Äitini Amerikasta" nuoren kavaljeerin käsipuolessa, saapuessamme Talassan tanssiaisiin. Mikään ei ollut kohdallaan ja kuitenkin satumaista totta, että piti illalla silmiä hieraista, missä minä olen. Katsoin Amerikan vallanvaihtotilaisuutta kuin satua. Löysin monta ajatusta puheesta, joita olen pohtinut omassa elämässäni jakajan käden kautta. Hurahdin jopa äänien keräämiseksi ehdokkaani taakse kirjoittamaan kännykkäkolehdin innoittamana. Äänen antaminen sähköisesti tuottaisi jotakin vastineeksi äänestäjälle. Kehittyvien maakuntien Suomessa ollaan kuitenkin lobbaamassa omien intressien puolesta. Katsoin käsiä, ovat pienet miehen kädeksi. Kokemusta onkin isokenkäisten pikkusielujen liikavarpaiden tallomisesta. Luu on jäänyt jakajan käteen ja eiköhän ne 30 hopearahaa ala poltella taskussa.
Missä ollaan menossa, jos yli 100 vuotta suvun hallussa ollut lapsuuskoti otetaan keksityillä tekosyillä ja estetään sukupolvenvaihdos. Toinen arvotus bisnesenkelin sijoittamisesta rinnastetaan pörssikeinotteluun, että isästäni tuli kuolemansa jälkeen miljonääri ja minusta 10 omaishoitovuoden jälkeen miljoonaperijätär. Tämä on valkoista rotusortoa menneitä vihollisuuksia noudattaen.
Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi. Sekin ajatus löytyi Obaman puheesta. Meillä vastaavan kansanliikkeen sai aikaan Lordi sarvet päässä naamioasussaan. Isät kantoivat kersojaan reppuselässä, kun tavattiin torilla. Missä on meidän aikuiset ihmiset, kun vanhat poliitikot vaihtavat nuorempiin naisiin ja tekstiviesteihin. Vanhat naiset palautetaan georgialaisten naisten mukana naiskaupan työhön. Maailmankirjat ovat sekaisin maassa, jossa nainen sai ensimmäisenä äänioikeuden maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti