Lapsuuden jälkinäytös

Jätin sähköpostiin viestin: "Menen kellarigalleriaan tutkimaan arkistoja löytääkseni liimalappuja, joiden varaan perustuu koko elämäni." Siksi tämä viesti, jos kohtaisin matkanpään siellä maanalaisessa paikassa. Se on tunnemuistiin perustuva pelkotila autioita ja yksinäisiä paikkoja kohtaan. 

Lähdin näyttämään vuokraemäntäni pyynnöstä lukkosepälle varastokoppia, jonka rikkoutunut lukko piti vaihtaa. Siellä mies kävi minuun käsiksi. Sen jälkeen olen kiertänyt autotallit ja maanalaiset paikat tuntemattomien seurassa. Minulla on ollut aina muuta tekemistä, joten liimalaput ovat tarpeelliset säilyttää, kun tarvitsen faktatietoa kirjoittaakseni fiktiota Verkkokirjoittajan talossa. On niin työlästä tyhjentää omaa kuolinpesää eläessään. On niin paljon säästettyä paperiroinaa ja niiden välissä kullanarvoisia muistoja. 

Löytöni avatusta laatikosta oli Eeva-lehti kesäkuu/1997 ja Tommy Tabermannin Me-lehden kolumni: Kaapista ulos! "Kaappihyvät ovat sellaisia, jotka eivät uskalla näyttää hyvyyttään avoimesti." Nyt uskallan ainakin kirjoittaa netissä, kuinka tässä ajassa olemme joutuneet viihde- ja vapaa-aikaan, jolloin meklarit häärivät perintömme kimpussa. Jakajan käsi jakaa: mulle, sulle, rahoitusyhtiölle, uusrikkaille ja venäläisille lomakiinteistöjen arvonlisäämiseksi. 

Perinnemaisema on muuttunut tiemaana joutomaaksi, josta tiekunta kerää yksikkömaksuja keksimillään perusteilla. Sonera puolestaan maksattaa kiinteiden kaapelien purkamisuhan alla perusmaksuja siihen asti kunnes kaapelit on taas keritty kelalle. Tämä tilanne tunnetaan sotana nimeltä "Tiekartta Länsirannalla" Gazassa. 
Minua lähempänä on kärhämä, jota ylläpitää lomakiinteistö nimeltä Länsiranta Vihtaniemellä. Sisarusten perinnönjakoa en riitauttanut, onhan Kiikkukallio paikallaan. "Juuret hiekassa" Unicefin kirjeensulkijamerkillä lähetin Eeva-lehden artikkelista otteen valaessani öljyä lainneille perinnönjakoon halkomistoimituksella isän kuoltua. 

"Lapset toteuttavat vanhempiensa toiveet ja pelot. Heidän kohtalonsa on kätketty vanhempien elämään. Se mitä vanhemmat eivät omassa elämässään uskalla kohdata eikä selvittää, jää lasten perinnöksi. Joko he toistavat samaa elämänkuviota tai sitten selvittävät sen." 
Isästäni tuli miljonääri kuoltuansa ja minusta miljoonaperijätär. Kunpa isäni olisi ollut rohkeampi puolustaessaan reviiriä, olisin päässyt vähemmällä. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää" on lakiin perustuva sodanjulistus meidän sukupolvenvaihdoksessa. Se noudattaa Siperian antamaa opetusta ja omaksi eduksi tulkittua lakia karvahattutemppuna. 

Kellariin meno kannatti jo aikaisemmin, olihan runoroskikseen heitetty pankintositteet vaalirahoituksesta. Siitä ei syntynyt välikysymystä, kun kaikki saivat ilmoittamatonta vaalirahaa Kehittyvien maakuntien Suomen liikemiehiltä. Heidän pörssiromahdusta voivotellaan ja veronmaksajat pelastaa heidät uudelleen ja uudelleen jatkamaan lamasta lamaa. Minua ei lama ole pudottanut eikä nostanut. On vain siunannut omaishoidon bisnesenkelinä ja pistänyt paljon vartijaksi. Vasta vihattuaan voi ymmärtää. Se on jokaisen etuoikeus vääryyttä kohtaan, mutta asioiden ristiriita ei anna oikeutta ryhtyä osoittamaan aseella vastapuolta. Siinä kuolee syyttömätkin, kun on niin ahdasta. Vihtaniemellä 7 sammunutta talvisavua on saanut naapurikseen ainakin 100 lomakiinteistöä rahan sijoituskohteeksi. Vihtaniemi ei enää tuota ruokaa vaan rahaa, joten naapureista on tullut rahasyöppöjä ja wiskisieppoja. Leipäjonot kaupungeissa kasvavat.