"Ei ole rauhaa ilman Rauhan ruhtinasta." Joka päivä voisin kirjoittaa elämäntarinani uudesta näkökulmasta, mitenkä maailma makaa kunakin päivänä. Jos meidän rauhanruhtinas on torkahtanut nukkumisen armolahjan turvin, käyttävät tilaisuutta hyväkseen herkällä liipasimella sormea pitävät "kouhottajat". Siitä ja sen seurauksista kirjoittavat kirjailijat ennen ja jälkeen sotaa nobelilla tai ilman. Thomas Mann näki maansa ajautuvan sotaan. Johan hänelle ehdotettiin palkintorahojen jättämistä Ruotsiin turvaan. Minua ilahdutti Lessingille lähetetyt terveiset poissaolevana palkinnonluovuttamistilaisuudesta. Samoin kameranlinssin välittämä ele, jossa nuoret kuninkaalliset istuivat käsikädessä. Vertasin meidän manttelinperijöiden tönöttämistä omaan esiintymisjännittämiseen, kun valvova silmä etsii jonosta ruoskittavia tai poistettavia matkalaukun kantajia. Nämä kaikki ovat menneen talven lumia.
On päästy kirkkovuodessa kastepäivään ja jouluherkkujen jälkeen reikäleipien härkäviikoille. Kaukametsä näyttäytyy parvekkeen lasituksessa pakkaspäivinä lumikideluomuksena. Seuraavana päivänä suojasää sulattaa taideteoksen. Pesäpuu itkee ja valuu noroina alas asti. Also sprach Zarathustra. Jos olen unohtanut, voin lukea sen aina uudestaan Wikipedian www-sivuilta. Sakarinmaja talvisena korttina muistuttaa, jotakin lopullista on tapahtumassa meidän äidin ja isän puolelta isovanhempien mummoloiden välillä. Pyyhkäistäänkö ne lopullisesti pois maailman kartalta.
Sukupolvenvaihdoksen kiertokulku on nopeutunut, jopa metsästäkin otetaan verohuojennuksella viimeinenkin hyöty irti, vaikka kaikki puut menivät miljonääri-isän perinnönjaossa. Juho Taavetin vankila-ajan nälkä ja sairaus vei ennenaikaiseen hautaan. Hänen mukana meni hankittu vaatturinoppi. Salomo kävi kyselemässä, jättikö Taavetti jälkeensä perintöä. Torpan omisti kunta ja vaati tekemään palkatonta työtä taksvärkkinä. Dürkopp-merkkinen ompelukone oli ollut isoisän ja Taavetin yhteisessä käytössä, eikä sitä voinut luovuttaa, olisihan isoisän ammatinharjoittaminen loppunut siihen.
Onko kunta naapurina perimmässä rannasta osaa torppariajan muistilla. Virkamies on unohtanut, että torpasta tuli pienviljelystila. Omistussuhteet voi tarkistaa yli 100 vuoden ajalta. Lainlaatijat eivät tunne vanhaa, ja lait ovat toisiaan pois kumoavia kuin vanhusten vaimentaminen laitoksessa. Illalla aikaisin unipilleriä ja aamulla ensimmäiseksi piristyspilleriä päivästä toiseen, kunnes kuolema armahtaa.
Sukulaisemäntä kohtauksen jälkeen menetti elämänhalunsa. Kertoi aamuyöstä herätessään vessahätään toivoneensa, että salama iskisi ja hän pääsisi pois. Tein lähempää tuttavuutta hänen kanssaan. Juttelin ja jumppasin siellä käydessäni. Kohta hän istui tuolilla odottamassa minun tuloani. Pääsi kävelevien puolelle palvelutalossa. Meni omin jaloin kesällä ulos istumaan penkillä.
- Oletko käynyt vuodeosastolla?
- En, siellä ei ole ketään sukulaisia potilaana. Kummitätinikin ehti kuolla pari tuntia ennen tuloani. Oli jo siirretty kylmähuoneeseen. Enpäs ehtinyt hyvästelemään. "No, mistään et jäänyt vaille" oli vastaus valmiina sanojanpaikalta. Eikö hän koskaan opi itseään varten, että jonakin päivänä hänkin kuolee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti