Yksi syntyessään kultakehdon sai, toinen tänne syntyessään vain puutteen sai. Kuva-arkistossa sitä edustaa kuva naapurimaan kuningasperheestä kultakehdon äärellä. Toinen kuva on lappalaisista perinnepuvuissaan perinneammatissaan poroerottelussa. Olen saanut itselleni tämän päivän vastinparit. Obaman perhe valittuna Valkoiseen taloon ja minä sukupolvenvaihtajana vanhempien jälkeen Mummolassa. Oli vuosi 1986, kun isäni pyysi minulta apua tulla hoitamaan asioita, kun vanhempani olivat jo vanhoja ja sairaita. En kysellyt kongressilta enkä presidentiltä lupaa, saisinko mennä lakimiehen luo järjestelemään asioita sen päivän varalle, kun vanhempani olivat kuolleet. Asia koski vanhempiani ja meitä kahdeksaa perillistä. Se oli alkua, olin silloin 45 v.
Vanhempieni ratkaisuihin olin aina ollut tyytyväinen ja jatkanut omaa elämää kaukana Mummolasta. Kukatahansa sisaruksista olisi saanut ottaa vetovastuun, mutta pesä joutuikin hyökkäyksen kohteeksi. 5-kymppisenä aloitin omaishoitajana neljännen ukkaasin kehoituksesta. Tulin profeetaksi omalle maalle. Ympäristö taantui vielä lapsellisemmaksi kuin olin kuvitellut, puberteetti-ikäisissä löytyi. Suku on pahin, mutta kunta ja valtio eivät jää jälkeen ahneudessa omaneduntavoittelussa.
Amerikassa on opittu edellisten presidenttien tunnustamista virheistä ja valittu uusi presidentti katkaisemaan sodan- ja rotusorronkierre. Suomalainen osaaminen rauhantyössä palkittiin. Tasa-arvoa se ei tule palauttaamaan. Siitä pitää huolen raha. Mitä pidemmälle luen "Puhdistusta" sen lähemmäksi tulevat kaikki tuntemukset, mitä olen saanut kokea. Vielä en ole tuntenut syyllisyttä ennen syntymääni tapahtuneisiin kauheuksiin. Enkä ole voinut vaikuttaa syntymäni jälkeenkään syihin, joiden seurauksia podemme pahana olona tänä päivänä. Amerikkalainen unelmahattu varmistaa, että "mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti