Pieni ranskankielen kertaus on hyväksi, mutta myös yököttävän pahaksi. Olenko saanut myyräkuumeen. Läheltäpiti tilanne oli maalla, kun villit varsat ja vanha paimen lähtivät kävelylle. Niksu juoksi innoissaan edellä pellolle. Kohta multa lensi korkealle, kun myyrä piti kaivaa esille käytävästään. Palasimme kotiin, Niksu omia aikojaan, kun tehtävä oli päättynyt.
Kului muutama vuosi. Katsoin taakseni. Näin Niksun istuvan talon rappusella, nivelet olivat tulleet kipeäksi, eikä niihin ollut hoitoa. Kävelyt oli kävelty. Illalla Niksu makasi lattialla, minä istuin sohvalla TV:n ääressä. Niksu nousee seisomaan ja tulee luokseni, mutta ei taputettavaksi, vaan nuolee minun kädet. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin. Seuraavana aamuna sain lipaisun suoraan suulle. Se oli koiravanhuksen hyvästely samanikäiselle vanhukselle.
Myyräkuumepelkoon riitti joku desifioimispaukku ja hillitön nauru, oliko se edes aiheellista. Se onkin toinen juttu ranskalaisesta suudelmasta ja Lordin kielestä korvassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
yksi oli joukosta poissa suurista juhlista. hän makasi tiputuksessa myyräkuumeen saatuaan. 6 kertaa dialyysihoito palautti munuaisten toiminnan. elämä palautuu hiljalleen.
tänään oli itselläni lääkärin soittoaika. hän kysyi, miksi olin varannut soittoajan. selvisihän se kysymällä uudelle lääkärille. taas uusi resepti uusi annostus. jos kahdessa kuukaudessa ei näy tuloksia, lääkärin luokse lisälääkitystä hakemaan. pitäisiköhän hoitaa syytäkin eikä vain oiretta?
Lähetä kommentti