Kuama ennen kuolemaa

Veljeni Wiljami kertoi kotipuolen kuulumisia. Kysyi, muistanko mitä tarkoittaa sanonta "on kuama käynnä". Tästä käynnistä kuultuani, tiedän mitä kotikuusen ja pesäpuun ympärillä oleville kuuluu tänä päivänä. Ensimmäisen tulemiseni aikoihin 66 vuotta sitten ympärillä oli sota, kesä kauneimmillaan ja heinäpouta. Toinen tulemiseni osoittautui ajaksi, jolloin kaikki olivat Kaamasentiellä matkalla pohjoiseen. Nyt on kauhea kankkunen, kun poronsarviuute ei tehonnutkaan potenssinpuutteeseen. 

Selvisin elävänä, ryöstettynä ja raiskattuna tästä ajasta vannoen, etten koskaan näy rekistereissä takaisin muuttaneena. Se ei estä minua muistamasta "björkarna där hemma" laulun myötä menetyksiäni, kun Karjalan kunnailla lehtii puu. Matonkuteiksi leikattava lakana mukana matkasin lomalle. Minulle näytettiin, kuinka matonkudetta leikataan. Sain aikaan päänkokoisen kerän lehmuksenvihreää kudetta. Kotona tavaroiden paikalleen järjestely kestää, kerä kaapin päällä saa ympärilleen stressipannan. Kerä muistuttaa ajatuksiani eletystä elämästä. Päänpakahtumisen estää "maitoa iloisille" panta. Toinen estolääke on ollut kaalinlehti otsalle. 

Kaalinkerän siirsin jääkaapista parvekkeelle koriin. Siihenkin on tullut vihreänpunervia lehtiä ja se on käynyt kukkimaan ilman vettä ja multaa. Verkkokirjoitustaito on minun henkireikäni maailmalle. Vaihdoin Vihtaniemen Lauttasaaressa Vattuniemeen. Minut hyväksyttiin yrittäjän oppisopimuskoulutukseen hankkimaan tietoa sukupolvenvaihdoksesta luopujana. Kaikki toiset olivat yrityksissään jatkajia. Tämä on yhteiskunnan taitekohta. Katson hallituksen nuoria kaikkitietäviä kasvoja kysyen, mitä te tiedätte todellisesta elämästä ja muuntogeeniä seuraavasta tulevaisuudesta. Kerran omaishoitaja, aina omaishoitaja, vaikka näinä vuosina olin työssäni närståendevårdare. 

Viranomaisten kanssa asioidessa tuli esteeksi dysfasia. Puhe puuroutui lopullisesti, kaalinkerässä talvehtinut tieto ei ollut minussa olevan perimätiedon arvoinen, jonka voisin siirtää seuraavalle sukupolvelle. Posttraumaattinen stressireaktio on ollut liikkeellepaneva voima. Viimeiset sanat jakajalle ja uskotuille miehille olivat: 
- Mitä perkeleitä te olette minulle lisäämään velvoitteita ja mittailemaan reviirinrajoja yli 100 vuotta Tirkkosen suvun hallussa olleille lapsuuskotini rannoille, kun tarkoitukseni on tulla jatkamaan elämää vanhempieni kuoleman jälkeen. Uusi kirkko kohosi kolmessa päivässä, vanhasta tuli kadotuksenkirkko. 

Uskonkonsultit aloittivat käännytystyön. Uskonsota on oma lukunsa. Se oli opetusta, miten Japanissa kunnioitetaan vanhusta. Omaishoitajana en olisi ollut parempi hoitaja, vaikka käsilläni olisin seisonut. Nyt voin viedä halkomistoimituksen, tietoimitukset, työllistämisen, asumisen, lääkärin, sosiaalijohtajan, pankin ja suvun nettiin ja omaishoidonmeklarina järjestää kaaoksen uudelleen. Mitä on sukupolvenvaihdos 2000 luvun alussa, kun kunta on naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana? 

1800-luvulla syntyneiden isovanhempieni hauta kertoo historiasta isäni syntymävuodesta 1906 lähtien. Sähkövalo valaisee hautaa, kun tyhjilleen jäänyt lapsuudenkotini on vielä ilman sähköä. Kiinnitän Taavetti-setäni muistokilven heidän hautakiveensä, muistaen isäni perustelut veljensä punaisena vangitsemiselle. "Oli vaatturinopin käynyt, torpparinpoika. Osallistui nuorten rientoihin työväentalolla." Hän kuoli 29-vuotiaana nälkään ja sairauteen vankileiriltä palattuaan. Ei saanut nimellistä hautapaikkaa eikä näy sotasurmaluettelossa. Hänen muistonsa on elänyt minussa. 

Kaikki yritykseni on ylhäältä tuliukkojen ja -akkojen toimesta tehty tyhjäksi. Nyt on aika purkaa matonkudekerä ja keriä se uudelleen lopusta käsin, ei kenenkään puolesta eikä ketään vastaan. Valittavana on kaksi kenkätehtaan markkinamiehen palautetta laajentamisesta Afrikan markkinoille. 
Palaute 1: Ei kannata, täällä ei kukaan käytä kenkiä. 
Palaute 2: Tuotanto täysille, täällä ei kenelläkään ole kenkiä. 
Päättäjille jää valittavaksi näkökulmat, kuinka he puhuivat ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Ajatusten dysfasia iski päälle, eikä puheista saa mitään selvää omaishoitoasian järjestämisessä. Perimä toteutuu kaikesta huolimatta tai sitten loppuu elämä myös dysfaattisilta esteidenlaatijoilta.