Kochanej Mamie

Jos en tietäisi otsikon olevan puolalainen äitienpäivätervehdys, yrittäisin kehitellä siitä itselleni sopivan mamien määritelmän. Tämän kevään toteamus oli: Mummolla ei ole mitään tekoa. Sen voi vääntää vaikka rautalangasta. Omakuva on näköispatsas pienoiskoossa. Alustana kumi, joka ei enää pyyhi. Piikki, joka ei lähtenyt voimakkaan imun mukana, vaan pisti reijän imurinletkuun. Nojaa nyt Sherburgin punaiseen sateenvarjoon. Voisinko pelkistyneempi olla. Olen kuitenkin ollut monessa mukana, ja tuntenut lämpöä kohtaamisissa. 

Blogi on uudistunut ominaisuuksiltaan, muutamaan päivään en ole kirjoittanut, ja taas saa opetella alusta. Olen aina ihmetellyt tietokoneohjelmien muuttamista, kun en osaa tulkita maalaisjärjellä näkyvää muutosta. Minulle on samantekevää, onko saamani A4 pysty vai vaaka, jos molemmissa on samat tiedot. Tai videoesitys, tuleeko teksti oikealta vai vasemmalta, kunhan asettuu paikalleen. Kyllä hullun ilo on halpaa, jos sen repii tällaisista tehosteista. 
Mies esitteli ylpeänä kellonsa nuppineulankokoista valonlähdettä. Mutta sekään hienous ei heilauttanut, kun miehen kotiintuloaika saattoi heittää kolmesta päivästä kahteen viikkoon. Likiarvo on arvo sinäänsä tänä päivänä. 

Nyt metsästän amerikkalaisen unelmahatun valmistajaa. Hatutan itseni nelikulmaisella, mustalla hatulla ajatuksena, että 7- kymppinenkin voi vaihtaa työpaikkaa, kun tuotteesta en ole luopunut. Varalla on jo pahvinen vappuhattu, mutta tahdon nähdä millaiset hatut päässä sisäoppilaitoksissa opettajat erottuivat oppilaista. Nyt kuperkeikkaikäiset syövät lippikset päässä. Estää täiden tippumisen lautaselle. Ehkäisystä on huolehdittu. Valistuminen on tapahtanut oikeassa päässä, onhan helpompi ehkäistä näkyvää vaaraa kuin näkymätöntä. Nämä pojat erottuivat luokassa pyörtymällä, kun sukupuoliopetuksessa kuvat otettiin esille. Kuka oli varustautunut omilla eväillä luokkaretkelle ja juopuneena aiheutti retken epäonnistumiseen. 

Kun opettaja ja häiriköt oli saatu päivän ajelemisen jälkeen pois kyydistä, kuljettaja vei retkeläiset jäätelölle. Näistä kahdesta asiasta puhutaan, kun muistellaan luokkaretkiaikoja. Luonto tikanpojat puuhun vetää. Itse sain valistusta naapurinpojalta, joka kertoi sisartensa kasvamisesta naisiksi. Se jäi ainoaksi valistukseksi omana aikana, kun vanhempien oli niin vaikea puhua näistä asioista. 

Sodan jälkeen kansakoulussa kaikki näkivät, kenellä oli täisauna meneillään. Punainen tykkimyssy oli tiukasti päässä tunnilla. Kukaan ei ollut siitä moksiskaan. Jokainen tiesi, että myssyn alla oli tukalat oltavat. Siellä oli täystuhoa tietämättä myrkynvaaroista häätämässä kutsumattomia vieraita. Samaa voin sanoa leipälaatikkoni tekstistä. Raid tappaa talossa ja puutarhassa. 

Olin va. kansakoulunopettajana ylioppilaaksitulon jälkeen. Eikä se ollut mikään kouluavustajanvirka, vaan opetin yläkoululaisia. Raid ei tappanut ensimmäisenä työvuotena. Jatko-opintoihin ovet eivät auenneet, vaan sain pestin toisessa kunnassa alakoululaisten opettajana. Kansakouluntarkastaja totesi: 
- Nyt eläke alkaa karttua. Olinhan jo vuoden vanhempi. Muistan tämän vuoden lopunikäni. Poistuin paikalta suutari-Jussin pojan ja yläkoulunopettajan humalassa tehdyn vapaudenriiston jälkeen. Kävivät käsiksi ja raahasivat lähimpään lampeen. En tiedä, mikä oli heidän tarkoituksensa, kun vettävaluvana raahauduin asunnolleni, enkä sen päivän jälkeen ole rikospaikalle palannut. 
Oli kova paikka kertoa kotona äidille, mistä mustelmat olivat tulleet. 50 vuotta vaikenin näistä tapahtumista, mutta paluu kotiin toi tunteet pintaan. Talollinen ivasi saatuaan opettajan miniäkseen: 
- Miksi sinystä ei tyllyt öpettäjää? Ajattelin vain tietäen tosiasioita: Puupää periytyy, puujalka ei. Saadessani kutsun osallistua tohtorinväitöstilaisuuteen vastaväittäjänä oli sama kansakouluntarkastaja, joka oli luvannut eläkkeenkarttumista. Kuinka se loppujenlopuksi laskettiin yhteensovittamalla yhtä ja toista, joista vain oli pahaenteinen aavistus. Kun eläkepäätös vihdoin tuli, puuttuivat siitä juuri nämä muistoja herättävät vuodet. Silkinhienoiksi hapertuneilla työtodistuksilla jouduin osoittamaan olleeni työssä ennen ja jälkeen, kun eläke alkoi karttua. 
Takautuvasti maksettu eläke antoi KELAlle aiheen tutkia saamani etuudet uudelleen ja takaisinperintänä otti, mihin katsoi oikeutensa olevan. Ostin itselleni arvokkaan arvonimen "Varhennettu vanhus". Jos minua ei tapa Raid eikä muut päänmenokseni viritetyt ansat ei minusta vanhaa saa kuin laatimalla täsmälaki. Siksi on pakko ollut osallistua viimeiset vuodet projektikoulutuksiin ja koota YEAT:n näyttökansio. Se on sovinto itseni kanssa kuin totuuskomission tarkoitus, että rinnakkaiselo voi jatkua.