Kiitos vappua

"Kiitos vappua" tarkoittaa: Menneistä päivistä kiitos, tuleville tulkaa.
Katson kaupungin kattojen yli vappuliputusta, kahta paikallaan olevaa tornia (muistaen syyskuun 11. päivän suruliputuksen kautta omat menetykseni) ja kuuntelen mielessäni risteileviä punaisia ajatuksia. Ne eivät voi olla sinisiä eikä vihreitä, kun olen saanut punaisen geenin verenperintönä. Verijäljet Juojärven jäällä saivat isäni enon pakokauhun valtaan. Löytyi hukuttautuneena Suurestajärvestä kivenmurikka painona puseron sisällä. Nyt meistä tehdään poliittisesti änkyröitä, jos uskallamme tunnustaa niitä arvoja ja syntyperän väriä, johon olemme leimautuneet jo syntyessämme.

Valkolakkini kertoi viattomuudesta kyläjuhlien juhannuskokolla v.1961. Meloskelin veneellä naapurin rantaan toivottamaan tervetulleeksi lähinaapurin vanhan väen. Siellä oli uusi ääni kellossa. Kaupungista kotiin tullut poika vastasi. "Perkele, saadaan se kokko tähänkin rantaan" ja alkoi raapia kasaan puista pudonneita oksia. Sodan jälkeen aikaansaatu naapuriapu ja -sopu, yhteishenki, pitää purkaa. Vuodesta toiseen ei minulla ollut naapureihin asiaa. 

Tuliko minusta Vihtaniemen ensimmäisestä ja viimeisestä valkolakista heidän mielestään sopiva kadehtimisen kohde? Tämän saivat tuntea vanhempanikin vuosien mittaan, kun meidän elämämme joutui suurennuslasin alle. Ollaan samalla viivalla, sillä jokaisen sukupuusta löytyy hulluja ja huoria, kun puuta vähän ravistaa.

Hautausmaa kertoo välirauhasta. Muilu-Otto sai liian hyvän hautapaikan. Setäni ei ollut edes nimellisen hautapaikan arvoinen. Kun lähelle omaisen hautaa ilmestyi ei toivottu nimi, alkoi valitus oman hautapaikan arvon laskemisesta. Minun kysymykseni valittajille oli: "Pitääkö minun kaivaa sukulaiset ylös haudasta ja viedä muualle?" Tämä tukki liian suuret suut pelosta, jos vaikka niin tekisin. Viimeinen ystävyyden side katkesi, kun uskovainen nainen vertasi isiemme tekoja: "Minun isäni ei osallistunut yhteiskunnallisiin asioihin. Sinun isäsi osallistui vainotun puustainpuolueen tilaisuuksiin ." Muualta tulleena talollisena viljeli maatansa. Tänä aamuna pappi puhui virsien ja työväenlaulujen samankaltaisuudesta ja muistan isiemme olleen ystäviä syntyperästä huolimatta.

Vappuna 1970-luvulla samassa työpaikassa ollut nainen näki minut valkolakissa torilla. Seuraavana aamuna työpaikalla naiset olivat mykkiä kuin Munck'in Huuto-maalauksen elävät mallit. Mykkä huuto kaikui tehdassalissa. Minulle ei puhuttu. Maisterin-arvonimi lisättiin nimeeni, jos joutui minut nimeltä mainitsemaan. Taas kateus teki kaverit vihreiksi. Heillä oli omat syynsä, joko liian hyvin tai liian huonosti asiat minuun verrattuna. 
Onko kuolemansynti kuin muuntogeeni, jonka patentinhaltijalla on oikeus rahastaa ja jonka saanut puhuu uudelle värilleen uskollisena unohtaen syntyperänsä? Minun isoisäni ja isäni eivät lähteneet liikkeelle punakaartiin, vaan pysyivät paikallaan. Kävivät läpi omistamisessa yhteiskunnallisen murroksen torpparista pienviljelijäksi. Elättivät oikealla työllä suuren perheen "pirttiviljelijöinä". Setäni sijaiskärsijänä vangittiin, että muiluttajilla rauha olisi. Naapurin Marj Vuoreinen ihmetteli, kun jalattoman sukulaismiehen kirkonkylästä kyyditsivät Venäjän rajalle: "Sennii kahmuran ottivat kulutellakseen." Hänestä tuli Pitäjäneuvos. 

Itse odotan kyyditystä georgialaisten naisten tapaan koulutettujen hierojien leiriin eksyneiden lääkärin ja kansanedustaja/edunvalvojan toimesta EU:n naistyöhön. Laki vain puuttuu naiskaupasta: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella; kuka kysyy, kuka maksaa. Kätyrille lisätulot olisi tarpeen, sillä runoroskis kertoo satojentuhansien eurojen pankkilainasta, kun talousvaliokunta muuten olisi ilman kokenutta puheenjohtajaa.
Voi aikoja, voi tapoja. Onhan tämä minulle tuttua lähihistoriaa. Muilutettujen ja muiluttajien jälkeläiset ovat löytäneet uudet väliinputoajat tämän päivän sijaiskärsijöiksi.