Korviin kuuluu rytmikäs rummutus kuin seisoisin katsomassa paraatin ohimarssia. Olisiko liikennekin saatu toistamaan euroviisuharjoitusten Lordin rytmiä ja kumu kantautuisi Areenalta Lahteen asti. Vai onko tämä Nuijamiesten sotaharjoitus? Olen hämmästynyt mielleyhtymistä, mitä Lordin näkeminen minussa herätti. Se liittyi Pohjolan emäntään, Louheen ja Väinämöiseen. Ei ollut säädetty lisääntymislakia ja pikkuhirviöitä on ollut ennen Lordia ja Lordin jälkeen. Väinämöinen kiehtoi myös muistinsa menettänyttä amerikkalaista naista, kun vielä voi ajatuksensa ilmaista. Nyt näyttämönä on Areena ja Kalevalaan perustuva tausta. Mauri Kunnas on Kalevalan tulkki tämän päivän kuvakielellä.
En voinut katsoa pitempää, kuinka selvisin "olipa kerran elämän" alkuräjähdyksestä solutasolla. Oranssi valo ympäröi kaikkea, voimakkaasti etenevä nuijapää suuntasi kohti maalia. Räjähdys tapahtu talvisodan jälkeen välirauhan aikana ja synnyin heinäkuussa, kun jatkosota palautti sotasankareita kotiseurakunnan multaan. Poistuin silloisesta tilanteesta nauraen, enkä voi palauttaa enempää mieleen kirjoittaessani.
Olen kuitenkin verrannut tilanteita, kun sodassa rintamalle jääneitä on tuotu kotikonnuille. "Kaveria ei jätetä" on toteutunut. Isänikin kaatuneena olisi ollut arvostetumpi kuin 93 vuotiaaksi eläneenä veteraanina. Meitä olisi ollut 3 aikuista lasta todistamassa sotasankari-isän kotiinpaluuta. Minusta seuraavalle sisarelle pidimme isän kanssa kaukohautajaiset ja noutaessani sisaren tuhkauurnan postista, minulta petti polvet. Neljä syntyi rauhan aikana. Tämä päivä toteuttaa "kaverille ei jätetä" periaatetta.
Minulle on langennut omaishoitajana Rokan rooli "Sotken suohon" sodassa. Tätä käydään laatimalla ylimalkaisia lakeja. Kun aikansa niitä yhdistää, niin meistä on tullut "Sotken suohon" sodan syyllisiä ja tuomittuja. Viidennen käskyn "älä tapa" sisältö on muuttunut nopean toiminnan periaatteeksi "Tapa niin paljon kuin ehdit", että riittää. Joukkohautojen uhreista on tullut tunnistettavia kuin faaraoiden muumioista. Viron venäläisten sotilaiden melkein sotatilaa muistuttava hautarauhan rikkominen patsasta siirtämällä saa omaiset siirtämään vainajansa DNA -tunnistuksen jälkeen kotiseudulle.
Seuraavassa elämässä olen kuolevien keräilijänä Kalkutan kadulla. Esimakua olen pyöritellyt päässäni kuin viimeisellä tuomiolla. Postissa tuli maksettavakseni lähetyt arvat. Vastineeksi esitettiin lupaukset: Milloin tarvitset apua, niin apu tulee kuin apteekin hyllyltä. Miksi tämä herätti minussa nämä kysymykset, on kirjattu elämänkirjaan ja jokainen vastaa omista teoistaan. Rahan tarve on suuri oman toiminnan pyörittämiseen, kohteeseen ei riitä edes myötätuntoa, kun ei ole budjetoituja rahoja.
Kumina on muuttunut tykinlaukauksiksi. Mutta tosiasiassa se onkin vain kadun muutostyön aiheuttamaa tulilinjalla olevien lauantaipäivän muistelumusiikkia.
Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä. Minun tehtäväni sukupolvien ketjussa on perimänsiirtäminen. Se on ainutkertainen ja toivon tämän olevan jokaisen ihmisen elämäntarkoituksena. Muuten taistelu hyvän ja pahan välillä jatkuu tuhoisin seurauksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti