Olin naapurissa syömässä ja kahvilla. Talon emäntä houkutteli kotikissan sisälle ja sinne se jäi, kun poistuin vahtipaikalle. Ilta kului, pari kissaa kävi syömässä sisällä ja vieras kissa sai häädön ulkona ruokakupilta. Odottelin kissaa naapurista palaavaksi kotiin. Syttyttelin ulkovaloja ja puoli kahteen yöllä huutelin nimeltä. Ei tullut yöksi, eikä näkynyt aamulla. Piti jo soittaa, oliko kissa jäänyt yöksi naapuriin. Olin huolestunut, kuin murkkuja odottaeassa, kun alkoivat viipyä.
Kissarouva oli joutunut tappeluun naapurin kollin kanssa. Istui navetan ovella, kun vaari nosti sen syliin. Vein sisälle, kissa aivan vapisi, korvaa piti ravistaa ja etutassua aristaa. Istuttiin kauan kissa sylissä, että tärinä vähän hellitti. Taidan lähteä tappamaan sen kissanketaleen, joka uskalsi vanhaa rouvaa hätyytellä sen omalla reviirillä.
Ole sitten tässä kotimies ja talonvahti, kun kollitkin tunkevat pihapiiriin rauhaa häiritsemään. Olenhan aina ollut tyttötalossa, kotona kuusi tytärtä ja kaksi poikaa, koulukodissa leskirouvan luona kolme tytärtä ja kaksi lukiolaista. Tämä on elämäni trauma, joka vasta on avautunut Martta-kirjaan osallistumisen kautta. Kivitystä, kivittämällä naisen hysterian poisajamista. Minkä mallin isät antavat pojilleen, kysyn aina uudelleen. Ja vielä enemmän ihmettelen nuorten naisten kielenkäyttöä, kun on ollut munaa muulloinkin kuin pääsiäisenä. Onko sekin isiltä saatu modernioppi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti