"Olkaa vapisematta, kädet! Tätä ainetta ei ole varaa läikyttää pisaraakaan hukkaan." Näillä omilla sanoillasi puhuttelin sinua, Tommy Tabermann, pyysin nimikirjoitustasi ja välitin ammatillisen lukkarinrakkauteni kysyen:
- Oletko aromahieroja? Annoit myöntävän vastauksen. Itse tallennan "tunteita ja tuoksuja" laatikkoon, jossa on kolumnisi ja tuoksuvat merkkipäiväonnittelut. Paketti on täydellinen nautittavaksi lukiessani runoja. Poistuit runomaratonilta veren maku suussa. Se on muistikuvani elämäni ensimmäiseltä ja viimeiseltä runomaratonilta.
Kulttuuritapahtumasta oli tullut poliitikon yksityinen ääntenkalastelupaikka.
Nyt palaat poliittisissa merkeissä kukkaronvartijan kanssa ääniä kalastelemaan. Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Mutta pieni pilkahdus valoa näkyy tunnelin päässä. Jospa pysyisitkin öljynlevittäjänä, etkä kuulisi kukkaronvartijan kysymystä:
- Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille, ja hierojatkin voisi myydä Eu:n ihmiskaupan naistyöhön tuomaan rahaa julmalle jumalalle.
Näin puhui Juudas 2000 vuotta sitten ja näin on puhunut yhteisten asioiden hoitoon valittu yhteisen kukkaronvartija 20 vuotta.
- Tommy, jos sinusta tulee uusi kansanedustaja, pysytkö puolellamme vai siirrytkö riistäjän puolelle laatimaan lakeja, että toiset saavat tehdä tuettua työtä ja toisilla teetetään työtä markkinavoimille? Kysyit joskus:
- Voiko työtä rakastaa? En ollut kuulemassa vastaustasi. Mutta minun vastaukseni on:
- Ei, jos en saa tehdä oikeata työtä ja jos toiset vievät palkkani. Nyt eletään tätä aikaa.
Kaupallinen koulutus tarjosi PuheJudo -luennon. Siitä tuli mielessäni teatteriesitys "Vuosisadan rakkaustarina" ja toteutuu kulttuuriministerin roolissa uuden ohjaajan näkemyksenä. Missä tekijä, siellä näkijä. Minua sanataide on puhutellut lääkäreille tarjotun lisäkurssin muodossa "Taide ja taudit", kun itse olen ihmeparantunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti