Varapäre

Nyt paloi päreet. Lankapuhelinyhteys muodostuu, mutta puhe ei kuulu. Digi-Tv:tä varten on kaapelia vahvistettu. Se ei pelaa käytössä. Tämän jälkeen puhelinyhteys jatkui rätisemällä. Viisaat miehet tulevat hätiin. Ensimmäiseksi testataan liittymän haltija. No, etkö sinä nyt ymmärrä, radion antennijohto pitää nostaa seinälle ja kiinnittää teipillä. Se tehtiin, kun ennen digiä oli kuuluvuus ollut hyvä ilman näitä virityksiä. 
Puhelimen korjaaja tuli, kuuntelin hänen bluutuutistaan, että näiden langattomien yhteyksien laittamisen aikana vanha puhelinkone sanoi palvelusopimuksensa irti. Sain käytöstä poistetun kunnossa olevan puhelimen. Nyt sekin varmasti todetaan väsyneeksi samoin kuin liittymän omistajakin.
 
Soitan lankapuhelimella vika ilmoitukseen. 
- Tervetuloa asiakaspalveluun. Jos asiasi koskee sitä, paina 1. Jos asiasi koskee sitä, paina 2. Jos asiasi koskee sitä, paina 3. Jos asiasi koskee sitä, minulta palaa käämit. Kuulen vain automaatin palveluajoista ja yhteystiedoista kertovan lopun. Painoin vika 3. Sitä vaihdettavaa rallatusta odotusäänenä kuuntelen kauan. Haloo, haloo, minä tiedän, että siellä on joku, mutta en kuule. Tuut, tyyt, tuut vai kuinka se kirjoitetaan.
Otan kännykän, vävyn turvapuhelimeksi lahjoittaman, mutta ei vikailmoituksia varten, vaan, jos minulla on hätä.
 
Soitan kuitenkin asiakaspalveluun. Sama nauha uudelleen. Mutta painan jo - vika 3 - kuultuani sen. Nauha pyörii loppuun ja painan uudelleen - vika 3 - näytössä on 33 ja nauha ilmoittaa, yhdistämme asentajille. Rallatusta loputtomiin. Sitten keskustelu vastaajan kanssa. En osannut asiallisesti tai minua ei ymmärretty, mistä on kyse. Laajakaistasta vai puhelinliittymästä. Onneksi kaapelista ei tällä kertaa, olisin taas joutunut haarotinpaloja kopeloimaan
Koko tämä huijareille luvallisen rahastuskeinon järjestäminen on sieltä haarotinpalasta lähtöisin.
Terveiset poliitikoille hyvinvointivaltion kaatopaikan haarotinpaloista.. Minulla on vielä tekemistä kansanedustajakaudeksi.
 
Voiko yksi kerta niin paljon auttaa, sanoi iäkäs sotainvalidi vävylleen käytyään minun luonani hieronnassa. Veteraanikuntoutus on rahastanut valtionkonttorin tyhjiin. On ollut kannattavaa bisnestä, kun maksaja on valtio. Mutta veteraaneille on ollut hyvin vähäinen hyötyä. Heidän kustannuksellaan on rahastettu. Nyt kilpailutetaan, kuka halvimmalla hoitaa viimeiset veteraanit. Loppuvathan he aikanaan. Pitäisi saada aikaan uusi sota. "Kunpa teitä olisi paljon", Kenraalin ajan eläneen isäni suulla sanottuna. Silloin oli sota ja kyse tykinruuasta. Tätäkö markkinavoimat haluaa, että päästään kokeilemaan uusia sotaleluja ja naisia seksileluina, ovathan he vierasmaalaisia ja siihen työhön miesten muovaamia. 
Suomeenkin niitä tuodaan ja laillistetuille hierojille on edunvalvoja periaatteen ilmoittanut, laki vain puuttuu. Hierojista huoria, huorista salarakkaita.
 
Lakkasi keittämästä, kun tämän kirjoitin. Samoin kuin huuto kylällä suureen ääneen kiroten helpotti. 
- Minulle riittäääää. Sosiaalijohtaja kuuli, melkein päätä silitti ja sanoi: Jospa työntäisit isäsi veteraanikuntoutukseen. Se oli poikkeuksetta evätty häneltä 93 vuoteen asti. Havuseppele luvattiin järjestön taholta tuoda haudalle. En pyytänyt havuseppelettä. Sillä ei ollut enää mitään merkitystä kuolleen isäni haudalla, joskin se olisi ollut mielenrauhaa ja itsetunnon pönkitystä tuojille. "Kaveria ei jätetä" on itsekkyyden seurauksena muuttunut "kaverille ei jätetä" tai tuntemattoman repliikillä. "Sotken suohon".