Kissan kanssa huiskutin lomalaisten perään, kun auto häipyi näkymättömiin. Hiljaista maalla oloa. Kaikki laitteet käytiin läpi, kuinka ne käynnistetään. Yli kymmenen vuotta sitten olin nanny Pikku-Almalle. Isosisko oli hoidoissa osasto 10:llä. Almalla oli ikävä, itkettiin ja Niksu sai tarjota turvaa päänalusena, kun Alma väsyi. Minulla on muistikuvat mielessä, kun yritin viihdyttää 1-vuotiasta tyttöä. Silloin näin, kuinka pieni lapsi tuntee ja ilmaisee tunteensa. Tiedän, että kaikki on tallennettu filminauhalle, vaikka ei ollutkaan kuin muutama sana käytössä.
Tunneskaala on laidasta laitaan kuin taikurilla. Kaikuli, kaikuli oli hyväksynnän merkki. Nyt kaikki on mahtavaa ja huutoa, että en kuule, mitä massamedia tahtoo sanoa. Tytöt tiesivät tekniikan ihmeet, kun olin mennyt maalle ja kehitys pysähtyi. Sain olla kesällä mustamies, kun en saanut ketään kiinni. Tähän tuli kielto, ettei mummoa saa juoksuttaa. Jokohan tämä kaikki on taakse jäänyttä elämää, niin kuin omaishoitokin. Ainakin lomalaiset lähtivät hyvässä järjestyksessä matkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti