Katteus se on kattoomaton luonnovvara. Sitä piisoo vaekka nuapurillekki antoo. Aena on niitä, joella on elämä imelämpee ja jotka pärjeevät paremmin. Ja sillon tietysti ruppee kahtelemmaan kaverin ommaesuutta sillä silimällä, että oeskoon tuosta osa minun. Ja jos ei pie varroosa, suattaa ihan toen eestä ruveta hankkiutummaan ommaesuuven ottajaks. Eikä se oo ainakaan Luojan tarkotus.
Mualimassa nyt vuan on niin, että tasan ei käy onnen lahjat. Toeset on rikkaampia toeset köyhempiä. Mutta se ei oekeuta siihen, että ruppee omatoemisesti tassoomaan. Meijän pittää vuan luottoo siihen, että Luoja pittää huolen siitä nuapurin mersu-miehestä ja meistä, joellei oo varroo ies munamankeliin. Ja voep sitä olla ilonennii toesen mänestyksestä, että verottaja huolehtii tassaaksesta meleko tasapuolisesti.
(Savolaesten katkismus)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti