Sirpit ja vasarat vedetään silloin tällöin keskusteluissa esille, vaikka ei lyödä vasaralla peukaloon eikä olla lähdössä ruista leikkaamaan. Joka ei tunne vanhoja työkaluja, puhuu hilavitkuttimista ja muista yhtä turhanpäiväisistä tarvekaluista, kuin hän niitä tuottaisi tai käyttäisi.
10-vuotiaana olin mukana talkoissa tai oikeastaan suorittamassa taksvärkkiä Ierikan ruispellolla. Tädin perhe maksoi työllään häränhyyriä. Ierikalla ei ollut työmiehiä. Siksi kaikki naapuriapu piti käyttää hyväkseen. Saatu hyöty maksettiin koko perheen työpäivissä. Itse olin joukon jatkona. Sain sirpin kouraan varoituksella. Se on terävä, älä leikkaa sormiasi. Yritin kantaa korteni kekoon, mutta auringon paistaessa alkoi silmissä vilistä ja kohta veri valui pikkurillistä. Arpi muistutti vuosia talkoopäivästä Ierikan ruispellolla.
Aivan pienenä putosin isolta kiveltä louhikkoon kesken leikkien naapurin lasten kanssa. Hiljaisuus ja sitten hirveä huuto. Isä tuli katsomaan aitan nurkalta vitsa kädessä. Mutta selkäsaunalta säästyin, kun olin kivikossa kuin pesästä pudonnut linnunpoikanen. Vanhempien juhannusillan kahvinjuonti keskeytyi. Piti lähteä kirkolle soutamalla. Yöpyminen tuttujen luona ja seuraavana päivänä hienot letit ja rusetit päässä kaupunkiin jollakin häkäpönttökyydillä. Valkoinen takki oli mustunut noesta ja savusta siinä kyydissä.
Kipsinlaittoa varten minut huumattiin eetterillä. Jalat sidottiin remmillä alustaan. Muistan vastaan potkimisen. Herättyäni kädessä oli kipsi. Sen poisto pelotti muutaman viikon perästä, mutta kipsi leikattiin auki, eihän siinä ollut mitään pelättävää. Luut olivat sattuneet kohdalleen ensikerralla, eikä ole muistuttanut, kumpi käsi on ollut paketissa. Poisto tapahtui poliklinikalla kaupungissa. Takaisin tultiin laivalla Mustinlahteen ja sieltä kävellen hirveän pitkä matka kotiin.
Kesäisin pyykit pestiin rannassa. Kivien välissä oli suuri, musta pyykkipata. Kiipesin kivelle ja hämmentelin lipeävedessä kiehuvaa pyykkiä. Keppi lipesi ja molemmilla käsillä otin vastaa, että en huiskahtanut kokonaan pataan. Voi sitä poltetta, huiskutin käsiä, että ilmavirta vähän viilensi. Tästäkään ei jäänyt paloarpia.
Käsityöläisen työkädet on testattu ja itse voin todeta. Ovat olleet hyvät välineet käyttäessäni päätä, kättä ja sydäntä hieroessani ihmisiä, joille esitän kysymyksen:
- Mistä puistosta lähdit, kun olet möhkäle kuin puiston patsas. Nehän seisovat kaupungintalon puistossa. Kaksi patsasta, joista lähempänä kaupungintaloa muistuttavat haluavat erikoiskohtelun. Kauempana olevaa katson kuin veljeäni tai niitä aikalaisia, jotka maattomina tekivät rengintöitä isännille.
Tänä päivänä ollaan kiinnostuneita palautteestani, jos olen kysynyt "Liiterin ikkuna"-projektista. Järjestäjän ja minun välillä on eturistiriita. En ole kuulunut joukkoon, mutta projektin edetessä osanottajat ovat häipyneet. Minunkin palautteeni yhteystietojen perusteella on tärkeä kuin vaalikoneen kyselyt. Mitä mieltä olen ollut projektista rasti ruutuun menetelmällä? Tällaisia projekteja rahoitetaan ja minä häpeän raportinantajana, että tyhjän saa pyytämättä. Se niistä hilavitkuttimista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti