lauantai 12. kesäkuuta 2010

Älä riko luonnon rauhaa

Palvelujen lähelle muuttaminen lakovarikseksi oli isälleni opintomatka asua As Oy Tuuspellossa. Osake oli maksettu, mutta asumisoikeutta jakeli taloyhtiön hallitus. Nurmikon hoidosta tuli viimeinen villitys. Hallitus päätti, että nurmikoita leikataan torstaista sunnuntaihin. Viimeisin aika oli pistää koneet laulamaan, kun kirkonkellot kutsuivat sunnuntaiaamuna jumalanpalvelukseen.

Silloinen isännöitsijä käynnisti työnnettävän koneen, ilmestyi pihanpuolelle ja jaksoi koko tunnin veivata konetta edestakaisin äidin istuttamaa tuijaa kohti. Ei estänyt kaihtimien laskeminen eikä ikkunoiden sulkeminen melun kuulumista sisälle. Näin meillä ja samoin naapuritaloyhtiössä. Pyhäaamunrauhan rikkoi ruohonleikkuukoneiden konsertti.

Isä muisti aina hautausmaalla käydessä naapurin nuoren miehen, kuinka sunnuntaiaamuisin hän vauhdilla juoksi koneen kanssa nurmikkoa ympäri. Nyt hän lepäsi rauhassa. Sain ihailla Pitäjäneuvoksen omakotitalon nurmikonhoitoa. Janne ajeli sitä huomaamatta. Nurmikko oli kuin samettia määrämittaisena nukkana. Oli kukkapenkki ja vihannestarha marjapensaineen.

Jannen vaimo kuoli. Kylän naiset oli listattu, kuka olisi seuraaja. Janne vei pyytämiään kaloja totuttuihin paikkoihin. Lyyli otti viinipullon ja pidätteli Jannea luonaan. Jälkeenpäin Janne pahoitteli menneen hyvää nurmikon leikkuuaikaa hukkaan. Toinen yli-ikäinen kertoi pettymyksestään, kun Janne kihlautui nuoremman naisen kanssa. Häitä ei ole odotettavissa. Elsa sai noutaa tilaamansa perunapussin ulko-oven vierestä. Janne paleli yksinäisyydestä postilaatikolla lehteä noutaessaan.

Ei maha mittää, vaikka nurmikko oli hoidettu parhaiten koko kylässä ja rankinglista kymmenestä naisleskestä. Isän kuoleman jälkeen ennen poislähtöä kuuntelin muistojumalanpalveluksen Tuuspellossa. Avasin ikkunat ja ovet, volyymit täysille kaikissa aparaateissa ja itse veisasin virret ääntä säästämättä. Kukaan ei sinä sunnuntaiaamuna leikannut nurmikkoa.

Se Tuuspellon ruohonleikkuuvuoro kirjatussa kirjeessä tilisiirtoineen jäi noutamatta ja palautui. Mittani oli täysi. Sain poliisilta kehoituksen antaa osakkeen asioista vastaavan tehtävät veljeni hoidettavaksi. Olisi vapaata riistaa tyhjänpäiväisten maksujen maksajana. Hoidan sijoittajana osakkeen asiat ja nyt ne ovat kunnossa. On ulkopuolinen isännöitsijä ja "kaikki muistoa kunniottavat" ovat muuttaneet muistoineen sinne, mistä olivat tulleetkin.

Itse asun sijoitusasunnossa kaukana sijoittajasta. Olen kuitenkin hänen uskottunsa avaintenhaltijana muihinkin sijoituksiin. Se on toisen kirjoituksen aihe. Ei ole ruohonleikkuuvuoroja kolmen summerin takana kaupungin katolla. Enemmän tapahtuu paljastuksia kellarin jätteenkäsittelylaatikoissa.

Google-hakuna oikeasta nurmikosta sain kuvaksi siilin punkkeineen. Heinikko on punkin aterioimispaikka. Verikokeessa näkyy jälki punkinpuremasta ja kirjeenvaihto on muistona yhteiselosta Tuuspellossa, jossa elettiin kuin pellosa kaikki veräjät auki.

Ei kommentteja: