Rikas nainen

Teema palaa Aapelin aikaan. Se elää minussa leimautumisena aikaan ja paikkaan isoisän vierihoidossa. Hän oli verenseisauttaja niin kuin minäkin. Isoisä ei osallistunut assistenttinä kuninkaalliseen kallonporaukseen hovissa. Hänen pojastaan tuli sijaiskärsijä, kun isoisä oli torppari ja poika punainen. 
Sinuhe Egyptiläisestä saamme lukea faaraolle tehdystä kallonporauksesta. Isäni, 12-vuotias pikkupoika todisti veljensä kohtalon. Lainsäädäntö köllötti lapsen kengissä. Ei tunnettu käskyjä eikä lapsia suojeltu K 12 -merkeillä. Tämä aika toistuu netissä kellaripetojen ajankuluna. 

Rikas nainen ottaa yhteyttä. Haluaa tulla käymään, kun kaikki aikalaiset ovat jo kuolleet eikä kukaan kumarra häntä perinnön toivossa. Hän osoittautui masokistiksi ja minä tein sen, mitä hän pyysi. Hänellä oli ollut mieshierojiakin. Sydänkohtauksen partaalla hän poistui ja piti pitkän tauon. Kadulla on liukasta. Hän purjehtii sisälle jääpiikit kengissä. Pitäisi olla mattoa hänen kulkureitillään käytävillä. Hän manaa. 
- Itsepähän maksat parketin hiomisen, kun vuokraisäntä näkee. Minunko on vastuu? Entinen painija pyytää minua kädenvääntöön tullessaan hierontaan. Väännetään sitten kättä, kun työ on tehty. Pistän turbovaihteen päälle. Sitä saa mitä tilaa, jos hieronnasta on kyse. Käytän kiinalaista hierontaotetta "polttava rauta" yli kipukynnyksen, jos asiakas haluaa minulta voimannäytteitä. Muuten kipu on makeaa, jota pitää saada lisää. On sanonnan paikka: Hieronnan pitää purra. Painijaa en koskaan enää nähnyt. Edunvalvojakin vaihtaa kadun toiselle puolelle minut nähdessään. Ei halua enää pelata nokkapokkaa minun kanssani. Puntit on tasan, mutta viisarit riipin raapin.