Arkkimandriitta Andreas Larikka, Ortodoksinen kirkko, Lintula. Hartauden musiikkina tropari, Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen, es. kamarikuoro Krysostomos.
Kerrostalon lastenkutsuille osallistuivat kaikki talon lapset + yksi äiti, joka halusi vahtia lapsiaan, etteivät juo liikaa limsaa ja syö täytekakkua. Hän kertoi siinä vahtiessaan perhetaustaansa mainiten Larikan olevan sukua heille. Nimi jäi mieleen ja siksi halusin kuunnella iltahartauden puhujaa tietokoneen kautta radio-ohjelmaa.
Yleareena ei onnistunut, kaikilla kanavilla oli ihmeellinen kokeilu ja vallitsi täysi hiljaisuus. Annoin palautetta ja yön aikana yhteys oli saatu kuntoon. Tilalle oli tullut bloggerin uudistus. He kokeilivat pakolla ottamaan uuden bloggerin, jota en osaa käyttää. Poistivat mahdollisuuden "palauta vanha blogger" ja siinä huuli pyöreänä tutkin tekstin muokkausta, joka ei niin yksinkertainen ollutkaan.
Kaikella tällä veivauksella yritetään poistaa minut bloggaajien joukosta. Monet ovat siirtyneet tubettajiksi ja heillä on satojatuhansia seuraajia. Minun mottoni on kirjoittaa kokemukset näkyviksi, sillä mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan.
Eilen poistuin kotoa hakemaan kasvomaskia yllättävän lähtemisen varalle. Palatessa kotiin odottelin reitin vapautumista ulko-ovella. Talon asukas seisoi oviaukossa ja keskusteli kadulla kulkijan kanssa. Hän siirtyi hiukan ja veti koiransa tieltä pois sanoen, ettei koirat vihaisia ole. Oviaukossa seisova ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen pois. Odottelin kauempana kulkureitin vapautumista, ettei minun tarvitsisi kainalon alitse kulkea turvavälin unohtaen.
Vihdoin keskustelu oli päättynyt ja omalla avaimella aukaisin ulko-oven. Hississä tapasin naisen, jonka viimeksi olin nähnyt maaliskuussa, jolloin vielä sai vapaasti liikkua. Hän kysyi, kuinka kesä on mennyt. Vastasin hänelle, etten muista mitään koko kesästä. En ollut nähnyt talon asukkaita koko kesänä. Huokasin helpotuksesta, kun vihdoin pääsin sisälle omaan kotiin.
Kesä on ollut täynnä tapahtumia perhepiirissä. On sovittu häitä ja muita perhejuhlia ja peruttu, ettei niitä pidetä koronarajoitusten tähden. Kaukohautajaiset vietän kotona, onhan matka pitkä ja rasittava enkä välttyisi poikkeamisilta yleisissä paikoissa matkan aikana. Sota-aikoja muistellessa todetaan, ettei koskaan enää sotaa. Koronasta tuskin voidaan sanoa, ettei koronaa enää koskaan. Nyt on ylitetty joku raja, ettei voida sanoa. "Ei koskaan enää poikkeusolosuhteita."
Matkustuskieltoon joutunut hankkii kaksoiskansalaisuutta, säilyttääkseen identtiteettinsä passin vanhentuessa. Suvun vanhinkin vaihtaa toiseen vaihtoehtoon kahden maan kansalaisena.
Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien. -Risto Rasa
R.I.P. ARVO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti