1944: Anne Frank vietiin Auschwitziin.
Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 14. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.
Kahtia jakautuneen Suomen yleinen luokittelu voittajiin ja hävinneisiin, punaisiin ja valkoisiin on ollut osani syntyessäni 1941. Isä oli sodassa ja äiti poistui heinäpellolta synnyttämään. Isän veli oli haettu 1918 pyssyjen kanssa kotoa isovanhempien silmien edestä, pahoinpideltiin ja vietiin vankileirille. Kysyin isältä hänen viimeisinä elinpäivinään, miksi Taavetti -veli oli vangittu.
- Hän oli torpparin poika, vaatturinopin hankkinut. Kävi nuorten riennoissa työväentalolla, vastasi isäni todenmukaisesti eikä vastausta ole muuksi tulkittu. Siis syyttömästi hän sai kärsiä nälästä ja sairaudesta. Vapautettiin kotiin kuolemaan.
Tämä julmuus iski päin näkimiä, kun palasin vanhempieni omaishoitajaksi syntymäkuntaani. Kukaan ei tuntenut minua, olinhan lähtenyt 12 -vuotiaana vieraalle paikkakunnalle oppikouluun. Kuiske kuului ja koveni ääneen lausutuksi. Sehän on punaisen pentu. Kirjoitin tästä kirkkoherralle poistuttuani 10 vuoden jälkeen sinne, mistä olin tullutkin. Omaisena edelleen 2000 yksin jääneelle vanhimmalle veljelle asioiden hoito jatkui valtakirjoilla, joskin holhoustoimi uudistui, ettei omaishoitoa enää tunnistettu.
Öllin isä halusi minua muistuttaa vanhemmistani, olivathan he olleet isännättömässä talossa renkinä ja piikana. Hän oletti, että hieroisin talollista ilmaiseksi. Vastasin hänelle.
- Vaikka vanhempani olivat kotonasi piikana ja renkinä, minä en ole sinun piikasi. Minulla on oma ammattityö ja työllä hintansa. Muistan sen mielihyvän tunteen rokottaessani rahassa täyden hinnan työstäni.
Lionsit hankkivat köyhien ja nälkäänkuolleiden joukkohaudalle patsaan ja signeerasivat hautakiven muistoksi hyvästä työstään. Minua kuitenkin puhutteli setäni kohtalo, että hankin Taavetti -laatan ja se kiinnitettiin isovanhempien hautakiveen. Onhan kaikki suvun jäsenet saaneet nimellisen hautapaikan, Annelikin tuhkauurnassa kätkettiin äidin arkun päälle. Leski olisi jättänyt hänet seurakunnan haudattavaksi ja tuhkat siroteltu nimettömään paikkaan. Siitäkin on selvitty kuin monesta muustakin sukuun tulleeesta Onnista.
Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 14. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.
Kahtia jakautuneen Suomen yleinen luokittelu voittajiin ja hävinneisiin, punaisiin ja valkoisiin on ollut osani syntyessäni 1941. Isä oli sodassa ja äiti poistui heinäpellolta synnyttämään. Isän veli oli haettu 1918 pyssyjen kanssa kotoa isovanhempien silmien edestä, pahoinpideltiin ja vietiin vankileirille. Kysyin isältä hänen viimeisinä elinpäivinään, miksi Taavetti -veli oli vangittu.
Vihtaniemen Tirkkosia 1917
Isovanhemmat, isä ja tädin tyttö Hilma
Taavetti, Hilma ja Helmi
- Hän oli torpparin poika, vaatturinopin hankkinut. Kävi nuorten riennoissa työväentalolla, vastasi isäni todenmukaisesti eikä vastausta ole muuksi tulkittu. Siis syyttömästi hän sai kärsiä nälästä ja sairaudesta. Vapautettiin kotiin kuolemaan.Tämä julmuus iski päin näkimiä, kun palasin vanhempieni omaishoitajaksi syntymäkuntaani. Kukaan ei tuntenut minua, olinhan lähtenyt 12 -vuotiaana vieraalle paikkakunnalle oppikouluun. Kuiske kuului ja koveni ääneen lausutuksi. Sehän on punaisen pentu. Kirjoitin tästä kirkkoherralle poistuttuani 10 vuoden jälkeen sinne, mistä olin tullutkin. Omaisena edelleen 2000 yksin jääneelle vanhimmalle veljelle asioiden hoito jatkui valtakirjoilla, joskin holhoustoimi uudistui, ettei omaishoitoa enää tunnistettu.
Vanhin veli 2019
Öllin isä halusi minua muistuttaa vanhemmistani, olivathan he olleet isännättömässä talossa renkinä ja piikana. Hän oletti, että hieroisin talollista ilmaiseksi. Vastasin hänelle.
- Vaikka vanhempani olivat kotonasi piikana ja renkinä, minä en ole sinun piikasi. Minulla on oma ammattityö ja työllä hintansa. Muistan sen mielihyvän tunteen rokottaessani rahassa täyden hinnan työstäni.
Lionsit hankkivat köyhien ja nälkäänkuolleiden joukkohaudalle patsaan ja signeerasivat hautakiven muistoksi hyvästä työstään. Minua kuitenkin puhutteli setäni kohtalo, että hankin Taavetti -laatan ja se kiinnitettiin isovanhempien hautakiveen. Onhan kaikki suvun jäsenet saaneet nimellisen hautapaikan, Annelikin tuhkauurnassa kätkettiin äidin arkun päälle. Leski olisi jättänyt hänet seurakunnan haudattavaksi ja tuhkat siroteltu nimettömään paikkaan. Siitäkin on selvitty kuin monesta muustakin sukuun tulleeesta Onnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti