"En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut." Ajattelen näin kuunnellessani uskoontulokokemuksia ja käännyttämistä minulle vieraalla tavalla. Kysykää Jumalasta? Itse kysyn Jumalalta. En tarvitse siihen vuoronumeroa, milloin saan kysyä. Vastauksen saan ajan kanssa. Aamuyön tunteina vastauksia tulee tuutin täydeltä. Haluaisin nukkua ja pyydän: Lopeta puhuttelu. Saan saman tien vastauksen: Nythän minä vasta aloitan.
Sinun on oltava se, mikä sinä aina olet ollut. Aaamukamman piikit olivat loppumassa, toiminimi taaksejäänyttä elämää. Edunvalvoja oli saanut sanoa sanottavansa, mutta itsetuntoani se ei heilauttanut. Sanojalla ehkä enemmän, olihan hän juuri saanut jatkoajan elinsiirrolla. En uskalla edes ajatella, kuinka luovuttaja löytyi nopeasti. Oliko se kuolema luonnollinen vai järjestetty. Sitä minun ei tarvitse tietää, kunhan pidän huolta omista asioistani.
Arpajaislahjakorttien käyttäjiä hieroessani minulle tarjoutui mahdollisuus järjestää omaishoitajille hierontaa oppilastyönä koulutetun hierojan hakiessa harjoittelupaikkaa "Katujätkät"-projektin alaisuudessa. Sopimuksen allekirjoituksesta se alkoi. Vai alkoiko? Työhuone oli käytettävissä, asiakkaat informoitu, harjoittelusta sovittu, että näyttäisin, kuinka hieron ja mitä on yrittäminen. Kaikki oli liian täydellistä, ollakseen totta.
Aloitusajankohtaa varmistaessani sain kuulla, että harjoittelija olikin aloittanut lomalla Lapissa. Tulisi vasta joulun jälkeen. Sen verran poikkesi luonani, että sain kerrotuksi päivästä, jolloin olisin poissa, hänellä 3 asiakasta. Tästä sen piti alkaa seuraavana maanantaina. Kiiruhdin paikalle katsomaan, kuinka hän etenee.
Asiakas oli ajallaan, harjoittelijaa ei kuulunut. Aloitin asiakkaan kanssa, enhän ketään ollut pyytänyt tulemaan paikalle, jos en hieroisikaan. Seuraava asiakas, seuraava asiakas minulle oppilastyönä. Tuli tiistai ja keskiviikko, en ollut kuullut harjoittelijasta mitään. Torstaina soitin tietääkseni, onko jotakin tapahtunut.
- Kun en selvinnyt maanantaiaamuna työpaikalle, en kehdannut ottaa yhteyttä.
Sovittiin jatkosta olla mukana. Yhtään hierontaa hän ei ollut halukas tekemään. Näin huiskahti harjoitustyöt omien töiden lisäksi. Hieroin alennetulla hinnalla hänen työt kuten olin sopinut asiakkaaksi ilmoittautuneelle omaishoitajalle. Tuli perjantai, harjoittelija oli poikennut luonani. Audienssi oli päättynyt ja työt jatkuivat. Harjoittelijalla oli kohtaus päällä, eikä osannut lähteä pois.
Ilmoitin tästä projektivastaavalle illalla, kun hän oli itse viihteellä. Sen verran suostui kuuntelemaan, että sain kerrotuksi.
- Minua on vedätetty harjoitteluasiassa, eikä hänkään ollut tietoinen harjoittelijan tempauksista. Sain toimintaohjeen.
- Pyydä avaimet pois ja toivota hyvää jatkoa.
Niin tein, mutta vielä hän tuli myöhästyneenä koulutuskonsultaatioon. Suljin kansion ja kysyin konsultin kuullen, mitä mieltä hierojaharjoittelija oli saamastaan tilaisuudesta.
- Ei riitä resurssit.
- Ei kiinnosta pätkääkään.
Harjoittelija pyysi vielä kuukausien kuluttua antamaan työtodistuksen. Mutta en voinut luvata allekirjoitusta netistä otettuun valmiiseen pohjaan. Hän oli ottanut ajanvarauskirjastani "omat" asiakkaat ylös, mutta minä heidät hieroin väsymiseen asti.
Heräsin aamulla klo 8.30. Nyt olen myöhässä. Asiakas tulee klo 9.00. Suoriuduin matkaan viipymättä. Kaupungin aamuruuhka oli ohi, liikennevalot vilkkuivat keltaisena. En muista polvenpistoa, kohta olin työpaikan ulko-ovella. Avaimilla menin sisälle ja suoraan vartijoiden ovelle antamaan palautetta, että ulko-ovi oli ollut lukossa ennenkin päivällä asiakkaan kertoman mukaan. Koko talo oli pimeä ja siihen minun ajatus heräsi. Nyt on sunnuntai. Olin kävellyt unissa. Palaan kotiin mietteissäni, kaupunki ei vielä ollut herännyt. Näin äkkiä voisi muisti mennä eikä paluuta entiseen olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti