keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Kuolintodistus hautaamista varten

Hoidot on lopetettu. Facebook avaa hautausmaan verkkoon. Pojat olivat menossa Otavassa uusintakokeeseen, kun Skypestä puuttui yksi kuvake. Selviätte siitä, kun minäkin selvisin omin avuin Skype-yhteyden luomisesta. Olen selvittänyt myös, mitä siitä seuraa, kun on tavoitettavissa yli maanpiirin. 

Kuka haluaa olla ystäväni, tarkistan ystävien lukumäärän. Tuhannen ystävän joukossa en halua olla. En halua tanssia tankotansseja puolialastomien ystävien kanssa. Jopa suomipoika Virosta poistui yhteystiedoista, kun lähestyi ketunhäntä kainalossa piipahtaessaan kotimaassa eikä ollut yösijaa. Facebook ei ole minun heiniä. 

Kun omaishoitaja kertoo hoidettavan kuolemasta, olen ehdottanut hautajaiskäsiohjelman painattamista. Se ehdotus on ollut oljenkorsi, kuinka hän kulkee yli synkän virran. Kuolinilmoituksella ei kutsuta hautajaisiin. Siunaustilaisuus saa näkyvän muodon. Jälkeenpäin vielä lähetetään kaikille sukulaisille, kuinka saattaenvaihtaminen on tapahtunut. Sehän on kuin kuninkaallisilla, tulla näkyväksi ihmisen arvokkain, viimeinen juhla. 

Oliko markkinat? kysyin tädiltäni, kun hän halvaantui puhumattomaksi. Musta Ukkonen koputti olkapäälle kaupassa, kun olin ostamassa tädille juomista vuodeosastolle mennessäni. Ei tarvitse enää. Jätin pullot kauppaan ja menin hoitajien kautta tätini luokse. Musta Ukkonen oli hälyyttänyt kaikki sukulaiset katsomaan tädin viimeistä päivää. Lapset kaukaa ja sisarukset läheltä kiirehtivät jättämään hyvästejä kuolevalle. 

Täti oli siirretty remontoituun huoneeseen yksikseen. Kun kävijät olivat poistuneet iltaan mennessä, olin tädin kanssa kahden. Täti yritti vastata kysymykseen parhaan kykynsä mukaan. Oli ollut markkinat. Sitten katsottiin laukussa ollut pankkikirja. Oli tallessa. Vielä oli pyyntö rasvata toinen jalka. Toinen oli amputoitu kolmessa vaiheessa hoitovirheiden seurauksena. Täti oli rauhoittunut omaan oloonsa. 

Markkinat ja toripäivät olivat kansoitettuja kauppapäiviä. Nyt ideaparkit ammottavat tyhjyyttään. Kauppaa käydään netissä. Siellä seurustellaan ja parannetaan maailmaa. Poliitikot korvaavat helppoheikit katteettomilla lupauksilla. Soppatykit houkuttelevat ihmisiä toritapahtumiin. Ehdokas odottaa kiitosta järjestetystä lämpimästä ateriasta. Palaute tulee.  

- On se turhan harvoin, jos joka neljäs vuosi saa syödäkseen lämpimän aterian. Ehdokas liukenee väkijoukkoon tai poistuu asuntoauton lämpimään. Ei osannut vastata kysymykseen. 

- Mitä minä olen jättänyt tekemättä, että minua näin kohdellaan? Hautausmaaprojekti on ajankohtainen eikä ole minun alkuunpanema eikä loppuunsaattama. Antropologinen tutkimuskeskus on Kiehtovan maailman yksi kohde. Stephen katsoo maatuvia jäänteitä ja toteaa. Tästä ovat taiteilijat aina ammentaneet. 

Näitä tutkimuskohteita riittää joukkohautoina, jotka todistavat massamurhista. Amerikassa tutkitaan yksilöön kohdistuvia rikoksia, meillä Euroopassa pistetään paremmaksi tuhansien muslimimiesten katoamista selvitellessä. Minulle riittää läheisen hautaaminen suvun perinteen mukaan. Sitä epäili piispaehdokas, ettenkö pitäisi tärkeänä kirkollisia toimituksia; kastetta, avioliittoonvihkimistä ja hautaansiunaamista. Aus den Kirchenbüchern: Taufen, Trauungen, Beerdigungen. Sotaorpo ei saanut nähdä isäänsä eikä käydä hänen haudallaan, kun isä katosi sodanmelskeessä.

Katujätkät ja edunvalvojat

"En ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut." Ajattelen näin kuunnellessani uskoontulokokemuksia ja käännyttämistä minulle vieraalla tavalla. Kysykää Jumalasta? Itse kysyn Jumalalta. En tarvitse siihen vuoronumeroa, milloin saan kysyä. Vastauksen saan ajan kanssa. Aamuyön tunteina vastauksia tulee tuutin täydeltä. Haluaisin nukkua ja pyydän: Lopeta puhuttelu. Saan saman tien vastauksen: Nythän minä vasta aloitan.

Sinun on oltava se, mikä sinä aina olet ollut. Aaamukamman piikit olivat loppumassa, toiminimi taaksejäänyttä elämää. Edunvalvoja oli saanut sanoa sanottavansa, mutta itsetuntoani se ei heilauttanut. Sanojalla ehkä enemmän, olihan hän juuri saanut jatkoajan elinsiirrolla. En uskalla edes ajatella, kuinka luovuttaja löytyi nopeasti. Oliko se kuolema luonnollinen vai järjestetty. Sitä minun ei tarvitse tietää, kunhan pidän huolta omista asioistani. 

Arpajaislahjakorttien käyttäjiä hieroessani minulle tarjoutui mahdollisuus järjestää omaishoitajille hierontaa oppilastyönä koulutetun hierojan hakiessa harjoittelupaikkaa "Katujätkät"-projektin alaisuudessa. Sopimuksen allekirjoituksesta se alkoi. Vai alkoiko? Työhuone oli käytettävissä, asiakkaat informoitu, harjoittelusta sovittu, että näyttäisin, kuinka hieron ja mitä on yrittäminen. Kaikki oli liian täydellistä, ollakseen totta. 

Aloitusajankohtaa varmistaessani sain kuulla, että harjoittelija olikin aloittanut lomalla Lapissa. Tulisi vasta joulun jälkeen. Sen verran poikkesi luonani, että sain kerrotuksi päivästä, jolloin olisin poissa, hänellä 3 asiakasta. Tästä sen piti alkaa seuraavana maanantaina. Kiiruhdin paikalle katsomaan, kuinka hän etenee. 

Asiakas oli ajallaan, harjoittelijaa ei kuulunut. Aloitin asiakkaan kanssa, enhän ketään ollut pyytänyt tulemaan paikalle, jos en hieroisikaan. Seuraava asiakas, seuraava asiakas minulle oppilastyönä. Tuli tiistai ja keskiviikko, en ollut kuullut harjoittelijasta mitään. Torstaina soitin tietääkseni, onko jotakin tapahtunut. 

- Kun en selvinnyt maanantaiaamuna työpaikalle, en kehdannut ottaa yhteyttä. 

Sovittiin jatkosta olla mukana. Yhtään hierontaa hän ei ollut halukas tekemään. Näin huiskahti harjoitustyöt omien töiden lisäksi. Hieroin alennetulla hinnalla hänen työt kuten olin sopinut asiakkaaksi ilmoittautuneelle omaishoitajalle. Tuli perjantai, harjoittelija oli poikennut luonani. Audienssi oli päättynyt ja työt jatkuivat. Harjoittelijalla oli kohtaus päällä, eikä osannut lähteä pois. 

Ilmoitin tästä projektivastaavalle illalla, kun hän oli itse viihteellä. Sen verran suostui kuuntelemaan, että sain kerrotuksi. 

- Minua on vedätetty harjoitteluasiassa, eikä hänkään ollut tietoinen harjoittelijan tempauksista. Sain toimintaohjeen.

- Pyydä avaimet pois ja toivota hyvää jatkoa. 

Niin tein, mutta vielä hän tuli myöhästyneenä koulutuskonsultaatioon. Suljin kansion ja kysyin konsultin kuullen, mitä mieltä hierojaharjoittelija oli saamastaan tilaisuudesta.

- Ei riitä resurssit.

- Ei kiinnosta pätkääkään. 

Harjoittelija pyysi vielä kuukausien kuluttua antamaan työtodistuksen. Mutta en voinut luvata allekirjoitusta netistä otettuun valmiiseen pohjaan. Hän oli ottanut ajanvarauskirjastani "omat" asiakkaat ylös, mutta minä heidät hieroin väsymiseen asti. 

Heräsin aamulla klo 8.30. Nyt olen myöhässä. Asiakas tulee klo 9.00. Suoriuduin matkaan viipymättä. Kaupungin aamuruuhka oli ohi, liikennevalot vilkkuivat keltaisena. En muista polvenpistoa, kohta olin työpaikan ulko-ovella. Avaimilla menin sisälle ja suoraan vartijoiden ovelle antamaan palautetta, että ulko-ovi oli ollut lukossa ennenkin päivällä asiakkaan kertoman mukaan. Koko talo oli pimeä ja siihen minun ajatus heräsi. Nyt on sunnuntai. Olin kävellyt unissa. Palaan kotiin mietteissäni, kaupunki ei vielä ollut herännyt. Näin äkkiä voisi muisti mennä eikä paluuta entiseen olisi.

maanantai 28. syyskuuta 2020

Syyskuun viimeiset päivät

Jakso 1: Tuolijumppa keväältä kertauksena alkoi jo viime viikolla, mutta en huomannut sitä kuin vasta torstaina. Olin ajatuksissani lauantain hautajaisissa, joihin en osallistunut koronan ja pitkän matkan takia. 

Kaikki oli otettu huomioon 1992 äidin hautapaikkaa varatessa. Silloin varattiin kolme arkkupaikkaa, olihan vanhin veli perheetön. Sisko sai uurnapaikan äidin arkun päältä 1997. Isä haudattiin 2000. Toinen uurnapaikka 2019 yllättäen kuolleelle siskolle ja nyt laitoksessa kuollut vanhin veli haudattiin hoitotahdon mukaan. 

Hoitotahtoa ei vahvistettu allekirjoituksilla vaan puhumalla ja noudattamalla suvun perimää. En tiedä, kenenkä laatimasta hoitotahdosta hoitajat puhuivat, olihan veljeni talousasioiden hoito ulkoistettu maistraatin toimesta edunvalvojalle.

Jakso 6: Tuolijumppa tuo järjestyksen elämääni odotellessa veljen kuolemaan liittyvien asiakirjojen kokoamista. Olen mielessäni pistänyt tärkeysjärjestykseen asiat, jotka asianajaja kirjaa perunkirjoituksessa kuolinpesän osakkaille nähtäväksi. 

Minulle siinä ei ole mitään yllättävää todeta käyttelytilillä olevat rahat laskujen maksun jälkeen, äidin jakamaton kuolinpesä, johon liittyy vanhempien antama hallintaoikeustestamentti kuolemaan asti ja osuus Metsäyhtymästä jako-osana vanhempien antamasta lahjakirjasta. 

Onneksi katsoin "Dokumenttiprojekti  Perintö" (Perintö on vinkeä rahan ja rakkauden jakomuoto. Se saa ihan kunnolliset kansalaiset käyttäytymään hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Miten tilanteen näkevät pesänjakajat, joiden tavoitteena on sovinto? O: Nina Stenros) monta kertaa ja totesin itsekseni vanhempien tehneen oikeita päätöksiä sulkiessaan pois aviopuolisot lahjakirjasta. Isän kuolemaan asti osuus 1/8 kaikille yhtä suuri ja halkomisen jälkeen kaikki saivat arvoltaan samansuuruisen osan. Vanhimpaa veljeen kohdistuivat suurimmat paineet, mitä jäisi hänen jälkeensä sisaruksille riideltävää. Hän sai pitää osuutensa kuolemaansa asti ja sen jakamisesta nyt on kyse.

lauantai 26. syyskuuta 2020

Lauantain mietelause

 Platon: Pidot

Katkelma Platonin Pidoista. Kirjasta Platon: Teokset 3. Osa Pidot. Suom. Marianna Tyni. Otava 1979. Lukijana Tuija Kurvinen.

tiistai 22. syyskuuta 2020

Syyspäiväntasaus

Syksyllä 1990 syyspäiväntasauksen aikoihin isä ilmaisi huolensa soittamalla minulle aikaisin aamulla.

- Onko äiti kuollut, kysyin.

- Ei, hän haluaa muuttaa lopullisesti laitokseen, kun ei enää jaksa laittaa ruokaa perheelleen.

- Minä tulen. Vuoden aikana he olivat käyneet keskustelua, kuinka laitos- ja sairaalakierteen jälkeen kotona olo järjestyisi. Abraham Maslovin aamun ajatukseksi kysymykset esitettiin minun punnittavaksi.

Aamun Ajatus
Jos et sinä, kuka?
Jos ei nyt, koska? -Abraham Maslow

Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän

Tiistaina 22. syyskuuta on syyspäiväntasaus. Silloin, kuten kevätpäiväntasauksenakin, sanotaan, että päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Syyspäiväntasaus on yksi neljän vuodenajan kulmakivistä

En malta ryhtyä tutkimaan syyspäiväntasauksen osuutta yhtenä neljän vuodenajan kulmakivista, olenhan joutunut tutustumaan aiheeseen "Suuret kivet elämässä" 1½  -vuotiaan sairastuttua syöpään. Näitä pohdittiin Kuortinkartanossa isovanhempien ja lastenlasten leirillä.

Näin jälkeenpäin ajateltuna syyspäiväntasauksesta alkoi ½ vuoden mittainen pimeys pohjoisnavalla eikä valoa ollut näkyvissä omaishoitajan kesässäkään hoidettavan vanhetessa ulkopuolella mökkiläisten elämästä.

 "Mitkä ovat näitä suuria kiviä teidän elämässänne? Terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mitä  pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain muuta?" 

sunnuntai 5. tammikuuta 2020  Omaishoidon tukipilareita
Vuosi sitten alkanut kaamosaika jatkuu uutena normaalina. Kaikki on siirtynyt nettiin ja sieltä löydän vertaistukea samaan tilanteeseen joutuneilta ja kuinka he siitä selviävät/selvisivät.

lauantai 19. syyskuuta 2020

19.9.2020 aamusta iltaan

 Keskiaikaista polyfoniaa ja gregoriaanisia lauluja Neitsyt Marian kunniaksi 

Yöklassinen päättyy näihin lauluihin, esittämättä jää
05:57 O. Merikanto: Elämälle (Seppo Ruohonen, tenori, ja Pentti Koskimies, piano) jättäen tilaa aaltojen loiskeelle ja lokkien kirkunalle.

 Aamuhartaus 19.9.2020 Rehtori Merja Kinnunen, Adventtikirkko, Tampere

Näin aamu etenee. Sytytän kynttilän klo 10.00 kaukohautajaisiin osallistumisen merkiksi. 

Ote Leena Krohnin esseeteoksesta Rapina ja muita papereita.

Kirjailija Leena Krohn pyrkii romaaneissaan ja esseeteoksissaan perimmäisten kysymysten äärelle. Mitä on nähdä, katsoa ja havaita? Päivän mietelauseen on valinnut Riikka Kaihovaara. Lukijana on kuuluttaja Juha Salomaa. 

Päivän mietelauseen ja puolen päivän hetken jälkeen on vuorossa RSO Musiikkitalossa
Finzi & Mozart
Kyeong Ham, oboe, Han Kim, klarinetti Pauline Fleming-Unelius, viulu, Elina Päkkilä, viulu, Ezra Woo, alttoviulu, Tomas Nuñez, sello. - Gerald Finzi: Interludi op. 21. W. A. Mozart: Kvintetto A-duuri KV 581. Osa 1.4.2020 taltioidusta RSO:n muusikoiden kamarimusiikkikonsertista.

Pisara Sanan voima katseluaikaa 1 v, Timo Laaninen vaihtoi politiikan pappeuteen, mikä niitä yhdistää? (Joh. 1:1-3)

Lopen seurakunta oli live-tilassa
Jatkosodan päättymispäivän muistohetki Veteraanipuistossa 19.9.2020

En tiennyt tänään olevan jatkosodan päättymisen muistopäivän. Sen olen tuonut selvästi esille, että neljä meistä kahdeksasta on sotalapsia, ennen sotaa 2 ja sodan aikana 2 syntynyttä. Vanhimmalle veljelle oli sanattomalla sopimuksella langennut tehtävä huolehtia toisista. Aikuisiällä hän huolehti vanhemmista loppuun asti ja heidän kuoltua meistä sisaruksista aina kuolemaansa asti. Sen tehtävän hän täytti nurisematta kovaa kohtaloaan. Hänen jälkeensä on meidän päästävä sopuun pesänjakamisessa. Kuolinpesä ei ole kenellekään meistä suojakuori kuin ravulle, joka kasvaessaan ulos kuorestaan joutuu etsimään suuremman kuoren suojakseen. 30 vuoden kokemuksella seuraan levollisin mielin, mitä tuleman pitää.

Ehtookellot: Raahen kirkon kellot  kuuntelen suorana. Sen jälkeen  Iltahartaus
Kirkkoherra Mirva Ahola, Pyhäjärvi
. 9 min. mittaisena lauantai illassa.

Oopperailta Lontoossa - Gaetano Donizetti: Don Pasquale jää kuuntelematta. Tänä kesänä olen nauttinut konserteista live-esityksinä. En ole tottunut vain kuuntelemaan musiikkiesityksiä. On nähtävä koko orkesteri monivivahteisessa työssään.

Vielä etsin ennakkoesittelyssä kuulemani konsertin.

Uusi dokumenttielokuva seuraa 40 vuotta toimineen Depeche Moden Global Spirit Tour -kiertueen päätöskonserttia Berliinissä sekä erityisesti yhtyeen kuuden uskollisen fanin elämää. Heille Depeche Mode on "paras kirkko jonka kuvitella saattaa". Ohjaus Anton Corbijn. (Britannia 2019) 
 
Nämä konsertit jäävät katsomatta, onhan takana rasittava hautajaismatka edestakaisin 700 km päässä. Matkalla vielä vältettävä koronakosketuksia. Toiseksi en ole niitä ihmisiä, jotka jaksavat kellon ympäri vähällä nukkumisella.
 
Energinen konserttielokuva Depeche Moden vuoden 1993 Devotional-kiertueelta on taltioitu Barcelonassa, Liévinissä ja Frankfurtissa. Taltion ohjasi yhtyeen luottomies ja koko kiertueen visuaalisen ilmeen luonut Anton Corbijn. Setissä mm. kappaleet Personal Jesus, Enjoy the Silence, Never Let Me Down Again, Walking in My Shoes ja Behind the Wheel. (Devotional. A Performance Filmed by Anton Corbijn, Britannia 1993)

perjantai 18. syyskuuta 2020

Tallessa on ikä eletty





sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Esi-isiä
Syntynyt / Kastettu 7.1.1859 0.0.1859
Kylä / Talo Juurikkamäki N:8 (nro epäselvä)
Isä B:n Johan   Tirkkonen
Äiti   Serafina   Räsänen 30
Lapsi August
Kummi   Magnus   Tirkkonen

Kummi   Anna Sofia   Räsänen

Oma komm.  
Alkup. komm. KASKOMM: epäselvä
Linkit SSHY - Digiarkisto

 

Oma kuva 2014

29 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
 
19.9.2020 otetaan ikiroudassa ollut mammutin poikanen ulos ja haudataan kirkkomaahan ennakkosuunnitelman mukaan.



torstai 17. syyskuuta 2020

Yksinäinen tai hoidossa

 Aamuhartaus 17.9.2020 Artikkelitoimittaja, rovasti Jussi Rytkönen, Tuusula

Artikkelitoimittaja, rovasti Jussi Rytkönen, Tuusula. Virsi 332 alkaa sanoin: "Herraa hyvää kiittäkää", Kampin Laulu, joht. Eric-Olof Söderström 


Herraa hyvää kiittäkää - virsi 332 a


Herraa hyvää kiittäkäät, virsi 332, sävel B


Herraa Hyvää Kiittäkää (b-sävel)
 

 
Blogger on uudistunut eikä ole enää mahdollisuutta palauttaa vanhaa bloggeria. Tutustun uuteen tilanteeseen pitkin hampain yrityksen ja erehdyksen kautta. Näin meitä vanhoja opetetaan käyttämään blogin kirjoittamista huviksi uudella tavalla. Nettipankki lisää tunnistautumista varman päälle pyytämällä melkein sukuselvityksen varmistaakseen olenko se minä vai robotti.
 
No, eihän tämä tutustumisaika mennyt hukkaan. Youtubevirret kuvineen veivät minut kauas menneeseen katsellen Vihtaniemen ruskan värittämää rantaa. Vielä ei ollut mökkibuumi alkanut eikä Länsirannan tiekartta roihahtanut ilmiliekkiin.
Toinen syksyinen kuva Ristiinan kirkosta kertoo, että syksy on tullut. Sankarihaudoilta kesäkukat on raivattu pois.
Ilman tätä uudistuksen ihmettelyä en olisi kurkistanut Metallimessuun kallioluolassa. Näkemättä olisi jäänyt tukan pyörittäminen ja sydämen sykettä kuvaava liikesarja, kun sydän tulee rinnasta ulos.
 
 

Alan tottua poikkeusolosuhteisiin, ehkä tämä uudistusvimma on laskettava koronan syyksi. Siirrynkin kirjoittamaan lyijykynällä ruutuvihkoon. Siihen en odota punakynä merkintöjä, mikä on väärin kielipolliisin mielestä. Show must go! 




keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Risto Rasaa



Kesä.
       Hyttynen hoitaa
              heinänuhaani akupunktiolla.

- Risto Rasa -

Summer.
       The mosquito treats
              My hayfever with acupuncture.

- Risto Rasa - 

Niin kuin aalto uittaa aallon
                yli valtameren,

niin selviydymme mekin

       toinen toisiamme tukien.
- Risto Rasa 

Rakastettuja luontorunoja

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus
sydämeni ovelta.
Sinäkö siellä olit?

Päivän mietelause

Ote Leena Krohnin esseeteoksesta Rapina ja muita papereita. 
Kirjailija Leena Krohn pohtii elämän haurautta ja voimaa esseessään Elämän näkymättömyys. Päivän mietelauseen on valinnut Riikka Kaihovaara. Lukija on kuuluttaja Timo Teräsvuori. 

Lasten kutsut 1960 -luvulta

 Iltahartaus 15.9.2020 Arkkimandriitta Andreas Larikka, Ortodoksinen kirkko, Lintula 
Arkkimandriitta Andreas Larikka, Ortodoksinen kirkko, Lintula. Hartauden musiikkina tropari, Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen, es. kamarikuoro Krysostomos.

Kerrostalon lastenkutsuille osallistuivat kaikki talon lapset + yksi äiti, joka halusi vahtia lapsiaan, etteivät juo liikaa limsaa ja syö täytekakkua. Hän kertoi siinä vahtiessaan perhetaustaansa mainiten Larikan olevan sukua heille. Nimi jäi mieleen ja siksi halusin kuunnella iltahartauden puhujaa tietokoneen kautta radio-ohjelmaa.

Yleareena ei onnistunut, kaikilla kanavilla oli ihmeellinen kokeilu ja vallitsi täysi hiljaisuus. Annoin palautetta ja yön aikana yhteys oli saatu kuntoon. Tilalle oli tullut bloggerin uudistus. He kokeilivat pakolla ottamaan uuden bloggerin, jota en osaa käyttää. Poistivat mahdollisuuden "palauta vanha blogger" ja siinä huuli pyöreänä tutkin tekstin muokkausta, joka ei niin yksinkertainen ollutkaan.

Kaikella tällä veivauksella yritetään poistaa minut bloggaajien joukosta. Monet ovat siirtyneet tubettajiksi ja heillä on satojatuhansia seuraajia. Minun mottoni on kirjoittaa kokemukset näkyviksi, sillä mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan.

Eilen poistuin kotoa hakemaan kasvomaskia yllättävän lähtemisen varalle. Palatessa kotiin odottelin reitin vapautumista ulko-ovella. Talon asukas seisoi oviaukossa ja keskusteli kadulla kulkijan kanssa. Hän siirtyi hiukan ja veti koiransa tieltä pois sanoen, ettei koirat vihaisia ole. Oviaukossa seisova ei tehnyt elettäkään siirtyäkseen pois. Odottelin kauempana kulkureitin vapautumista, ettei minun tarvitsisi kainalon alitse kulkea turvavälin unohtaen.

Vihdoin keskustelu oli päättynyt ja omalla avaimella aukaisin ulko-oven. Hississä tapasin naisen, jonka viimeksi olin nähnyt maaliskuussa, jolloin vielä sai vapaasti liikkua. Hän kysyi, kuinka kesä on mennyt. Vastasin hänelle, etten muista mitään koko kesästä. En ollut nähnyt talon asukkaita koko kesänä. Huokasin helpotuksesta, kun vihdoin pääsin sisälle omaan kotiin. 

Kesä on ollut täynnä tapahtumia perhepiirissä. On sovittu häitä ja muita perhejuhlia ja peruttu, ettei niitä pidetä koronarajoitusten tähden. Kaukohautajaiset vietän kotona, onhan matka pitkä ja rasittava enkä välttyisi poikkeamisilta yleisissä paikoissa matkan aikana. Sota-aikoja muistellessa todetaan, ettei koskaan enää sotaa. Koronasta tuskin voidaan sanoa, ettei koronaa enää koskaan. Nyt on ylitetty joku raja, ettei voida sanoa. "Ei koskaan enää poikkeusolosuhteita."

Matkustuskieltoon joutunut hankkii kaksoiskansalaisuutta, säilyttääkseen identtiteettinsä passin vanhentuessa. Suvun vanhinkin vaihtaa toiseen vaihtoehtoon kahden maan kansalaisena.


Niin kuin aalto uittaa aallon
                yli valtameren,
niin selviydymme mekin
       toinen toisiamme tukien. -Risto Rasa
R.I.P. ARVO

maanantai 14. syyskuuta 2020

Niin asettui kauneus vetten ylle

Minulla ei ole muuta mahdollisuutta. On mentävä vanhalle koneelle, raivattavat kaikki esteet päästäkseni päämäärään. Vallitsee kaaos viimeisten myrskyjen jälkeen. Puita on kaatunut virtuaaliselle tielleni. Onneksi ei ole sähkökatkos.

Tulossa on lähipäivä Otavassa. Sitä ennen laboratoriokäynti, hammaskivenpoisto. Toista laboratoriokäyntiä pitää siirtää lähipäivän jälkeen. Sitten vielä hiukset lyhyeksi ja stay up -ostokset. 

Tänä kesänä on ollut helppoa olla nainen. The Book sen tulkitsi muuttamatta mitään Raamatun tekstistä. Voimauttava valokuva syntisestä naisesta avasi silmäni. Siihen tarvitaan valokuva kohteena naisen jalat, stay up -sukat, joita Levengood Suomesta sanoi siimasukiksi. Ei sukat tarvitse olla paikallaan, toinen voi valahtaa nilkkoihin. Sitten vielä korkokengät. Jos joku ns. mies puhuu naisasiaa mieheen verrattuna, on hän itse asettunut syntisen naisen asemaan eikä hakisi piispanvirkaa, kun on ajatuksiltaan, mikä on.

Pidän tärkeänä osallistua kurssin toiseksi viimeiseen kertaan. Keväällä olin kotiarestissa (koti)sairaalassa. Voisiko se sattua uudelleen vuoden aikana? Enpä usko, jos itse siihen voin vaikuttaa. Nyt kone kiinni, on jatkettava siivousta. Tulee omenantuoja ja samalla tilannearviointi, kuinka olen selvinnyt helteellä aloittamastani lääkärin jälkidiagnoosista: "Olet syönyt ja maannut." Otettiin laboratoriokokeita kohonneen kolesterolimerkinnän perusteella ja pyytämäni borreliakoe. Kolesteroli oli alentunut vai liekö sitä ollutkaan, mutta borrelia on ja pysyy. Se selittää oireiluni. Tulehdutti polvet heti alkuun. 

Väärä diagnoosi. Tekonivelet. Väärin perustein.
Odotetaan valmiuttani niveltenvaihtoon. 
Psykiatriseen hoitoon. Kieltäydyn menemästä. 
Jos on näyttöä, että borrelia poistuu minusta vaihtamalla polvet, saatan harkita leikkausta. Tieteellisesti siitä ei ole minulle esitetty näyttöä. 

Jokohan Matille on tehty leikkaushoito poistamaan kaikkea sälää, mitä pääministeri haki ja tilasi koekäyttöön netistä ja perui tekstiviestilla. Minun valinnat ovat pitkän harkinnan tulosta. Parempi katsoa kuin katua. 

Sain kaksi muovipussillista hyviä omenoita. Onneksi tuojalla oli kiire, eikä ehtinyt silmäillä joka paikkaan. Odotellessani kävin kaupassa ja uskoon hurahtanut tupsahti eteeni ulko-ovesta ja alkoi kertoa rukouksen voimasta. Sanoin hänelle mielenterveyden tärkeydestä enkä ollut saanut kehoitusta lähteä katusaarnaajaksi. Jokainen eläköön armolahjojensa mukaan. 

"Niin asettui kauneus vetten ylle" oli aamusoiton musiikkikappale. Sävellys oli yhtä kaunis kuin nimensä. Sitä ylistämään ei tarvita lausuttuja sanoja. Se on positiivinen tunnekokemus. 
Muistinsa menettänyt on kohdattava siinä tunnetilassa, jota hän elää. Se on tohtorin toteamus, mutta sen voi toteuttaa ilman väitöskirjaakin. Niin olen tehnyt useita kertoja tohtorillekin. 

Aili oli ollut rauhaton eikä suostunut aamutoimiin. Pisti hanttiin kaikin voimin. Sylki pillerit antajan naamalle ja oikein tärisi kohtauksessaan. Hoitajaa pyydetään apuun. Hän vie kaksi mukia ja istuu sängyn reunalle. Antaa Ailille rauhoittavaa ja juo itse vettä Ailin seurana. Aili rauhoittui vähitellen ja oli väsynyt raivonpuuskassaan. Hän haluaa levätä sängyssä ja pyytää hoitajaa viereensä. Hoitaja asettuu Ailin selän taakse pitkäkseen. Aili toteaa tyytyväisenä, on hyvä kun olet noin pitkä. Hän ei pääsisi putoamaan sängystä. Hoitaja poistuu ja Aili pyytä nostamaan laidan ylös, ettei putoa. Aikaa oli kulunut 1½ tuntia rauhoitteluun. 

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.Samasta vierihoidosta oli kyse äidin hoidossa. Laitoin vielä käden äidin otsalle. Hän sanoi sitä karvahattuhoidoksi ja nukahti. Kuuntelin Sibeliuksen kuudetta sinfoniaa lauantain toivotuista levystä. Ikkunasta näkyvä metsä oli puhjennut kukkaan. Nousin ylös sängystä ihailemaan tuota näkyä. Näin musiikki meissä vaikuttaa ilman sanoja. 

Sekin on tunnetila, kun aamuhartauden aikana tuleekin pääministeri puhumaan ja olen vielä sängyssä. Tunsin itseni poliittiseksi huoraksi, jos aamuhartausaika vaihdetaan poliittisille puheille.

Siihen riittää kansanedustajan suorat sanat kadulla aikaisin aamulla face to face. Hänet oli esitelty meille hierojille hierojien edunvalvojaksi. Pitkän poissaolon jälkeen tervehdin häntä, sairauslomalaista. Itse olin menossa terveyskeskukseen. Hän oli muuttanut asennetta. "Hieroja on kuin katuhuora, pläpläpläää." Muutos kymmenessä vuodessa oli huima poliittisesti. Hierojista huoria ja huorista salarakkaita. 

Niin asettui kauneus vetten ylle. Kadulla tuulee, asfaltti kiiltää, sydäntä viiltää. Miksi vihreä käärme oli oikaissut itsensä nukkuvan isäntänsä viereen?

perjantai 11. syyskuuta 2020

Betesdan altaalla

 Aamun Ajatus 

Jokaiselle pitää tarjota mahdollisuus
ymmärtää ja uskoa, että hänenkin
ulottuvillaan ovat asiat, joita hän ei
ole koskaan rohjennut itselleen ajatella.


Aamuhartaus 11.9.2020 Kirkkoherra Helena Castrén, Puumala
Kirkkoherra Helena Castrén, Puumala. Virsi 329:1,3. Virsi alkaa sanoin: "Kiitos Nyt Herran". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut), Matti Kilpiö (nokkahuilu).

Ote Voltairen Suvaitsevaisuudesta-teoksesta 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Aamun ajatuksesta päivän mietelauseeseen

Hannu Lintu & Karita Mattila
Joht. Hannu Lintu, sol. Karita Mattila, sopraano. - Igor Stravinsky: Sinfonioita puhaltimille. Richard Wagner: Wesendonck-laulut. Paul Hindemith: Konzertmusik op. 50. Suora lähetys Helsingin Musiikkitalosta.

Heli Laaksonen 
Vieraana runoilija ja kirjailija Heli Laaksonen. Lisäksi Puoli seiska kaivoi esiin vanhat käännöshitit - minkälainen suomennos on syntynyt esimerkiksi Madonnan hitistä? Juontajina Susanna Laine ja Mikko Kekäläinen. #puoli7

Ote Voltairen Suvaitsevaisuudesta-teoksesta
Matteus 28 sukupolvea Daavidista Jeesukseen, Luukas 41 sukupolvea Daavidista Jeesukseen, ja nämä sukupolvet ovat molemmilla aivan erilaisia. Minkäänlaisia erimielisyyksien ilmauksia ei kuitenkaan nähdä näiden ilmeisten ristiriitojen tiimoilta, jotka useiden kirkkoisien toimesta on mainiosti sovitettu keskenään. Laupeutta ei loukattu, rauha säilyi. Mitä erinomaisin läksy siitä, että meidän on suvaittava toisiamme riidoissa ja nöyrryttävä kaikessa sellaisessa, mitä emme ymmärrä.


Aamun Ajatus
Parempi kertarytinä
kuin alituinen kitinä.

maanantai 7. syyskuuta 2020

Näistä levyistä en luovu

Levyt soivat pappilan kirjastossa - Maarit ja Jorma Kaimio
poistuu la 4.9.2021; Onko vuoden kuluttua toinen ääni kellossa?

Viikonlopun musiikkivieraina ovat etruskologian dosentti Jorma Kaimio ja kreikan kielen sekä kirjallisuuden professori Maarit Kaimio. He ovat remontoineet Rantasalmen pappilan eläkepäiviensä kodiksi. Pappilasta löytyy levyjä, jotka herättävät omistajissaan monia muistoja vuosien varrelta. Niitä kuunnellessa on ihastuttu, ihasteltu, haltioiduttu ja myös pidetty hauskaa. Nyt eläkkeellä Kaimioiden päivät kuluvat tutkimustyötä tehdessä sekä musiikkia kuunnellessa, niin pappilan kotikonserteissa kuin levyiltä. Monet vanhemmatkin vinyylilevyt tulevat yhä kuunnelluiksi sunnuntaiaamuisin pappilan kirjaston nojatuoleissa istuen. Näistä levyistä emme luovu -ohjelman toimittaa Inari Tilli.

Ohjelmassa kuultavat sävellykset: 
Robert Schumann: Ein Jüngling liebt ein Mädchen, sarjasta Dichterliebe (Dietrich Fischer-Dieskau & Christoph Eschenbach) 

Franz Schubert: Gute Nacht, sarjasta Winterreise (Dietrich Fischer-Dieskau ja Jörg Demus) 

Zoltán Kodaly: Iltalaulu (Esti dal) (Tapiolan kuoro/Erkki Pohjola) 
César Franck: Preludi, koraali ja fuuga (Sviatoslav Richter) S. Balloni/G. Moretto: Marianna (Mauro Cipolla) 

Jean Sibelius: Jousikvartetto Voces Intimae, 4. osa Allegro (Sibelius-Akatemia -kvartetti)

J.S. Bach: Dona nobis pacem, messusta h-molli (Münchenin Bach-kuoro ja -orkesteri/Karl Richter) 

Antonio Vivaldi: Resitatiivi ja aaria oopperasta La Fida Ninfa (Sandrine Piau, sopraano/Licori, Marie-Nicole Lemieux, kontra-altto/Elpina, Topi Lehtipuu, tenori/Narete, ja Ensemble Matheus/Jean-Christophe Spinosi) 

Joseph Haydn: Konsertto trumpetille ja orkesterille Es-duuri (Håkan Hardenberger, trumpetti, ja St. Martin-in-the-Fields –kamariorkesteri/Neville Marriner)  

Aamuhartaus 8.9.2020 Yliopettaja Mikko Malkavaara, Helsinki
Yliopettaja Mikko Malkavaara, Helsinki. Virsi 194: 1, 4. Virsi alkaa sanoin: "Jumala on läsnä", Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). 

lauantai 5. syyskuuta 2020

Yöklassinen

Yöklassinen

Manuel Cardoson Requiem yöklassisen toiseksi viimeinen esitys päättyy Cardoso: Requiem (The Tallis Scholars/Peter Phillips) aaltojen loiskeeseen ja kurkien muuttoääniin. Kello on kuusi eikä jäänyt aikaa kuuluttajan kertoa päättyneestä yöklassisesta. Miksi palaan kuuntelemaan näitä ääniä? Siksi että hyvästelen veljeni viimeiselle matkalleen kurkien muuttoaurassa. Areena valitsee minulle valmiiksi Syventävää klassista Manuel Cardoson Requiem raidan kuunneltavaksi, joskin esitellään yöklassisen aloittava ooppera otsikosta Requiem päättävän esityksen sijaa. Sillä on tarkoituksensa, kun hetken kuluttua laitoksen yöhoitaja ilmoittaa veljeni kuolleen klo 6.00.
 

Uutisten jälkeen seuraa Hartaita säveliä
Haapasalo: Kanteleeni (Tapiolan kuoro/Kari Ala-Pöllänen, sekä Sinikka Kontio ja Matti Kontio, kantele). Piiparinen: Te saatte voiman (Jorma Hynninen, baritoni, ja Gustav Djupsjöbacka, piano). Spirituaali: Vie vuorille tää viesti (Laura Voutilainen, laulu, Higher Ground Vocals, sekä yhtye) ja Aamuhartaus 5.9.2020 Grafiikan tuottaja Titta Kallio, Metodistikirkko, Tampere


7.05 Hartaita säveliä

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Ettei totuus unohtuisi

76 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1944: Anne Frank vietiin Auschwitziin.

Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 14. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.  

Kahtia jakautuneen Suomen yleinen luokittelu voittajiin ja hävinneisiin, punaisiin ja valkoisiin on ollut osani syntyessäni 1941. Isä oli sodassa ja äiti poistui heinäpellolta synnyttämään. Isän veli oli haettu 1918 pyssyjen kanssa kotoa isovanhempien silmien edestä, pahoinpideltiin ja vietiin vankileirille. Kysyin isältä hänen viimeisinä elinpäivinään, miksi Taavetti -veli oli vangittu.

Vihtaniemen Tirkkosia 1917
Isovanhemmat, isä ja tädin tyttö Hilma
Taavetti, Hilma ja Helmi

Kuvahaun tulos haulle taavetti-laatta munkkiklubi- Hän oli torpparin poika, vaatturinopin hankkinut. Kävi nuorten riennoissa työväentalolla, vastasi isäni todenmukaisesti eikä vastausta ole muuksi tulkittu. Siis syyttömästi hän sai kärsiä nälästä ja sairaudesta. Vapautettiin kotiin kuolemaan.
Tämä julmuus iski päin näkimiä, kun palasin vanhempieni omaishoitajaksi syntymäkuntaani. Kukaan ei tuntenut minua, olinhan lähtenyt 12 -vuotiaana vieraalle paikkakunnalle oppikouluun. Kuiske kuului ja koveni ääneen lausutuksi. Sehän on punaisen pentu. Kirjoitin tästä kirkkoherralle poistuttuani 10 vuoden jälkeen sinne, mistä olin tullutkin. Omaisena edelleen 2000 yksin jääneelle vanhimmalle veljelle asioiden hoito jatkui valtakirjoilla, joskin holhoustoimi uudistui, ettei omaishoitoa enää tunnistettu.

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, sisätila 
Vanhin veli 2019

Öllin isä halusi minua muistuttaa vanhemmistani, olivathan he olleet isännättömässä talossa renkinä ja piikana. Hän oletti, että hieroisin talollista ilmaiseksi. Vastasin hänelle.
- Vaikka vanhempani olivat kotonasi piikana ja renkinä, minä en ole sinun piikasi. Minulla on oma ammattityö ja työllä hintansa. Muistan sen mielihyvän tunteen rokottaessani rahassa täyden hinnan työstäni.

Lionsit hankkivat köyhien ja nälkäänkuolleiden joukkohaudalle patsaan ja signeerasivat hautakiven muistoksi hyvästä työstään. Minua kuitenkin puhutteli setäni kohtalo, että hankin Taavetti -laatan ja se kiinnitettiin isovanhempien hautakiveen. Onhan kaikki suvun jäsenet saaneet nimellisen hautapaikan, Annelikin tuhkauurnassa kätkettiin äidin arkun päälle. Leski olisi jättänyt hänet seurakunnan haudattavaksi ja tuhkat siroteltu nimettömään paikkaan. Siitäkin on selvitty kuin monesta muustakin sukuun tulleeesta Onnista.

tiistai 1. syyskuuta 2020

Minunvuoroniloistaa

 
Päiväys 01.09.2020


keskiviikko 14. helmikuuta 2007

Ulalla

Olen ihan pihalla, kuin Valkealahden kesävieraat naapurin silmin nähtynä. He pitivät kilibailuja kesäisenä viikonloppuna. Itse jouduin vain toteamaan puhelimessa. Kaho, mikä kaho. Jokainen on yrittänyt hyötyä minusta. Kohtalokseni koitui kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan mökkiläiset edunsaajana. Nyt ei ole kuitenkaan aika selvittää näitä asioita, vaan kuinka pääsen Munkkiklubi-blogiin kirjoittamaan. Se tapahtui yrityksen ja erehdyksen kautta. Blogilla on omat kotkotuksensa, mutta nyt olen sisällä.
Tämä on yhtä huikea seikkailu minulle, kuin Harry Potterille omansa. Kohta nähdään.