Ote kirjailija Erno Paasilinnan Hyökkäyksiä ja puolustuksia -kirjasta. (Otava 2000)
Kuuluttajana Marja Vehkanen.
Lohikäärmeen aika v. 1992
Ei markkinavoimat kysy, mitä lääkepurkkiensa ääressä tuskiaan lievittävälle mummolle kuuluu, mitä itsemurhaa hautovalle, työttömälle, nuorelle miehelle kuuluu, sillä markkinavoimat ei tosiaan ole mikään fyysinen olento. Sillä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Sen puoleen on turha kääntyä huoliaan purkamaan. Suomi ei ole enää täysmittainen demokratia. Se on jo suureksi osaksi markkinavoimien nimissä hallitseva rahavallan oligarkia, harvainvalta. Kansalaisten valtuutus ohjautuu oligarkian käsiin eikä demokraattisesti valittu valta voi sitä enää valvoa ja säädellä.
Osa 3/3. Nälänhädän jälkisanat
Vuosien 1866-68 suuresta nälkäkatastrofista oli ehtinyt kulua vain parikymmentä vuotta, kun nälkään kuolleet ihmiset jo valjastettiin osaksi kansakunnan suurta rakennusprojektia. Kun Suomessa ei ollut aivan äskettäin käyty sopivia sotia, nälänhädän uhreista tehtiin isänmaan puolesta kuolleita sotilaita, joita J.V Snellman oli uljaasti johtanut.
Kirjallisuuden välityksellä levisi myös käsitys nälänhädästä Jumalan rangaistuksena.
Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijat Tuomas Jussila ja Henrik Forsberg ja sen toimittaa Virpi Väisänen. Kirjallisuusnäytteet lukee Marko Miettinen.
Osa 2/3. Nälkäkurjuus ja kulkutaudit
Vuoden 1867 syksyllä Suomea kohtasi ankara kato. Halla tuhosi syyskuun alussa viljasadon ja muutkin syötävät kasvit lähes koko maassa. Tuhoa seurasi ankara nälänhätä. 100 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja lähtemään kerjuulle. Tuhannet ja taas tuhannet kuolivat nälkään ja kulkutauteihin köyhien sairasmajoissa ja hätäaputyömailla.
Toimittaja Virpi Väisäsen haastateltavana on dosentti Antti Häkkinen. Häkkinen on tutkinut 1980-luvulta lähtien nälkävuosien tapahtumia. Lisäksi ohjelmassa kuullaan nälkävuosina eläneiden ihmisten muistoja.
Suuren tuhon enteet olivat nähtävissä jo keväällä 1867.
Osa 1/3. Suuren tuhon aattona
150 vuotta sitten Suomea koetteli oli ankara nälänhätä. Parin vuoden aikana nälkä ja kulkutaudit tappoivat arviolta 150 000 suomalaista. Noin 8 % maan silloisesta väestöstä menetti henkensä.
Kuuluttajana Marja Vehkanen.
Lohikäärmeen aika v. 1992
Ei markkinavoimat kysy, mitä lääkepurkkiensa ääressä tuskiaan lievittävälle mummolle kuuluu, mitä itsemurhaa hautovalle, työttömälle, nuorelle miehelle kuuluu, sillä markkinavoimat ei tosiaan ole mikään fyysinen olento. Sillä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Sen puoleen on turha kääntyä huoliaan purkamaan. Suomi ei ole enää täysmittainen demokratia. Se on jo suureksi osaksi markkinavoimien nimissä hallitseva rahavallan oligarkia, harvainvalta. Kansalaisten valtuutus ohjautuu oligarkian käsiin eikä demokraattisesti valittu valta voi sitä enää valvoa ja säädellä.
Osa 3/3. Nälänhädän jälkisanat
Vuosien 1866-68 suuresta nälkäkatastrofista oli ehtinyt kulua vain parikymmentä vuotta, kun nälkään kuolleet ihmiset jo valjastettiin osaksi kansakunnan suurta rakennusprojektia. Kun Suomessa ei ollut aivan äskettäin käyty sopivia sotia, nälänhädän uhreista tehtiin isänmaan puolesta kuolleita sotilaita, joita J.V Snellman oli uljaasti johtanut.
Kirjallisuuden välityksellä levisi myös käsitys nälänhädästä Jumalan rangaistuksena.
Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijat Tuomas Jussila ja Henrik Forsberg ja sen toimittaa Virpi Väisänen. Kirjallisuusnäytteet lukee Marko Miettinen.
Osa 2/3. Nälkäkurjuus ja kulkutaudit
Vuoden 1867 syksyllä Suomea kohtasi ankara kato. Halla tuhosi syyskuun alussa viljasadon ja muutkin syötävät kasvit lähes koko maassa. Tuhoa seurasi ankara nälänhätä. 100 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja lähtemään kerjuulle. Tuhannet ja taas tuhannet kuolivat nälkään ja kulkutauteihin köyhien sairasmajoissa ja hätäaputyömailla.
Toimittaja Virpi Väisäsen haastateltavana on dosentti Antti Häkkinen. Häkkinen on tutkinut 1980-luvulta lähtien nälkävuosien tapahtumia. Lisäksi ohjelmassa kuullaan nälkävuosina eläneiden ihmisten muistoja.
Suuren tuhon enteet olivat nähtävissä jo keväällä 1867.
Osa 1/3. Suuren tuhon aattona
150 vuotta sitten Suomea koetteli oli ankara nälänhätä. Parin vuoden aikana nälkä ja kulkutaudit tappoivat arviolta 150 000 suomalaista. Noin 8 % maan silloisesta väestöstä menetti henkensä.
Nälänhädän välittömänä syynä olivat useampana vuonna peräkkäin tulleet kadot. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nälänhätä oli mahdollinen, koska tuon ajan yhteiskunta oli rakenteiltaan heikko ja hyvin epätasa-arvoinen. Myös autonomisessa Suomessa harjoitettu talouspolitiikka vaikutti katastrofin kehittymiseen.
Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijatohtori Miikka Voutilainen Jyväskylän yliopistosta ja dosentti Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta. Toimittaja on Virpi Väisänen.
Kuva-aihio: Hämeenlinnan kaupunginmuseo.
Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijatohtori Miikka Voutilainen Jyväskylän yliopistosta ja dosentti Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta. Toimittaja on Virpi Väisänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti