Viime viikon kynän kanssa kuuntelun lopetin. Ei enää yhtään käsinkirjoitettua aamuhartaustekstiä eikä päivän mietelausetta. Kuuntelen areenasta 30 vrk tai joitakin toistaiseksi kuunneltavaksi jätettyjä.
Kaikki kuulemani kuulostaa taloyhtiön hajulukon puhdistusvastuun siirtymiseltä taloyhtiölle, kun keväällä se vielä oli osakkaan vastuulla. Toinen taloyhtiön vastuulla oleva tehtävä on ilmanvaihtosuodattimien vaihto. Omaishoitoaikana tiesin asuvani omistusosakkeessa, jonka isännöinti oli sieltä tännepäin. Isän kuoleman jälkeen 2000 asumisoikeustestamentin valvonta on vaiheessa, miten testamentinhaltijan jouduttua palvelukeskukseen on lakimieheltä kysyttävä asia. Kun tulee aika, tulee neuvo, antaa ajan kulua.
Aamuhartaus 18.3.2019 kirkkoherra Jussi Peräaho, Alavus
Kirkkoherra Jussi Peräaho, Alavus
Virsi 464:1-3. Virsi alkaa sanoin "Kuin oksat vihannoivat". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
Aamuhartaus
18.03.2019
Mitä kuuluu?
Koska sinulta on viimeksi kysytty: Mitä kuuluu? Olet onnellinen, jos olet päässyt kertomaan ajatuksiasi ja tuntemuksia vain joitakin päiviä sitten. Mutta entä, jos sinusta kiinnostuneen lähimmäisen kohtaamisesta on kulunut jo tovi, jopa niin pitkään, ettet muista koska näin olisi tapahtunut? Ajatukseni ovat tänä aamuna sinun luonasi. Toivoisin, että kenenkään ei tarvitse jättää kertomatta kuulumisiaan kuuntelijan puutteen vuoksi. Yksin jääminen on kamalaa.Tarvitsemme ympärillemme toisia ihmisiä. Raamatun alkulehdillä luomiskertomuksessa Jumala toteaa: Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Tai myöhemmin kirjoitetussa Galattalaiskirjeessä: Kantakaa toistenne kuormia, niin te toteutatte Kristuksen lain. Valitettavan monelle yksinjääminen on kuitenkin kipeällä tavalla arkipäivän todellisuutta, kuorman jakajia ja kantajia ei tunnu löytyvän.
Kävin äskettäin pitämässä hartautta vanhainkodilla. Lähtiessäni kuulin yhden mummon sanat: Tervetuloa uudelleen, ei täällä oikein kukaan käy. Sanat jäivät kaikumaan mieleeni. Tämä taisi olla tällä kertaa se opetus, jonka sain mukaani – jaettavaksi ja muistettavaksi. Tervetuloa uudelleen, ei täällä oikein kukaan käy.
Kenen luokse minä voisin tällä viikolla mennä? Kuka voisi saada sinusta kuuntelijan? Kun jokainen meistä tämän radiohartauden kuuntelijoista ottaa haasteeksi tällä viikolla kysyä vähintään yhdeltä kohtaamaltaan ihmiseltä hänen ajatuksiaan, tulee maailmasta jälleen pikkuisen parempi paikka. Tämän haasteen voisi ottaa vaikka omaksi paastonajan kilvoittelun kohteeksi.
Erityisesti haastan sinua kohtaamaan sellaisen ihmisen, joka on kohdannut elämässään jonkun vaikeuden. Etsiydy sellaisen lähimmäisen luokse, jolle tiedät kuuluvan tavallista huonompaa. Tai sellaisen luokse, joka on jäänyt yksin. Sairauden tai kuoleman tai pelon tai kivun kanssa eläviä ei kannata karttaa. Juuri he tarvitsevat ystävää, kuorman jakajaa.
Ei kuuntelija tarvitse sanoja – isot korvat ja lämmin sydän auttavat aivan eri tavalla kuin nopeat rationaaliset ratkaisut. Ei ystävän tarvitse ratkaista puheena olevaa ongelmaa. Ei tarvitse. Ei kuorman alla olevakaan sitä ensisijaisesti odota, vaikka hän voi sitä kysyäkin tai sen puoleen huokailla. Yhteinen hämmästely riittää ja auttaa.
Mielestäni siitäkin ajatuksesta voi luopua, että kärsimykselle tai elämän vaikeudelle pitäisi löytyä syy tai jokin tarkoitus. Minulle on elämän vaikeuksiin riittänyt syyksi elämä itsessään. Elämä on sellaista, että siihen näyttää kuuluvan kärsimys. Jos oikein hyvin käy, voivat vaikeudet opettaa jotain arvokasta - mutta ei tämäkään ole varsinainen syy sille, että kohtaamme katoavaisuutta ja rajallisuutta.
Aito kuunteleminen on palkitsevaa. Kun voi laittaa omat asiat sivuun ja antaa aikaa sille, mitä lähimmäinen tahtoo kertoa, voi yllättyä ja saada lähimmäiseltä lahjan – jotain sellaista, mikä jää saamatta, jos täyttää kaiken tilan omalla puheellaan tai näennäisesti hyvillä ratkaisuehdotuksilla. Se palkinto, josta Jeesus puhuu, kannustaa meitä lähimmäisemme vaikeuksien luokse. Jeesus Kristus itse on siellä, missä lähimmäinen kohtaa lähimmäisen auttaen häntä ja käyden häntä katsomassa.
Ihmetellen kyselemme kerran opetuslasten tavoin: milloin me näemme sinut nälkäisenä, sairaana tai vankilassa? Silloin Herramme vastaa: Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.
Vielä viimeisenä näköalana tähän hartauteen otan esille rukouksen. Rukous on hengellisen elämän muoto, tapa elää – se on oikeastaan tapa kertoa kuulumiset Jumalalle. Hän on luvannut kuunnella meitä, hän on sanassaan rohkaissut meitä kääntymään hänen puoleensa kaikkien asioidemme kanssa, yksin ja yhdessä ystävämme kanssa, omien ja toistemme asioiden kanssa. Hän kuuntelee ja pitää meistä huolen, hän pitää meidät yhteydessään, kun rukoilemme. Hän lahjoittaa meille rauhan, kuului meille sitten miten hyvää tai huonoa tahansa.
Pyhä Jumala, anna meille kuulevat korvat ja lämmin sydän, lahjoita meille sinun rauhasi Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen.
Pisara Jakso 11
Piispa Henrikin tarina ja merkitys. Tutkija, kappalainen Esko M. Laine. (Hepr. 13:7-8).
Diagnoosi
Odette sai 12-vuotiaana neljä diagnoosia, joista yksi oli Aspergerin oireyhtymä. Diagnoosi tuntui Odetesta tuomiolta ja leimalta, jota hänen oli vaikea hyväksyä. Vuosia myöhemmin koko perhe saa psykologin avulla tilanteesta uudenlaisen kuvan. Ruotsalainen dokumentti.
Minnna Canthin ajatuksia tasa-arvosta
Ote Minna Canthin artikkelista Naiskysymyksiä, Valvoja 1884.
Lukijana Jari Aula.
Minna Canthin ajatuksia tyttöjen kasvatuksesta
Ote Minna Canthin artikkelista Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884.
Lukijana Juha Salomaa.
Oma laakso
Norjan ensimmäinen maisemansuojelualue perustettiin Innerdalin laaksoon 1967. Karjamajaperinnettä jatkaa aloitteentekijän pojanpoika. (U)
Oma laakso
Norjan ensimmäinen maisemansuojelualue perustettiin Innerdalin laaksoon 1967. Karjamajaperinnettä jatkaa aloitteentekijän pojanpoika. (U)
Tiettömän taipaleen takana Vihtaniemellä. Tie Vihtaniemeen muutti kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti