sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Kultakurkkuja ja enkeliääniä


Musiikinhistorian surullisimpia lukuja on kastraattilaulajien kohtalo. Kastraation tarkoituksena oli estää äänenmurros ja säilyttää aikuisella poikamainen "enkeliääni".

1730-luvulla Italiassa kastroitiin noin 4000 poikalasta. Vain pienestä osasta tämän julman kohtalon kokeneista pojista kasvoi ihailtuja kirkkolaulajia, kourallisesta oopperalavojen kuuluisuuksia, ja vielä harvemmasta onnellisia ihmisiä. Suuren enemmistön kohtalona oli päätyä sosiaalisiksi hylkiöiksi.

Kastraatit olivat tavallisesti lähtöisin vaatimattomista oloista. Poikkeuksellisilla laulunlahjoilla siunattu jälkeläinen saattoi merkitä koko perheen elintason nousua, ja jos ei sitä, niin olihan vanhemmilla ainakin yksi suu vähemmän ruokittavana. Kastraattitähti Senesinon eli Francesco Bernardin (1686-1759) isä oli sienalainen parturi. Kaikkiaan Senesino lauloi kahdessakymmenessä Händelin oopperassa, joista 17 oli kantaesityksiä.
Ohjelmassa kuultava musiikki:
Georg Friedrich Händel:
Julius Caesarin aaria "Va tacito e nascosto" oopp. Julius Caesar (Giulio Cesare)
David Daniels, kontratenori, ja Valistuksen ajan orkesteri, joht. Roger Norrington
Levytysvuosi 1998

Bach - Gounod:
Ave Maria
Alessandro Moreschi, sopraanokastraatti, ja nimeämätön soitinyhtye
Levytysvuosi 1904

Georg Friedrich Händel:
Julius Caesarin aaria "Al lampo dell’armi" oopp. Julius Caesar (Giulio Cesare)
Andreas Scholl, kontratenori, ja Accademia Bizantina, joht. Ottavio Dantone
Levytysvuosi 2004

Georg Friedrich Händel:
Rinaldon aaria "Cara sposa, amante cara" oopp. Rinaldo
Valer Sabadus, kontratenori, ja L’Arpeggiata, joht. Christina Pluhar
Levytysvuosi 2016

Georg Friedrich Händel:
Almirenan aaria "Lascia ch’io pianga" oopp. Rinaldo
Kastraattiääni toteutettu Pariisin IRCAMissa sopraano Ewa Mallas-Godlewskan ja
kontratenori Lee Derek Raginin äänistä
Soundtrack elokuvasta Farinelli -kastraatti vuodelta 1994

Georg Friedrich Händel:
Ruggieron aaria "Sta nell’ircana" oopp. Alcina
Philippe Jaroussky, kontratenori, ja Le Concert d’Astrée, joht. Emmanuelle Haim
Levytysvuosi 2006

Georg Friedrich Händel:
Orlandon mielipuolisuuskohtaus oopp. Orlando 2. näytöksestä
Bejun Mehta, kontratenori, ja B'Rock Orchestra Ghent, joht. René Jacobs
Levytysvuosi 2013

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Talviajan päättää kuusi kuva

Pieni matkalainen
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.

Kansansäv.: Pieni matkalainen (Mieskvartetti Delicato). 

Monnot: Milord (Ritva Kinnunen, laulu ja Erkki Melakosken ork.).


Kuusi kuvaa kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisäsen elämästä

Kuvataiteilijana ja kirjailijana palkittu monipuolinen taiteilija Hannu Väisänen elää kutsumustaan todeksi joka päivä. Maaliskuussa Helsingissä avautunut tuore
näyttely pursuaa värejä. Kirjailijanura alkoi aikoinaan Ranskassa hyvin dramaattisissa merkeissä. Kaapatuksi joutuminen ja siitä selviytyminen synnyttivät tarpeen kertoa tarinoita ja kirjailijan ura aukeni. Nykyisin hän myös asuu Ranskassa. Ohjelman on toimittanut Lisa Enckell.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Koulutusrahasto

Laki Koulutusrahastosta (kumottu)

30.12.2002/1306 

Laki Koulutusrahastosta (kumottu) 

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.
"Dokumenteista saa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."


Tämä laki on kumottu L:lla 27.6.2018/520, joka on voimassa 1.1.2019 alkaen.

Kulutusrahastoa koskevaa lakia sovellettiin YAT - YrittäjänAmmattiTutkinto  -koulutuksen porkkanana tutkinnon suorittamisesta. 

4 §
Ammattitutkintostipendi

Rahasto tukee työelämän tutkintojärjestelmän kehittämistä myöntämällä ammattitutkintostipendejä.

5 §
Ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytykset

Ammattitutkintostipendi voidaan myöntää Suomessa asuvalle henkilölle, joka on suorittanut ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. (1.12.2017/798)
Ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei ole täyttänyt 68 vuotta ja että hän on ollut työ- tai virkasuhteessa viisi vuotta ennen tutkinnon suorittamista. (1.12.2017/798)

Lehti-ilmoituksella haettiin yrittäjän ammattitutkinnon suorittajia 2000 -luvun alussa. Tartuin tilaisuuteen, houkuttelin kollegan mukaan. Osanottajia oli luokallinen ja siitä se alkoi. Tuotteeni oli hieronta, selvisi heti alussa. Tarvittiin tietokonetaitoja loppuraportin laadintaan. Samaan aikaan järjestettiin seniorien tietokonekursseja Palmeniassa. Opin käynnistämään tietokoneen, mutta en päässyt niin pitkälle, että loppuraportin teko onnistuisi.

Projektin vetäjä lupasi auttaa asiassa ja niin tuli YAT suoritetuksi. Rivit olivat harvenneet, mutta tutkinnon suorittamisesta luvattua stipendiä loppuun asti kestäneet hakivat. Jostakin syystä valmistumispäivä siirtyi ja ehdin täyttää 61 vuotta.
Siitä tuli este saada stipendiä. Tutustuin tarkemmin Koulutusrahastoa koskevaan lakiin.
Ikä ehdoton 61 vuotta, uusi laki 64 vuotta. Työsuhteen rajaaminen palkkatyöhön oli toinen ehdoton vaatimus. "Yrittäjyys, maatalousyrittäjyys, perhehoito eikä omaishoito kerryttäneet työhistoriaa." Takana oli palkkatyötä tarvittava aika, mutta 10 vuoden omaishoitoaika ei ollut työtä ollutkaan. Tämä kaikki ajoittuu muutokseen, kun Suomen työpaikat vähenivät. Työt siirrettiin halvan työvoiman maihin.
Kollega tarvitsi stipendihakemukseensa nimen todistamaan suoritetusta tutkinnosta. Hän soitti summeria, allekirjoitin ja sain halveksuvan kommentin.
- Sinä et saa stipendiä, kun olet niin vanha.

Verkkokirjoitustaidon alkeet houkuttivat hakeutumaan Rastorin järjestämälle Yrittäjän ErikoisAmmattiTutkinto -koulutukseen. Verkko-opiskelun lisäksi osallistuin lähipäiville. Internetyhteydet pätkivät, taloyhtiö ei ollut vielä budjetoinutkaan kaapelien rakentamiseen. Pysyin kuitenkin mukana ja kurssin lopettajaisia juhlin neljän muun valmstuneen joukossa. Stipendiä en hakenut, olinhan jo lähellä eläkeikää. 

Oppilastyönä sain aikaan Kotisivut, jonka sisällysluettelo on oppimispäiväkirja. 

Yrittäjän  ammattitutkinto 

Yrittäjän ammattitutkinto

"Tähän asti ei edemmäs
on sinun ylpeitten aaltojesi raja."

IKÄ

LAKI:
Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä , omaishoitajana ja perhehoitajana
toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa.


Yrittäjän erikois- ammattitutkinto

Yrittäjän erikoisammattitutkinto

Sukupolvenvaihdos

Inhimillisten voimavarojen kehittäminen

2005-2006

projekti:
omaishoitajan vertaistuki verkossa

Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi
Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi

OMAKIRJA-CD-rom


Lukulehti Näytön paikka YEAT

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Laki Koulutusrahastosta (kumottu)

Tämä laki on kumottu L:lla 27.6.2018/520, joka on voimassa 1.1.2019 alkaen.
Ammattitutkintostipendin myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei ole täyttänyt 68 vuotta ja että hän on ollut työ- tai virkasuhteessa viisi vuotta ennen tutkinnon suorittamista. (1.12.2017/798)

Monessa koulutuksessa olen ollut mukana ja jokaisesta olen oppinut jotakin elinikäisenä oppijana. Koulutusrahastoa koskeva lakikin on saatu ajan tasalle
- IKÄ 68 vuotta. Työhistoria ei ole minun murheeni omaishoitajana, vanhusten hoidon taso puhuttaa vaalikeskustelijoita, jotka yrittävät kiemurrella siitä irti Soten ja hallituksen kaaduttua.

Tämä laki on kumottu L:lla 27.6.2018/520, joka on voimassa 1.1.2019 alkaen.
Poliitikkojen puheet työn arvostuksesta ovat saaneet aikaan sen, ettei kaikki työ ole työtä. Puheet kärjistyvät omaneduntavoittelulla saavutettuihin voittoihin ja veronkiertoon. 
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lapsuuden lauluista omaishoitoon

Vanha merimies muistelee

Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Suomal. kansansäv.:
 Tuomen juurella (Philomela/Marjukka Riihimäki).
Ruotsal. kansansaäv.: Vanha merimies muistelee (Kipparikvartetti ja George de Godzinskyn yhtye).

Kokeilin alkavatko Lapsuuden laulut viikon välein edellisen viikon jälkeen seuraava esitys. Se toimii, ettei tarvitse jokaista jaksoa erikseen kirjata.  Kokeilun tulos päättyy jatkuu.

Oopperailta Suomen kansallisoopperassa: Jaakko Kuusiston Jää 


Tiedot




Teos perustuu Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittuun romaaniin (2012)
Libretto: Juhani Koivisto

Suomen kansallisoopperan orkesteri ja kuoro
Musiikinjohto: Jaakko Kuusisto

Rooleissa:
Marjukka Tepponen - Mona Kummel
Ville Rusanen - Petter Kummel
Sointu Vestman - Sanna Kummel
Jussi Merikanto - lukkari
Jenny Carlstedt - Irina Gyllen
Jenni Lättilä - Adele Bergman
Pekka Kuivalainen - Elis Bergman
Hannu Niemelä - Artur Manström
Tiina Penttinen - Lydia Manström
Matias Haakana - suntio
Tove Åman - Francine
Jyrki Korhonen - piispa
Hannu Forsberg - Fredrik Berg
Petri Vesa - asessori
Jarmo Ojala - surutalon isäntä
Helinä Siltanen - naisääni
Arto Hosio - itäsaarelainen
Marko Nykänen - länsisaarelainen

Ohjaaja Anna Kelo
Lavastus Kati Lukka
Puvut Marja Uusitalo
Valaistus- ja videosuunnittelu Thomas Hase
Äänisuunnittelu Antti Murto
Koreografi Ari Numminen.

Ohjelman toimittavat Ainomaija Pennanen ja Inari Tilli.
Oopperan tapahtumat:

1. Näytös
Posti-Anton tuo saarelle uuden papin, Petter Kummelin ja hänen vaimonsa Monan ja pienen tyttärensä Sannan. Pappilassa keskustellaan sillan rakentamisesta. Ilmenee, että länsi- ja itäluotolaiset ovat kaikesta eri mieltä. Petter ja Mona ovat tyytyväisiä ja uskovat jäävänsä saarelle.
Petter tuskailee ensimmäisen saarnansa kanssa ja käyttää lopulta apuna salkusta löytyvää viimevuotista saarnaa. Kellot ja urut soivat, kirkko on täynnä väkeä, ja Petterin ensimmäinen saarna sujuu hyvin. Seurakuntalaiset näyttävät pitävän hänestä, etenkin nuoret naiset, mitä Mona katsoo vihaisena.
Saaren lääkäri Irina Gyllen kertoo, miten hän oli joutunut pakenemaan Suomeen ja jättämään
lapsensa Neuvostoliittoon.

Petter on vesillä Posti-Antonin kanssa. Anton kertoo, miten häntä autetaan merellä suunnistaessa. Hän näkee oppaita, kuolleita ihmisiä, joita muut eivät näe.
Talvi on tullut ja jää peittänyt meren, kaikki pääsevät nyt kulkemaan ja saarten väki kokoontuu yhteen. Samalla puhutaan myös kunnan jakautumisesta kahteen saareen ja päätetään sillanrakentamiskomiteasta.
2. Näytös
Jäät lähtevät, kuoro kertoo arkielämästä saarella, kesä vieraineen tulee. Syksyllä Posti-Anton lähtee viemään mantereelle Petteriä, jonka pitää suorittaa pastoraalitutkinto.
Saareen palattuaan Petter kertoo, että tutkinto meni huonosti, vaikka se hyväksyttiin. Petter oli
väsynyt, sillä hän oli saanut matkustajakodissa vieraakseen heidän entisen palvelijansa Hildan, joka oli puhunut myöhään yöhön. Mona kysyy mustasukkaisena mitä Hilda tahtoi, sillä hän tietää, mitä Petter oli nuorena kokenut Hildan kanssa.

On joulu, myrskyää, laiva on uponnut Utön edustalla. Petter pitää jumalanpalvelusta ja rukoilee miehistön puolesta ja saarelaiset puhuvat laivan kohtalosta.
3. Näytös
On kesä, Petter vihitään kirkkoherraksi, kuoro laulaa jään murtumisesta ja kaikki iloitsevat. Posti-Antonilla on kuitenkin aavistuksia.
Petter lähtee pitämään muistotilaisuutta taloon, josta on kuollut lapsi. Paluumatkalla hän putoaa jäihin eikä kuule oppaiden neuvoja, on jo pääsemässä ylös, mutta tavoittelee vielä salkkuaan eikä jaksa enää nousta.
Petter löydetään ja tuodaan pappilaan. Mona ei aluksi ymmärrä hänen kuolleen ja haluaa jäädä Petterin kanssa kaksin. Hän kaipaa Petteriä ja on samalla vihainen siitä, että jää nyt yksin. Mona
alkaa järjestellä käytännön asioita ja huolehtia hautajaistarjoiluista.

Samaan aikaan kun Petter on kuollut, Irina Gyllen on saanut tiedon, että hänen poikansa on turvassa.
Saarelaiset kokoontuvat saattamaan Monaa ja Sannaa, jotka lähtevät saarelta. Silta on valmis, saarella on uusi pappi. Posti-Anton ja kuoro laulavat siitä, miten muistot etääntyvät ja pian papista ja hänen kohtalostaan on tullut tarina, jota saarella kerrotaan.

Oopperan tallennan kuunneltavaksi myöhemmin, onhan kuunteluaikaa yli 5 kuukautta.

Omaishoitajuus on kuin pakohuone - soten kaatuminen vei toiveet paremmasta Päijät-Hämeessä 20.3.2019 7:30 https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2528060 
Päijät-Häme




Omaishoito antaa siihen mahdollisuuden tämän päivän valossa.


lauantai 23. maaliskuuta 2019

Pakohuone Hämmennys

Mikä on pakohuone?
Pakohuoneessa 2-5 hengen porukka suljetaan huoneeseen ja heille annetaan 60 minuuttia aikaa paeta sieltä. Pakeneminen tapahtuu tehtäviä ratkomalla eikä voimaa saa tai tarvitse käyttää. Näppäryys, nokkeluus, päättelykyky, tarkkaavaisuus ja luova hulluus helpottavat pakenemista, mutta tiimityöskentely ja kommunikointi ovat todellinen avain vapauteen.


Omaishoitajuus on kuin pakohuone - soten kaatuminen vei toiveet paremmasta Päijät-Hämeessä 20.3.2019 7:30 https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2528060 
Päijät-Häme


Omaishoitajan työmaa oli hoidettavien koti v.1989, kun kesällä vietin 2 kuukautta halvaantuneen äidin hoitajana kotona. Loman viimeisinä päivinä isällä todettiin syöpä. En tuntenut hakeutuneeni pakohuoneeseen, vaan toimin omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Ansiotyön keskeytys vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Isä joutui sairaalakierteeseen ja äiti meni vuodeosastolle. Palasin työhön ja huusin ääneen, etten menisi koskaan vanhempieni hoitajaksi.

Päijät-Häme 20.3.2019

Miten toimia, kun muistisairas omainen muuttuu väkivaltaiseksi tai perheen talous sakkaa? Omaishoitajat rakensivat pakohuoneen Lahteen
Kotihoidon avut ja tuet vaativat hakijalta selviytymistaitoja. Omaishoitajien työmaa on kuin labyrintti, jota kaikki voivat nyt kokeilla lavastetusti Lahdessa. Vain harva hoitaja saa virallista, mutta vähäistä tukea. 


Lisää aiheesta
20.3.201 Suomalaiset hoivaavat omaisiaan eniten Euroopassa

Asiasanat:
Vammaiset Vanhukset Lapset Ihmiset sosiaalikysymykset Pitkäaikaishoito Omaishoito Lahti Kommentit (8)


 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Omaishoito

Omaishoito

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa omaishoidon lainsäädännön valmistelusta sekä yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä.
Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista omaisen tai muun läheisen henkilön avulla. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Se on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen rajoissa.
Omaishoidon tuen myöntämisedellytyksistä ja sisällöstä säädetään laissa omaishoidon tuesta.

Omaishoidosta päätös ja sopimus

Kunta tekee päätöksen omaishoidon tuesta ja siihen sisältyvistä palveluista. Kunta ja omaishoitaja tekevät omaishoidon tuesta omaishoitosopimuksen. Sopimuksen liitteeksi kunta, hoidettava ja omaishoitaja laativat yhdessä hoito- ja palvelusuunnitelman hoidettavalle.
Omaishoidon tukeen sisältyy hoidettavalle:
  • omaishoito
  • hoito- ja palvelusuunnitelmassa määriteltävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut
  • omaishoitajan vapaan ajaksi annettavat palvelut
Omaishoidon tukeen sisältyy omaishoitajalle:
  • hoitopalkkio
  • vapaa, jos hoito on sitovaa
  • eläke- ja tapaturmavakuutus 
  • sosiaalipalvelut

Omaishoitajan palkkiot ja etuudet

Omaishoitajalle maksettavan palkkion suuruus riippuu hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa.
Omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmen vuorokauden mittaiseen vapaaseen kuukaudessa, jos hän on kuukauden aikana sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Lakisääteisen vapaan lisäksi kunta voi myöntää omaishoitajalle myös enemmän vapaapäiviä ja alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita. Kunta voi harkintansa mukaan myöntää vapaapäiviä ja virkistysvapaita myös muille kuin lakisääteiseen vapaaseen oikeutetuille omaishoitajille.
Omaishoito on hoidettavalle yleensä maksutonta, mutta kunta voi periä hoidettavalta myös maksun.

Ohjeita omaishoidon toteuttamisesta

Omaishoidon toteuttamisesta on ohjeita kunnan päättäjille tarkoitetussa oppaassa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on laatinut opastusta omaishoidon tuesta ja koonnut siihen liittyvää oikeuskäytäntöä Vammaispalvelujen käsikirjaan.

Omaishoidon kehittäminen ja valvonta

Hallituksen kärkihankkeessa (2016-2018) kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa.
Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman, jossa määritellään omaishoidon tavoitteet ja toimenpiteet vuosille 2014-2020.
Aluehallintovirastot valvovat omaishoidon asiakkaiden oikeusturvan toteutumista.



Lisätietoja

Anne-Mari Raassina, neuvotteleva virkamies 
STM, Hyvinvointi- ja palveluosasto / HPO, Palvelut-yksikkö / PAL, Toimintakyky-tulosryhmä / TOK 0295163405  

Nyt on vitsi murjastu "zu Hause pflegen, Hilfe für die Helfer"

Omaishoitajuus on kuin pakohuone - soten kaatuminen vei toiveet paremmasta Päijät-Hämeessä 20.3.2019 7:30 https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2528060 
Päijät-Häme

Miten toimia, kun muistisairas omainen muuttuu väkivaltaiseksi tai perheen talous sakkaa? Omaishoitajat rakensivat pakohuoneen Lahteen
Kotihoidon avut ja tuet vaativat hakijalta selviytymistaitoja. Omaishoitajien työmaa on kuin labyrintti, jota kaikki voivat nyt kokeilla lavastetusti Lahdessa. Vain harva hoitaja saa virallista, mutta vähäistä tukea.

Päijät-Häme 07:30 Suomalaiset hoivaavat omaisiaan eniten Euroopassa https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2528051

Omaishoitajat rakensivat pakohuoneen Lahteen. Tätä rakennusta en ymmärrä enkä aio edes tutustua-

Pakohuone hermostuttaa, ahdistaa ja innostaa – suomalaiset hurahtivat pelihuoneisiin.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Minna Canth

Minäkin olen Minna Canth
Yllättäviä tulokulmia 175 vuotta täyttävän Minna Canthin maailmaan ja ajatteluun Juha Hurmeen, Anna-Mari Kähärän, Jenni Haukion, Merja Ylä-Anttilan ja suurkuoron äänillä ja katseilla. Suora lähetys 175-v kansalaisjuhlasta Suomen Kansallisteatterista. Tuotanto Minna Canthin seura ja Yle Kulttuuri.

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Aamun avaus

Odottelen sängyssä aamun radio-ohjelmatarjonnan kautta kuuden uutisia, aamuhartaus menee ohi, sieltä täältä aamusoittoa, päivän mietelausetta, seitsemän uutisia ja aamuhartautta. Uutiset kuulen, en mitään muuta. Aamun sekavuus johtuu siitä, että aamuhartausuusinta ei ole oikealla paikalla klo 7.15. Se on siirretty vähin äänin, ettei kukaan ehtisi vastustaa. Mitä meistä aamuhartausseurakuntalaisista, vähenevistä kuulijoista. 

Viime viikon kynän kanssa kuuntelun lopetin. Ei enää yhtään käsinkirjoitettua aamuhartaustekstiä eikä päivän mietelausetta. Kuuntelen areenasta 30 vrk tai joitakin toistaiseksi kuunneltavaksi jätettyjä. 

Kaikki kuulemani kuulostaa taloyhtiön hajulukon puhdistusvastuun siirtymiseltä taloyhtiölle, kun keväällä se vielä oli osakkaan vastuulla. Toinen taloyhtiön vastuulla oleva tehtävä on ilmanvaihtosuodattimien vaihto. Omaishoitoaikana tiesin asuvani omistusosakkeessa, jonka isännöinti oli sieltä tännepäin. Isän kuoleman jälkeen 2000 asumisoikeustestamentin valvonta on vaiheessa, miten testamentinhaltijan jouduttua palvelukeskukseen on lakimieheltä kysyttävä asia. Kun tulee aika, tulee neuvo, antaa ajan kulua.


Kirkkoherra Jussi Peräaho, Alavus
Virsi 464:1-3. Virsi alkaa sanoin "Kuin oksat vihannoivat". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). 


Aamuhartaus





Mitä kuuluu?

Koska sinulta on viimeksi kysytty: Mitä kuuluu? Olet onnellinen, jos olet päässyt kertomaan ajatuksiasi ja tuntemuksia vain joitakin päiviä sitten. Mutta entä, jos sinusta kiinnostuneen lähimmäisen kohtaamisesta on kulunut jo tovi, jopa niin pitkään, ettet muista koska näin olisi tapahtunut? Ajatukseni ovat tänä aamuna sinun luonasi. Toivoisin, että kenenkään ei tarvitse jättää kertomatta kuulumisiaan kuuntelijan puutteen vuoksi. Yksin jääminen on kamalaa.
Tarvitsemme ympärillemme toisia ihmisiä. Raamatun alkulehdillä luomiskertomuksessa Jumala toteaa: Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Tai myöhemmin kirjoitetussa Galattalaiskirjeessä: Kantakaa toistenne kuormia, niin te toteutatte Kristuksen lain. Valitettavan monelle yksinjääminen on kuitenkin kipeällä tavalla arkipäivän todellisuutta, kuorman jakajia ja kantajia ei tunnu löytyvän.
Kävin äskettäin pitämässä hartautta vanhainkodilla. Lähtiessäni kuulin yhden mummon sanat: Tervetuloa uudelleen, ei täällä oikein kukaan käy. Sanat jäivät kaikumaan mieleeni. Tämä taisi olla tällä kertaa se opetus, jonka sain mukaani – jaettavaksi ja muistettavaksi. Tervetuloa uudelleen, ei täällä oikein kukaan käy.
Kenen luokse minä voisin tällä viikolla mennä? Kuka voisi saada sinusta kuuntelijan? Kun jokainen meistä tämän radiohartauden kuuntelijoista ottaa haasteeksi tällä viikolla kysyä vähintään yhdeltä kohtaamaltaan ihmiseltä hänen ajatuksiaan, tulee maailmasta jälleen pikkuisen parempi paikka. Tämän haasteen voisi ottaa vaikka omaksi paastonajan kilvoittelun kohteeksi.  
Erityisesti haastan sinua kohtaamaan sellaisen ihmisen, joka on kohdannut elämässään jonkun vaikeuden. Etsiydy sellaisen lähimmäisen luokse, jolle tiedät kuuluvan tavallista huonompaa. Tai sellaisen luokse, joka on jäänyt yksin. Sairauden tai kuoleman tai pelon tai kivun kanssa eläviä ei kannata karttaa. Juuri he tarvitsevat ystävää, kuorman jakajaa.
Ei kuuntelija tarvitse sanoja – isot korvat ja lämmin sydän auttavat aivan eri tavalla kuin nopeat rationaaliset ratkaisut. Ei ystävän tarvitse ratkaista puheena olevaa ongelmaa. Ei tarvitse. Ei kuorman alla olevakaan sitä ensisijaisesti odota, vaikka hän voi sitä kysyäkin tai sen puoleen huokailla. Yhteinen hämmästely riittää ja auttaa.
Mielestäni siitäkin ajatuksesta voi luopua, että kärsimykselle tai elämän vaikeudelle pitäisi löytyä syy tai jokin tarkoitus. Minulle on elämän vaikeuksiin riittänyt syyksi elämä itsessään. Elämä on sellaista, että siihen näyttää kuuluvan kärsimys. Jos oikein hyvin käy, voivat vaikeudet opettaa jotain arvokasta - mutta ei tämäkään ole varsinainen syy sille, että kohtaamme katoavaisuutta ja rajallisuutta. 
Aito kuunteleminen on palkitsevaa. Kun voi laittaa omat asiat sivuun ja antaa aikaa sille, mitä lähimmäinen tahtoo kertoa, voi yllättyä ja saada lähimmäiseltä lahjan – jotain sellaista, mikä jää saamatta, jos täyttää kaiken tilan omalla puheellaan tai näennäisesti hyvillä ratkaisuehdotuksilla. Se palkinto, josta Jeesus puhuu, kannustaa meitä lähimmäisemme vaikeuksien luokse. Jeesus Kristus itse on siellä, missä lähimmäinen kohtaa lähimmäisen auttaen häntä ja käyden häntä katsomassa.
Ihmetellen kyselemme kerran opetuslasten tavoin: milloin me näemme sinut nälkäisenä, sairaana tai vankilassa? Silloin Herramme vastaa: Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.
Vielä viimeisenä näköalana tähän hartauteen otan esille rukouksen. Rukous on hengellisen elämän muoto, tapa elää – se on oikeastaan tapa kertoa kuulumiset Jumalalle. Hän on luvannut kuunnella meitä, hän on sanassaan rohkaissut meitä kääntymään hänen puoleensa kaikkien asioidemme kanssa, yksin ja yhdessä ystävämme kanssa, omien ja toistemme asioiden kanssa. Hän kuuntelee ja pitää meistä huolen, hän pitää meidät yhteydessään, kun rukoilemme. Hän lahjoittaa meille rauhan, kuului meille sitten miten hyvää tai huonoa tahansa.
Pyhä Jumala, anna meille kuulevat korvat ja lämmin sydän, lahjoita meille sinun rauhasi Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Amen.

Pisara Jakso 11
Piispa Henrikin tarina ja merkitys. Tutkija, kappalainen Esko M. Laine. (Hepr. 13:7-8). 

Diagnoosi
Odette sai 12-vuotiaana neljä diagnoosia, joista yksi oli Aspergerin oireyhtymä. Diagnoosi tuntui Odetesta tuomiolta ja leimalta, jota hänen oli vaikea hyväksyä. Vuosia myöhemmin koko perhe saa psykologin avulla tilanteesta uudenlaisen kuvan. Ruotsalainen dokumentti.


Ote Minna Canthin artikkelista Naiskysymyksiä, Valvoja 1884.
Lukijana Jari Aula. 



Ote Minna Canthin artikkelista Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884.
Lukijana Juha Salomaa. 


Oma laakso
Norjan ensimmäinen maisemansuojelualue perustettiin Innerdalin laaksoon 1967. Karjamajaperinnettä jatkaa aloitteentekijän pojanpoika. (U) 

Oma laakso
Norjan ensimmäinen maisemansuojelualue perustettiin Innerdalin laaksoon 1967. Karjamajaperinnettä jatkaa aloitteentekijän pojanpoika. (U)

Tiettömän taipaleen takana Vihtaniemellä. Tie Vihtaniemeen muutti kaiken. 

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Lapsuuden laulut

Sumujen silta
Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Pohjanmies: Talvi-iltana (Aarne Pelkonen, baritoni ja Juho Alakärppä, piano).
Kansansäv. - Stothart: Hyvää yötä elok. Sumujen silta (Henry Theel, laulu, ja Rytmin Solistiork./George de Godzinsky).

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Hyökkäyksiä ja puolustuksia viikolla 11


Ote kirjailija Erno Paasilinnan Hyökkäyksiä ja puolustuksia -kirjasta. (Otava 2000)
Kuuluttajana Marja Vehkanen.

Lohikäärmeen aika v. 1992
Ei markkinavoimat kysy, mitä lääkepurkkiensa ääressä tuskiaan lievittävälle mummolle kuuluu, mitä itsemurhaa hautovalle, työttömälle, nuorelle miehelle kuuluu, sillä markkinavoimat ei tosiaan ole mikään fyysinen olento. Sillä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Sen puoleen on turha kääntyä huoliaan purkamaan. Suomi ei ole enää täysmittainen demokratia. Se on jo suureksi osaksi markkinavoimien nimissä hallitseva rahavallan oligarkia, harvainvalta. Kansalaisten valtuutus ohjautuu oligarkian käsiin eikä demokraattisesti valittu valta voi sitä enää valvoa ja säädellä.


Kehitymme kohti taantumusta v.1993

 Maailma tuhoutuu kuitenkin muutenkin kuin väestöongelman ratkaisulla ja sen myöntämällä lisäajalla. Kasvun ideologia on varmasti saavuttamassa maksimirajansa, kasvihuoneilmiö, otsonikerrosten repeily, aavikoituminen, saastuminen, pohjavesivarantojen loppuminen, viljelysmaan loppuminen, suurtulvat, jotka ovat jo Euroopassakin jokavuotisia ja yhä rajumpia, jäteongelmat. Pitkä luettelo on kaikille tuttu. Mitäpä sitä jatkaa, kun se koko ajan eskaloituu ja uudet ongelmat kasautuvat päälle. Samaa tietä on ihmiskunta kulkenut koko ajan. Ne ovat vain nyt saavuttaneet maksimaalisen tasonsa ja eteenpäin ei ole mahdollista enää mennä.

Suomen kuntien kurimus v. 1994 Kuntaliiton seminaaria varten

Vielä jokin vuosikymmen sitten kunta oli yhteisö, mutta nykyään muuttumassa yritykseksi. Käsitteellä on tärkeä ero. Yhteisö on sosiaalinen kokonaisuus, joka muodosti verraten löyhän, mutta kuitenkin jäsentyneen ja toimintakykyisen elinpiirin. Se toimi jäsentensä suoran luottamuksen varassa ja mukautui oleviin oloihin. Yrityksen tavoitteena on keskittynyt johto, toimivalta ja taloudellinen kannattavuus. Näiden kahden väliset ristiriidat ovat tämän päivän ongelmia, koska emme enää kuulu yhteisöön, emmekä vielä yritykseen. Kun ei voida mitenkään laskea, kuinka sairas ihminen voi tuottaa tuloa, on pakko laskea toisin päin, kuinka vähän hän saa aiheuttaa kustannuksia.

Eksymisestä ja kuolemasta

Kirjoissa puhutaan paljon kuolemasta. Se mikä on yleistä kirjoissa, on yleistä elämässä. Mikään ei ole niin yleistä kuolema. Ennen kuin se tulee kohdallemme, se tulee toisten poismenon kautta. Meillä on aikaa totuttautua siihen. Emme totu siihen. Kun ikämme karttuu yhä useammat lähtevät. Meitä opetetaan elämään kuoleman vierellä. Kun avaamme päivän lehden, vasemmalla sivulla on kuolinilmoitusten hautausmaa. Kaikki kuolevat, jokainen meistä kuolee. Kukaan ei jää elämään. Kuoleman voi tehdä oikeudenmukaiseksi vain tekemällä elämän oikeudenmukaiseksi. Kuolemaa ei tarvitse pelätä, jos ei tarvitse pelätä elämää.

Kirjallisia väittelyitä v. 1976 

Kriitikko puhuu kirjallisuudesta täysvarmasti kuin omasta reviiristään, mutta kritiikki
se vasta hänen yksityisasiansa on. Vallan ja vastuun sijasta pitäisi puhua kritiikin merkityksestä, tasosta ja tarpeellisuudesta tässä maassa. Kritiikin tarpeellisuutta en kiistänyt, sen tasoa pidin huonona. Kritiikin merkitystä pidin suurena ja tuohon tasoon nähden kohtuuttoman suurena. Kritiikin edellytyksiä toivoin laajennettavan demokraattiseen suuntaan. Kritiikin dokmaattisuutta ja yksiarvoisuutta vastustin. Lisäksi puhuin annetusta aiheesta. Koetin etsiä tasapainoa vallan ja vastuun välille. Minulle ne eivät ole fraaseja. 

Miten kirjani ovat syntyneet
Luvussa Erno Paasilinna tarkastelee älykkyyttä ja kirjailijan suhdetta älymystöön.

Minut on usein julistettu jonkinlaiseksi älyköksi, älypääksi, jopa suorastaan suomalaisen älymystön jäseneksi. Kiitos paljon, muta ei kelpaa eikä pidä paikkaansa. Ensinnäkin älykkyys ja verbaalisuus eivät ole mitään synonyymejä, vaikka ehkä läheltä toisiaan sivuavatkin. Monille, jotka haluavat älyllään häikäistä, voisi tietysti suositella aforismikokoelman kirjoittamista. Aforistinen lause on pirun yksin paperilla. Se ei saa tukea muista lauseista. Sillä ei voi hämätä eikä temppuilla. Se osuu paikalleen tai ei osu. Siinä mielessä aforistiikka on armoton laji, mutta aforistikon ei tarvitse olla minkään älymystön jäsen. Meillä älymystöllä tarkoitetaan pääasiassa akateemista sivistyneistöä eikä minulla ole mitään tekemistä heidän kanssaan. Tämä valaistuneiden joukko muodostaa niin sanotun tiedeyhteisön sosiaalisen  yläkerroksen pikemminkin ylimystön  kuin älymystön.

torstai 14. maaliskuuta 2019

lyhyt kirjoitettavaksi

Ilmiöitä kuoromaailmasta

Järjestöt 
Katsaus kuorojärjestöjen historiaan ja toimintaan. Inari Tillin haastateltavana Sulasolin toiminnanjohtaja Virpi Häyrinen. 
Ohjelmassa soivat sävellykset esittäjineen:  
Fredrik Pacius: Suomen laulu (Suomen Laulu/Heikki Klemetti) 
Emil Kauppi: Hymni työlle (Helsingin työväen sekakuoro/Vilho Luolajan-Mikkola) Toivo Kuula: Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut (Yhtyneet sekakuorot/Heikki Klemetti) 
Heikki Sarmanto: Revontulet sarjasta Pohjoisia kuvia (Seitakuoro/Kadri Joamets) 
Aarno Raninen: Elämän sain soimaan (Sulasolin laulu- ja soittojuhlien kuorot sekä viihdeorkesteri/Timo Lehtovaara)

Koulutus 

Katsaus suomalaisen kuoronjohdon opetuksen historiaan sekä nykytilaan. Inari Tillin haastateltavina ovat kuoronjohdon emeritusprofessori Matti Hyökki, nykyinen professori Nils Schweckendiek sekä juuri kuoronjohtajaksi valmistunut Elisa Huovinen.
Ohjelmassa soivat sävellykset esittäjineen:
Fredrik Pacius: Suomen laulu (Suomen Laulu/Heikki Klemetti)
Leevi Madetoja: Kevätunta (Klemetti-Opiston Kamarikuoro/Harald Andersén)
Einojuhani Rautavaara: Laulaja (Helsingin Poliisilaulajat/Matti Hyökki)
Francis Poulenc: Liberté, kantaatista Figure humaine (Sibelius-Akatemian vokaaliyhtye/Lily Solomonov)

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Hyökkäyksiä ja puolustuksia


Ote kirjailija Erno Paasilinnan Hyökkäyksiä ja puolustuksia -kirjasta. (Otava 2000)
Kuuluttajana Marja Vehkanen.

Lohikäärmeen aika v. 1992
Ei markkinavoimat kysy, mitä lääkepurkkiensa ääressä tuskiaan lievittävälle mummolle kuuluu, mitä itsemurhaa hautovalle, työttömälle, nuorelle miehelle kuuluu, sillä markkinavoimat ei tosiaan ole mikään fyysinen olento. Sillä ei ole korvia kuulla eikä silmiä nähdä. Sen puoleen on turha kääntyä huoliaan purkamaan. Suomi ei ole enää täysmittainen demokratia. Se on jo suureksi osaksi markkinavoimien nimissä hallitseva rahavallan oligarkia, harvainvalta. Kansalaisten valtuutus ohjautuu oligarkian käsiin eikä demokraattisesti valittu valta voi sitä enää valvoa ja säädellä.


Vuosien 1866-68 suuresta nälkäkatastrofista oli ehtinyt kulua vain parikymmentä vuotta, kun nälkään kuolleet ihmiset jo valjastettiin osaksi kansakunnan suurta rakennusprojektia. Kun Suomessa ei ollut aivan äskettäin käyty sopivia sotia, nälänhädän uhreista tehtiin isänmaan puolesta kuolleita sotilaita, joita J.V Snellman oli uljaasti johtanut.
Kirjallisuuden välityksellä levisi myös käsitys nälänhädästä Jumalan rangaistuksena.
Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijat Tuomas Jussila ja Henrik Forsberg ja sen toimittaa Virpi Väisänen. Kirjallisuusnäytteet lukee Marko Miettinen.

 
Vuoden 1867 syksyllä Suomea kohtasi ankara kato. Halla tuhosi syyskuun alussa viljasadon ja muutkin syötävät kasvit lähes koko maassa. Tuhoa seurasi ankara nälänhätä. 100 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja lähtemään kerjuulle. Tuhannet ja taas tuhannet kuolivat nälkään ja kulkutauteihin köyhien sairasmajoissa ja hätäaputyömailla.
Toimittaja Virpi Väisäsen haastateltavana on dosentti Antti Häkkinen. Häkkinen on tutkinut 1980-luvulta lähtien nälkävuosien tapahtumia. Lisäksi ohjelmassa kuullaan nälkävuosina eläneiden ihmisten muistoja.
Suuren tuhon enteet olivat nähtävissä jo keväällä 1867.

 
150 vuotta sitten Suomea koetteli oli ankara nälänhätä. Parin vuoden aikana nälkä ja kulkutaudit tappoivat arviolta 150 000 suomalaista. Noin 8 % maan silloisesta väestöstä menetti henkensä.
 
Nälänhädän välittömänä syynä olivat useampana vuonna peräkkäin tulleet kadot. Tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nälänhätä oli mahdollinen, koska tuon ajan yhteiskunta oli rakenteiltaan heikko ja hyvin epätasa-arvoinen. Myös autonomisessa Suomessa harjoitettu talouspolitiikka vaikutti katastrofin kehittymiseen.

Ohjelmassa haastateltavina ovat tutkijatohtori Miikka Voutilainen Jyväskylän yliopistosta ja dosentti Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta. Toimittaja on Virpi Väisänen.

Kuva-aihio: Hämeenlinnan kaupunginmuseo.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Kuinka pöhkö ihminen voi olla?

Päivän mietelause ja Turun tuomiokirkon kello lyö 12
Kuinka pöhkö ihminen voi olla? Psykologian apulaisprofessori Markus Jokelan vastaus 8-vuotiaan Seela Soran kysymykseen. Kirjasta Tietääkö karhu, että se on karhu. HS kirjat 2018. Toimittaneet Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen ja Juha Merimaa.  


Lapsuuden laulut -ohjelmassa kuullaan toivemusiikkia sekä kuuntelijoiden omia muistikuvia ja tarinoita.
Oskar Merikanto: Pai, pai paitaressu (Lea Piltti, sopraano ja Leipzigin SO/Hans Weisbach).
Alvarez: Sabeline (Four Cats).

Tähän samaan sarjaan kuuluu
Keskiviikon aamuhartauksissa muistellaan omaa elämää kristittynä.
Kirjailija Pia Perkiö, Helsinki
Virsi 491:1, 3, 6. Virsi alkaa sanoin "Oi Jumala, et hylkää pientä lasta". Oulaisten nuorisokuoro, Tapani Tirilä (joht.), Marja Kääriäinen (piano).


Tänä aamuna löysin aamuhartauden tekstiversiona.

Aamuhartaus 06.03.2019 Pia Perkiö


Rakas Isä taivahan, kiitos rauhaisasta yöstä.
Kiitos leikistä ja työstä uuden päivän alkavan.

Neuvo mua oppimaan. Anna käytös kuuliainen,
mieli nöyrä auttavainen, kaikki lahjas aikanaan.

Ota sydän pienoinen tänään täydemmin kuin ennen.
 Aamuhetken tullen mennen siunaa nimeen Jeesuksen.

Tämän aamurukouksen isä opetti minulle, kun olin ihan pieni, ja sen luin joka aamu.
Vasta aikuisena, sitten kun olin jo ajat sitten unohtanut sen ja kun aamurukous oli muuttunut hajanaisiksi huokauksiksi jos niiksikään, kuulin, että tuo lapsuuteni aamurukous oli vanha pyhäkoululaulu, jonka oli kirjoittanut Hilja Haahti ja säveltänyt  Ilmari Krohn.
Pyhäkoulua kävin niin kuin naapuruston muutkin lapset 50-luvulla. Asuimme varuskunta-alueella ja pyhäkoulua pidettiin sotilaiden parakissa. Muistan vain liian isot tuolit ja pöydät ja ne tärkeät vihkoset, joihin liimattiin joka sunnuntai kuva
Raamatun kertomuksesta, siitä mistä pyhäkoulussa oli puhuttu.

Seurakunnan kerhossa, jonne pääsin isojen naapurin tyttöjen mukana,  oli ihanan pienet pöydät ja tuolit, lastentarhan tiloissa kun oltiin. Kerhoa piti seurakunnan lehtori, tiukka täti jota vähän pelkäsin. Enkä tykännyt, kun hän laulatti aina samoja lauluja, joita en oikein ymmärtänyt: Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret  anteeks sain ja saan.
Totta kai tunsin Jeesuksen ja halusin laulaa hänestä, mutta eikö saanut laulaa mistään muusta kuin hänestä. Suuttuiko Jeesus, jos lauloin vaikka Mikki Hiirestä?
Ja mietin, mitä ne syynit ovat, jotka anteeks ain ja saan.
Vieläkin tuota laulua laulaessani mieleen tulee ja vähän hymyilyttääkin se pienen tytön ihmettely, josta kyllä on ollut paljon hyötyäkin, kun aikuisena olen kirjoittanut
 laulunsanoja; laulajan pitäisi voida ymmärtää mitä laulaa, pienenkin laulajan.

Olen kiitollinen lapsuuteni kodin ja suvun turvallisesta, sota-ajan jälkeen kai aika tavallisesta uskonnollisesta ilmapiiristä. Tiedän, että minua kannettiin rukouksin, varsinkin vanhat sukulaistädit olivat uskollisia rukoilijoita. Ei siitä puhuttu, esimerkillä vain kerrottiin, mihin ja paremminkin keneen luotetaan. Radiosta kuunneltiin hartaudet ja kirkonmenot ja silloin työt keskeytettiin,  istuttiin paikallaan ja kuunneltiin. Kun kotonakin isä kuunteli sunnuntaisin jumalanpalveluksen, hän vaati minuakin kuuntelemaan, mitä mielessäni vastustin, en olisi malttanut olla niin pitkään paikallani ja yrittää kuunnella jotain mistä en ymmärtänyt juuri mitään…
Nykylapsilla on onnekseen Mukulamessu ja muut lapsille suunnitellut jumalanpalvelukset. Ja muutenkin lapset otetaan kirkossa nykyisin huomioon ja mukaan ihan toisella tavalla kuin minun lapsuudessani.
Toki nyt, vanhana, tajuan, miten hyvää tekeviä ne pakolliset radiokirkot minulle olivat, sittenkin. Ja pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhossa käymiset. Hiljaista kylvöä koko elämää varten, rukouksen ja siunauksen turvaan ja luottamukseen, uskoon,
kasvattamista.

Lapsuuden pyhäkoulusta muistan myös sen, että joka sunnuntai saatiin muistolause evääksi seuraavaan viikkoon. Saisimmepa vieläkin, aikuisina mutta yhä lapsina, Jumalan lapsina. Vaikka nyt, vaikka tämän: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti, sanoo Jeesus.
Hän vakuuttaa, ettemme ole koskaan yksin, täysin yksin. Kanssamme on aina Hän, joka välittää meistä, auttaa ja armahtaa. Tänäänkin, nytkin.

Kun kerran kuulin yllättäen ystäväni laulavan sen vanhan pyhäkoululaulun, sen lapsuuteni aamurukouksen, jokin minussa sykähti ja  tunsin kiitollisuutta siitä, että isäni opetti minulle sen, ohjasi samalla minua etsimään sitä, mikä kestää ja kantaa elämän myrskyissä, Jumalan apua ja armoa ja siunausta.
Niin nytkin, tänä aamuna, voin rukoilla niin kuin pienenä muinoin:

Neuvo mua oppimaan. Anna käytös kuuliainen,
mieli nöyrä, auttavainen, kaikki lahjas aikanaan.

Aamuhetken tullen mennen siunaa nimeen Jeesuksen. Aamen.

Kuulin äskettäin kysymyksen, onko sinulla seurakunta. Tähän ikään seurakunta on vaihtunut lukemattomia kertoja muuttojen myötä. Valtion kirkossa on samat ongelmat kuin hallituksella tulos tai ulos -periaatteella. Pahin siirto muuhun uskonnolliseen yhteisöön tapahtui, kun en suostunut kristityn opastukseen siirtyä potilasjärjestöön omaishoitajana. Uudistuneessa veroilmoituksessa nykyinen seurakuntani on Suomen saksalainen seurakunta. Hallinnollinen puoli on järjestyksessä ja vapaavalintainen Aamuhartausseurakunta, joka käsittää koko maan eikä ole paikkaan sidottu, missä radiohartauksia kuuntelen.

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Tiedekysymyksiä


Miksi hienot naiset käyttävät korkokenkiä? Muodintutkimuksen professori Annamari Vänskän vastaus
Miksi hienot naiset käyttävät korkokenkiä? Muodintutkimuksen professori Annamari Vänskän vastaus 7-vuotiaan Magda Lehtosen kysymykseen. Kirjasta Tietääkö karhu, että se on karhu. Toimittaneet Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen ja Juha Merimaa. HS Kirjat 2018. Lukijana Juha Salomaa.

Naistenpäivä 2019

Odottelin sängyssä uutistarjonnan alkamista Yle 1:llä. Soten kaatuminen sai liikettä niveliin ja palasin kesään 1989. Olin pidennetyllä kesälomalla vanhempieni luona. Äiti oli halvaantunut ja loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ keskeytettynä veti tilin miinukselle (- 20 000 mummonmarkkaa). Äiti palasi vuodeosastolle ja isällä alkoi sairaalakierre. Vannoin itsekseni, etten koskaan palaisi vanhempieni hoitajaksi. Siihen ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Päästiin seuraavaan syksyyn. Kunta ryhtyi purkamaan laitospaikkoja kehittämättä avopalveluita tilalle. Isä oli palannut kotiin leikkauksen jälkeen ja halvaantunut äiti kotiutettiin järjestämättä kotipalveluja.
Isä soitti aikaisin aamulla ja kertoi hädissään äidin haluavan lopullisesti laitokseen, kun ei pystynyt enää laittamaan perheelle ruokaa. Vastasin isälle.
- Minä tulen.
Jouluksi 1990 olin keskeyttänyt työt ja palasin vanhempieni luokse.

Tähän tilanteeseen palasin kuultuani Soten kaatumisesta. Itse olin tuntemattoman omaishoitotilanteen alussa.Tänä päivänä olen omalta osaltani omaishoidon asiantuntija, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, tulihan omishoidosta poliittista pyöritystä omaishoidontuen tiimoilta 1993 annetun asetuksen mukaan. Asian ympärille oli muodostunut Omaishoitajat ja Läheiset ry pääkaupunkiseudun naisista, joihin kuului myös Tarja Halonen.
Yhteiskunta yhdistyksineen aktivoitui kokemusasiantuntijana jatkuihan maalla vielä vanha perheyhteys ja huolenpito vanhemmista. Vastauksia suollettiin kuin apteekin hyllyltä ja siksi apteekin mainos tähän naistenpäivään on paikallaan. 

Kuvahaun tulos haulle apteekin lääkevarastoNaistenpäivän tarjoukset 2019 hoiti sattuneesta syystä robotti lääkevarastossa.
Jouko Skinnarin muistorahasto jakaa ensimmäiset apurahansa – saajina lahtelaisyhdistyksiä (8.3.2019 12:07)
Samalla mitalla muistoa kunnioittaen.

Sote ja hallitus kaatuivat – presidentti hyväksyi hallituksen eron, Sipilä puhui tiedotustilaisuudessa (8.3.2019 9:41)

Koko totuus ei tule lyhyessä aamunavauksessa käsitellyksi, kun alku on aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

torstai 7. maaliskuuta 2019

10 vuotta muistisairauden kanssa

Dokumenttiprojekti Olen jossain
Olen jossain. Elämä ilman lähimuistia ei ole helppoa. Toimittaja Tuula Rajavaara on taltioinut elämää muistisairautta sairastavan äitinsä kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä miten hallita yhä oudommaksi muuttuvaa arkea.

Lumiukkojen taistelu tuliukkoja vastaan

Ilkeily on vallankäyttöä
"Voisin sanoa kokeneeni
 eriasteista ilkeyttä koko ikäni, mikä lienee johtanut etäisyyden ottamiseen suhteessa muihin ihmisiin. Vieläkin tosin ihmettelen, miksi ihmiset saavat tyydytystä toisten nöyryyttämisestä tai miksi siihen syyllistyvät yksilöt ovat niitä, jotka näyttävät parhaiten onnistuvan nykyisessä status-kilpailussa?" pohtii nimimerkki Anna.Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mukaan ilkeys on toisen nöyryyttämistä ja alistamista.
"Ilkeily on vallankäyttöä. Se liittyy narsismiin vahvasti, haluat nöyryyttää toista ja saada nostettua itseäsi ylöspäin", sanoo Janne Viljamaa.
Kiusaaminen ja ilkeily vaatii organisaation, jossa se hyväksytään hiljaisesti. Ilkeilyä saattaa joutua kohtaamaan myös perheessä, harrastusporukoissa, kouluissa ja parisuhteessa.
"Jos joku tyyppi rakastuu jatkuvasti sellaisiin tyyppeihin, jotka kohtelevat häntä kaltoin, niin silloin kyse on itsearvostuksen puutteesta", kertoo sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.
Miksi ihmiset ilkeilevät tai kiusaavat toisiaan? Mitä siitä seuraa? Miten ilkeilyltä voi suojautua?
Ohjelman toteuttanut työryhmä:
Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä
Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen
Internet-tuottaja: Rainer Korhonen
Tuottaja: Salla Matusiak
Lukijat: Annina Aho, Salla Matusiak, Pasi Nevalaita ja Susanna Vainiola
Kuvat: Tuuli Laukkanen