Näin pienestä se kehitys alkoi. Sitä esitteli kotona käväissyt (x) -avioliitossa elävä äxä. Hän painoi rannekellon kyljessä napikkaa ja valo syttyi. Nuppineulanpään kokoinen valo. En osannut tuota ihastella, mutta esittelijä oli haleta ylpeydestä löytämästään valosta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Kehitys kelloissa jatkui, tuli automaattiherätys. Sitä esitteli mies, joka ei ollut saanut nukutuksi viikkokausiin. Bisnekset olivat kusseet. Velkaa konehankintoihin oli otettu suruttomasti panttina koko omaisuus omakotitaloa myöten. Sahoilla meni huonosti. Alihankintatöitä ei ollut ja velat vaativat lyhennyksensä. Se vei miehen terveyden urheilijasta keppien varassa liikkuvaksi rammaksi. Nousujohteinen elämänkaari katkesi kuin kananlento.
Kello sai valopisteen ja automaatti-ilmoituksen joka tunnin perästä istuitpa missä tahaansa. Piip-piip siellä ja piip-piip täällä, ja joka puolla piip-piip - Piippolan vaarin talossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti