Talvimyrsky viimeistelee vielä maalla, merellä ja ilmassa kuntoon saadut sähkölinjat. En ole kärsinyt energian puutteesta. Olen energiaa täynnä, mutta varaventtiili on tukossa. Ei auta varapäreen käyttöönotto, tukka nousee pystyyn. Myrsky kolistelee kattoja ja tempoo kiinnityksiä, jos jostakin saisi ilmaa siiven alle.
Olen ilmassa tukevasti. Talo ei huoju, kun maa ei tärähtele. Kirkkovene kiikkuu aalloilla, uskotaan ja pyydetään apua epäuskoon. Uskontotiede olisi ollut minun ala tulla akateemiseksi avoimesta korkeakoulusta. Olosuhteet olivat kuitenkin minua vastaan, oli valittava toinen tie perheen elättämiseksi. Samat ongelmat on kuitenkin, onpa sitä tieteilijä tai taiteilija. Tieteeseen tukeutuvilla on jalat tukevasti maassa, kun tiede niin vaatii. Taiteilijalla on vapautensa toteuttaa itseään. Lyyli Kippo on liian usein peilautunut kokovartalopalapeilistä viime päivinä.
Radioateljee; Joku toinen on minä.
Joku toinen on halunnut olla minä monessa asiassa minun puolesta. Jos itse en ole ollut läsnä olemassa, olen muuttanut maisemaa. Lähtenyt ja kohta huomaan, etten lähtenytkään mihinkään. Takaisinpaluuta tasoitetaan pyytämällä, maanittelemalla, lupaamalla lahjuksia. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. En kuitenkaan vielä löydy lehden alkulehdiltä kaivaten etsittynä. Karenssiaika päättyy joskus. Palaan silloin tähän päivään, 30. tammikuuta, 2011 ja tutkin tarkkaan sen toisen, onko hän ollut minä vai saanko vihdoin olla minä omassa jäljittelemättömässä persoonassani. Tähän asti se on vaatinut monta muuttoa, muutosta ja lähtemistä. Mittari käväisi +6:ssa asteessa auringonpaisteessa. Jääpuikko ei sulanut tänään, itketään yhdessä ilonkyyneleitä helmikuun lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti