Kohtalonköynnös kaareutuu julisteen yli. Ripustin siihen olkitähdet ja jouluomenan paratiisin hyvän ja pahantiedon puun merkiksi. Saarikoski julisteessa seuraa puoliummessa olevien luomien raosta puuhailujani. Vietänkin hänen kanssaan ruokatuntia silloin tällöin. Varsinkin jouluna ja juhannuksena hän on kiireetön kaveri, tiedän hänellä olevan kestopullon kädessä julisteen ulkopuolella.
Juliste muistuttaa Lahden 4. runoviikosta 12.5. - 17.5.2003. Heittäydyin silloin sanataidemaailmaan. Se on ollut antoisaa aikaa minulle omalla tavallaan. Ajan kanssa on valikoitunut oma alani "taide ja taudit". Jokainen on oman elämänsä sankari kaikesta huolimatta. Mitä siitä pitäisi nyt arvella, kun oireet ovat olemassa katsomisesta katsomisen jälkeen.
- Katsotaan, sanoo lääkäri ja jatkaa katsomista omasta näkökulmasta. Uskoo vielä selvittävänsä taudin koepaloista. Toinen lääkäri puhuu radiossa spirokeetasta, jota ei voi viljellä. Siksi siihen ei ole vielä keksitty hoitoakaan. Kuolemasta olen puhunut tyttöjen kanssa. Ovat luvanneet pitää bailut, kun mummo on kuollut.
Vastaantulija puhutteli kadulla, kun pysähdyin vetämään henkeä ylämäkeä noustessani. Hän oli tulossa sairaalasta potilaskäynniltä. Omaishoitaja kun oli, meillä riitti kuulumisten päivittämistä, missä ollaan menossa tänä alkaneena vuonna.
Katson likinäköisen Kiplingin sotaan joutumista heikkonäköisyydestä huolimatta. Isän mielestä poika oli onnekas, kun kaikki kävi niin nopeasti. Yksi selvisi hengissä tuosta hyökkäyksestä ja kertoi pojan perheelle surulliset tiedot.
Isäni oli onnekas palatessaan elävänä rintamalta. Hänen veljensä ei ollut yhtä onnekas, vaikka ei osallistunutkaan ase kädessä sotaan. Hänet haettiin pyssyjen kanssa vanhempiensa silmien edestä vankilaan. Vaihteleeko onni ja onnettomuus vuorotellen sukupolvelta toiselle?
Vanhempani olivat onnekkaita saadessaan hoidon kotona viimeiseen asti. Minulle omaishoitajana on ollut onni onnettomuudessa jatkaa elämää haluamallani tavalla. Tämä on itsesuojeluvaistoa valita ja vaihtaa maisemaa, kun henkinen ilmasto ahdistaa yhteiskunnassa. On henkien taistelu ja jokainen on puolensa valinnut nostaessaan oman etunsa ja hyvinvointinsa riman alle jäävien perustarpeiden edelle. Sitten lapsille kun loppuu, oli anopin käsienlevittelyrepliikki jättää ne ilman, joita hän ei halunnut sisäpiiriin.
Mitä kohtalonköynnös kertoo juhannuksena kaupungin katolla? Muistan siitä yhden valkean juhannusruusun kukan auenneen parvekkeellani. Tulitikunleimaus kokkona vietin sen juhannuksen, kun sanataide löysi minut. Kuuluin silloin ketjukirjeryhmään ja monta projektia oli meneillään. Kutsusta huolimatta jäin paikalleni. Oli liian myöhäistä lähteä.
Turhaanko? Turhuuden turhuudesta olen selvinnyt ja vietän Saarikosken kanssa ruokatuntia silloin tällöin. Tiekartta Länsirannalla on vaiheessa sijoittajien varmistellessa oikeuttaan tulla haudatuksi kunnan valitsemaan paikkaan muukalaisten hautausmaahan lapsuuskotini uimarannassa. Voisiko olla parempaa kutsumusta minun ilmestyä rannalle kypsentelemään seteleihin käärittyjä rosvopaisteja kuin se muinoinen ylösnoussut odotteli hajalle joutuneita opetuslapsiaan? Rannalla hän kypsensi kalaa nuotiolla kalastajille, joita hän oli kutsunut seuraajakseen.
Meistä tehtiin Vihtaniemen venepakolaisia kieltämällä nousemasta maihin soutuveneillä vanhoilla rantautumispaikoilla. Kaikkien oli huvijahtinsa ankkuroitava maksullisessa satamassa. Siellä on karavaanareille kenttä pysähtyä huoltohommiin huoltopisteissä. Janoisimmat voivat istua satamassa ankkuroidussa paatissa ja kumota kaljansa paikallaan pysyen. Mustalaiset löysivät mukavuudet, mutta heidän leireilleen ei palvelupisteet ole tarkoitettuja. Helsingin kalasatamaan leiriytyneille valtio jakaa rahaa paluumatkaa varten kotimaahan. Sitäkö se oli antaa kotihoidontuki omaishoitajaksi tulleelle ja periä se takaisin omaishoidontukena sosiaalitoimelle hoitajan poislähtöä hoputtaessaan?
Show must go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti