Mielikuvia 2: Kokovartaloministeri

Miesnäkökulma naisesta riisuttuna:

Vuorineuvoksia vilahtelee tämän tästä politiikan vaikuttajina. Se on se tittelin kippeys ja siihen haavaan balsamiksi ostetaan arvonimi. Balsamoiminen säilyttää vuorineuvokset sanomisineen tuonpuoleiseen muumioina. Faaraot ovat aikansa tutkituimmat kohteet. Yritetään selvittää kudosnäytteistä, millaisia vuorineuvoksia he olivat aikanaan.

Itse ostin tietämättäni arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla. Minut johdettiin harhaan eläkeuudistuksella. Luvattiin jättää rauhaan karttunut, itse maksamani eläke-etuus, jos jään eläkkeelle 63-vuotiaana. Toisin kävi. Yhteensovitettuna karttuneet eläke-edut osoittivat, että olin maksava varhennusvähennystä arvonimestä, jota en ollut pyytänyt eikä kukaan ollut sitä maksettavakseni ehdottanut. Se ulosmitataan eläkkeestä kuolemaan asti. Nyt olen jo lainsuojaton, kun kaikesta peritystä pitää luopua milloin minkäkin tekosyyn perusteella. Viimeistä viedään, vaikka en ole maanomistaja itärajan takana. Nootit keskeyttivät lomamatkat. Oli palattava kotiin, nyt ehkä edessä on maanpakolaisuus mahdollisimman kaukana turvapaikan hakijana.

YEAT:n näyttökansion esitin hyväksyttäväksi lyhyesti neljällä kuvalla. Muuten siitä olisi tullut loputon kertomus viime vaaleista tuleviin; Verkkokirjoittajan talon oppimispäiväkirjan sisällysluettelo. Munkkiklubilla olen sitä saduttanut 1095 yön tarinoina. Löytänyt huumoria kirjoituksista, mutta niitä hjuumormiehiä valittavaksi ei ole täynnä maa. Ovat kovin harvalukuisia löydettäväksi.

Kikkelikortista se kaikki alkoi. Päätös ruususen unelle julistettiin oikeudessa, astetta en muista, valituksen kautta kumminkin pääministeri sai mielenrauhan ja uneksija joutui korvaamaan unennäkönsä. Presidentin valtaoikeuksia kavennetaan, piispa saarnaa sateenkaarimessussa ja pääministeri kelpuutetaan kokovartaloministeriksi. Uusi Testamentti saa kuvat kohtaamisesta kaivolla; naisen jalat stay up sukissa, toinen ylhäällä, toinen valahtanut nilkkoihin, korkokengissä. Työasu naiselle miehen silmin vedenhakumatkalla, hierojana tietämättään, ministerinä se on ollut kultturissa tietoinen valinta esitellä itsensä, etc loputtomiin. Vuorineuvokset toimivat jo esiliinoina kahden kovan K:n aikana (Kekkonen-Karjalainen).

Kirjoittamalla blogia yritän löytää vastauksia kysymyksiin: "Etkö sinä ymmärrä tätä verkossa kirjoittamista. Kuinka kaapelit vedetään ja mitä siihen tarvitaan?" Mario Vargas Llosa on sukulaissielu. Hän kerää virtahepoja ja kuulun hänen kokoelmaansa. Hän sanoi: 

- Parhaat virtahevot tulevat sieltä, missä niitä ei luonnossa esiinny. Raadonsyöjä virtahepo on vahtimassa joenylityspaikalla, etteivät kasvissyöjät joudu krokotiilin kitaan.

Työhuonekartano saa toimia vanhusten evakkokeskuksena, kun sähkökatkos kylmentää vanhusten kodit. Kartanolla on oma historiansa, löytyy  kotisivulta KympinLapset ja Isovanhemmat linkin takaa >http://www.kympinlapset.fi/<

Tuhkimon lasikengän otin talteen roskiksesta kaatopaikkajätelaatikosta. Tuhkimon tarina on omakohtainen kirjoitettavaksi käsin ja julkaistavaksi kirjana, ettei se ärsytä kielipoliisia > Kielipoliisin paluu1: Diskurssianalyysi:

"Sekin riepoo, että blogi on vuorovaikutuskanava, eikä yksistään henkilökohtainen harjoitusrata tai ajatuskäymälä. Näitä toimintoja varten ovat lukolliset päiväkirjat ja pöytälaatikot. Niissä voi itsekseen päteä tai vuodattaa miten tahtoo." 

Törmäsin tähän hakusanalla ja se kohdistui minuun. Pyörin itsekseni tietämättä, mitähän tuokin tarkoitta, mutta sitten löysin ymmärtäväisen lopun. Nyt voin jatkaa kirjoittamista ja peilata konekielistä Llosaa ilman kappalejakoa, jos siltä tuntuu.

Minulla on molemmat kengät tallessa. Piikkipohjat kiivetä vaikka pylvääseen, jos vuorineuvokset alkavat housunhelmoja nakertaa. Aina ei ole ollut niin hyvin, vaikka emme jäänet koulusta pois vuoropäivin. Meillä oli jokaiselle lähtijälle ainakin monot, jos tienä oli umpihanki. Hautausmaissa löytyy, eroottisissa, muukalaisissa, sankareissa, punaisissa, eriuskoisissa, pyramiideissa ja vaikka missä. Jokaiselle omansa. On siinä hautausurakoitsijalle valinnanvapaus. Elävien edunvalvojasta kuolleitten kuskaajaksi kuponkitarjouksena.

Opastetulla kierroksella julkkisten hautausmaalla kohtasin vainajien konservoijan. Hän ehosti vainajat eläväksi omaisten jäähyväisiä varten. Hän oli opiskellut taidehistoriaa yliopistossa. Hän teki vain työsä tunteilematta. Muuten sitä ei jaksaisi. Mikä lie ollut motiivi mieshierojalla siirtyä hautausurakoitsijaksi? Ehkä asiakkaiden puute ja suuntautuneisuus eläviä kohtaan. Ruumiita voi aina tuottaa  asiakkaiden loppuessa. Toinen hierojien leiriin eksynyt ei minua vakuuttanut lääkärinä. Hänen jäljiltään en olisi kehdannut kotiin mennä.
Sitten vielä sokerina pohjalla tulla hierojien edunvalvojaksi kavereiden pyynnöstä. Hänkin paljasti korttinsa minulle kauan poissa olleelle: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa periaatteella "kuka kysyy, kuka maksaa". Vieläkö hänet valitaan eduskuntaan SAK:n rahoilla? Siinäkin tuli julki naishierojan status poliitikon suusta kesäaamuna kaupungin kadulla auringon paistaessa meille molemmille täydeltä terältä.