Katselin ympärilleni ja näin ikkunanattomalla seinällä ikkunan. Olin seinälle jo avannut ikkunan neljän anttiikitaulun kehyksillä. Joku näki siinä ristin keskellä. Kuvat kehyksissä muistuttavat menneestä Juojärvellä. Olisi aika järjestää pienet taulut jonoksi, onhan niiden alapuolella lasivitriini kirjoilleni. Ikkuna heijastui sinisenä vitriinin laseihin. Taustalevy hävisi, ikkuna avautui jonnekin kauas. Juha Virkkunen keskustelee Erno Paasilinnan kanssa kirjoittamisesta.
Munkkiklubi on maisemakonttori. Voin katsoa itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään. Tirkistelijäksi ja tirkisteltäväksi en asetu. Kohteeksi minut on jo nostettu ristiinnaulittuna. Jos ketä ei miellytä katsoa, katsokoon itseään. Minua ei enää mikään arvostelu hetkauta. Olen oppinut kirjoittamaan mitä katson tarpeelliseksi kirjoittaa.
"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin." On jäänyt elämään. Sitä on kommentoitu ja vaettu sen kirjoituksen edessä.
Anne Frankin päiväkirjat ovat luetuimmat Raamatun jälkeen. The Book, Uusi Testamentti kuvitettuna tuplasi Raamatun myynnin Ruotsissa. Meillä jokainen kirjoittaa testamenttiään uusiksi vanhalla kielellä. Blogi on minun immateriaalinen oikeuteni lukea ja kirjoittaa. Jälkeä en jätä, missä olen käynyt. Sekin on minun oikeuteni kiittää kuluneesta tai kulumattomuudesta. Lähden levykauppaan, ostan Jaakko Löyttyä, rakkauslauluja. Tulin sinua varten!
Kommentien valvonta on tarpeellinen Munkkiklubilla. Tiessä on kaksi reunaa yhteentörmäysten välttämiseksi. Jos gradusi tai väikkärisi olet väsännyt vain pöytälaatikkoa varten, en tunne olevani siihen syyllinen. Pistäessäsi vanhingon kiertämään ilkeillä kirjoituksillasi, osoittaa sinun vetäneen herneen nenääsi ja kiehut omassa liemessäsi. Kirjallisuusterapialuento sai aikaan tunnetilan, jolloin naiset ovat ohittaneet miehet kiusaamisessa. "Päästä meidät pahasta" tänään ja huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti