Näin on näreet, tarkoitan joulukuusimarkkinoita. Radiomastot sähkölaitoksen valaisemana kohoaa korkeuksiin kuin torin joulukuusi. Joulua valaisi vielä täysikuu radiomaston yllä. En ikuistanut, kun oli niin pakkanen enkä ollut varautunut kuvauskeikalle yösydännä.
Nyt riepoo sudentunnit klo ½-kahdesta neljään. Tai oikeastaan en ymmärtänyt lukemaani kiitoskirjoitusta. Ihmisten puolueen Jusu-Petterin, 6 v, mielipide tulee kuulluksi jokaisessa istunnossa. Luulisi marjaskarhun nukkuvan sikeintä talviunta ja kohta kääntävän kylkeä puolitalvessa, mutta heräsikin päivittelemään kiitoskirjoituksia. Hän sanoo sitä suomimiseksi.
Mitä varten teevee on esittänyt niin paljon sotaisia ohjelmia; Tukevan Taunoa, Hylättyjä kyliä, Autioita pihoja, Veteraanimuistoja, Pasific jatkuu. Joulu-aattona meni rauhanjulistus ohi sähköjen pimentyessä. Enteileekö se jotakin, sen aika näyttää.
Posttraumaattisesta stressireaktiosta kirjoitin viiteryhmäni keskustelupalstalle. Se oli liian realistista tekstiä viralliselle kannanotolle. Minut heivattiin ulos, pyyhittiin teksti ja rekisteröimiseni pois. Sivuille ei olisi enää asiaa. Jos kirjoittaisin, siitä tehtäisiin poliisiasia.
Etsijä löytää netissä, jos on löytääkseen. Halusin tulla löydetyksi, mutta omalla tavallani. Siksi kysyin, saanko kirjoittaa kokemaani kaunistelematta. Hän otti henkilökohtaisen vastuun siitä ja on pysynyt lupauksensa takana.
Ketjukirjeristeily-vertaistukiryhmä pääsi perille. Neljä vuotta seilattiin etelästä pohjoiseen, idästä länteen. Sitten työkiireet lisääntyivät, oli hankittava verkkokirjoitustaito. Hyvää harjoittelua minulle oli kirjoittaa kirjeet puhtaaksi ja skannata kuvat koneelle. Käytetty PC vanheni, mutta onnistuin tulostamaan kirjeniput ja lähetin taidepaketissa osallistujille.
Laskutoimituksena ryhmän ikä on; osanottajia 11 x 4 vuotta x 5,4 omaishoitajan miestyövuotta = 237,6 vuotta. Jaettuja suruja, tuplaantuneita iloja eikä kirjoitettu kiitoksia varten. Virallinen taho ei sulattanut rekisteröimätöntä ryhmää ja siksi minut karkotettiin. Onneksi, sillä yhden oven sulkeutuminen avaa aina uuden oven.
Kiinalainen aamuvoimistelu puistossa on massatapahtuma. Pidemmälle vietynä ryhmäkoko pienenee päätyen lopulta sisälle huoneeseen. Näin on käynyt, juhlasalissa esitykset ryhmälle, työhuone vapaaehtoistyöhön ja koti nettikirjoitusta varten.
Tästä on hyvä jatkaa voimautuneena voimauttavaan vuoropuheluun.
Lämmöllä lähestyn salakuuntelijaa vuosien takaa: Kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä. Minusta piti päästä eroon keinolla millä hyväänsä. Kirjoitin kannatusyhdistykselle puolustaakseni työpaikkaani yrittäjänä. Polte sisälläni oli kuin veroilmoitusta väsätessä. Sitten loksahti johtajan päämäärä.
- Minä esittelen tämän asian kokouksessa. Esittelijän kanta tulee hyväksytyksi.
Sisso, vuokrasopimuksen irtisanominen oli yöllisen jaakobinpainin iloinen lopputulos.
En ollut ainoa lähtijä samoilla perusteilla siitä eläkeläisten palvelukeskuksesta enkä vienyt asiakkaita mukanani.
Rikospaikalle on ollut ahdistavaa mennä, vaikka johtaja on vaihtunut ja toisen johtajan virka osoittautui tarpeettomaksi. Yrittäjät tietävät tehtävänsä ilman oven takana salakuuntelua. "Kyttä kyttää kyttää ja kytälläkin on kyttä", epäluulosta ei pääse mihinkään. Karavaani kulkee ja balalaikka soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti