Viiden raatilaisen kanssa tutustun neljään näyttävään rakennukseen, joista Ikthys valmistui samaan aikaan kuin Verkkokirjoittajan talo. Minut tavoitti laulettu Herran siunaus työn valmistuttua. Laulaja kajautti sen haalareissa valmistuneessa kappelissa. Se oli tehdyn työn siunaus tulevaan. Olisin halunnut siunata Verkkokirjoittajan talon tehtäväänsä, mutta minulla ei ollut sanoja. Pyysin Matti J Kurosen avaamaan sen puolestani, olinhan saanut häneltä sanat omaishoidosta SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisuun. Valtakunnan isovanhemmista pappa antoi hyväksyvän siunauksen.
Verkkokirjoittajan talolla on tarinansa. Kun dna osti PHP:n liiketoiminnan, ilmestyi lappu luukulle "EI käyttöoikeutta". Sivut olivat sekaisin kuin keskeneräiset vaiheessa, jota ei ollut lopullisesti hyväksytty. Jos olisin päässyt eteenpäin verkkokirjoitustaidoissa, muuttaisin sivuja. Mutta taidot ovat jysähtäneet siihen kirjoitustaitoon, jonka osaan kirjoittaa näkyväksi paperille. Ei ole tapahtunut edistystä myöskään yhteyksien rakentamisessa. Rakentajilla on keskinäinen kilpailu, kuka saa rahastaa antamatta rahalle mitään vastineeksi.
Sain diagnoosin minua vuosia vaivanneeseen nivelkipuun. Kysyin sitä itse, kun kuulin yksittäisistä tapauksista. Se ei ollut vauhtisokeutta kuin Ahosen selittämätön sairaus. Jospa punkki on purrut mäkikotkaamme. Linnuissa on kaikenlaisia väiveitä. Sain pureman jo ensimmäisenä kesänä omaishoitajana. Polviniveliä särki enkä tiennyt miksi. Kävely muuttui vaikeaksi ja sekös kelpasi naapureille. Siellä se hortonoomi menee, kun lupasin auttaa pyörätuolissa istuvaa tätiä kukkapenkkien hoidossa. Naapurit olivat lentää selälleen hohottaessaan vahingoniloisina minun vaivoille. Lääkärit löysivät kivulle syyn. Vanhat naiset ovat jo niin kuluneita, ettei heitä voi hoitaa. Jos minä olisin kulunut, viistäisi reppu maata jalkojen lyhentyessä. Avuksi tuli potkuri talvella ja pyörätuolin työntäminen sulan aikana. Painopiste jakaantui neljän raajan kesken. Kun pyörätuolin työntäminen loppui, olinkin ihan jalaton. Uudet lääkärit ryhtyvät hoitamaan särkylääkkeillä ja uhkaamalla viedä piipaa-autolla tekonivelleikkaukseen. Kun en suostu, lähettää lääkäri minut psykiatriseen sairaanhoitoon.
2007 minut kannetaan lääkärin luo ja hänen hoitonsa vie kivut. Melkein kolme vuotta kivutonta aikaa ja surutonta tulevaisuutta projektia muuntamalla ja valokuvien avulla voimautumista.
Kipukohtaus tulee yöllä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Hädintuskin pääsen ylös sängystä. Menen apteekkiin hakemaan lääkettä.
- Mene lääkäriin, saan neuvon.
Silloin en tiennyt, kuinka hakeudutaan evakossa olevaan terveyskeskukseen. Päivystykseen kuitenkin pääsen ja saan ensiavun. Terveyskeskukseen ajanvarauksessa jonotan. Palvelussa on ruuhkaa ja lääkärille 2 kuukauden jonot. Kirjeellä ilmoitetaan aika.
Hakeudun oireen mukaisesti Terveystalon erikoislääkärille ja sieltä hermoratatutkimukseen. Jos oikeassa kädessä on hermopinne, se ei voi särkeä vasenta kättä, ei polvia, ei varpaita. Ennen ei leikata kuin on selvinnyt mikä minua vaivaa joka puolelta ja erikoisesti kaikkia traumakohtia. Kaksi kuukautta särkylääkehuumassa. Soitan ajanvaraukseen, saan sen ainoan ajan lääkärille ja pyydän verikokeeseen punkinpureman toteamiseksi. Löydän puhelinvastauksen antajaksi lääkärin, joka auttoi minua 2007. Tulehdusarvot ovat kohonneet, menen vielä uudelleen verikokeeseen tuloksen varmistamiseksi. Tulos on positiivinen.
Se pieni verenimijä on minut saastuttanut. Saan kipuun hoitoa, voin jo paremmin. Ympäröivän yhteiskunnan ote ei ole helpottanut. Kukaan ei ole ilmoittautunut elämäni sabotaasin taakse. Se voi jatkua kollektiivisena kataisen kansan rangaistuksena elämästä, vaikka kuinka kyselen: Mitä minä olen jättänyt tekemättä ja mistä minua näin rangaistaan?
Sairastumista en pidä rangaistuksena. Yhteiskunta on tullut tuomitsevaksi, rankaisevaksi rahastajaksi. Varsinkin näin joulun odotuksessa hallitus opettaa meitä sisäsiistiksi kuin kissanpoikaa. Ottaa niskasta kiinni ja haistattaa omia jätöksiään. Kukkaronvartijoiden päämies sanoo perinnön haisevan pahalle. Onneksi on toinen todellisuus Beetlehemissäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti