TuulentupaMinä menin hattuni alle
ja lähdin maailmalle
pois köyhyyttä pakohon.
Tein tuulentuvan, tein talon,
sain lahjaksi päivänvalon
ja ilmaisen kuutamon.
(Einari Vuorela)
Löydän kuitenkin itseni hyvinvointivaltion kaatopaikalta elämäni 68. jouluna. Ensimmäisenä jouluna hyvästelin äidinäidin, Holoppalan mummon.
Anna Helena istui jo 5-kymppisenä musta huivi solmittuna leuan alle ison lapsilaumansa keskellä. Hoitamaton verenpaine koitui kohtaukseen laakista vainaa. Minä olin syntynyt kesällä täyttämään hänen tyhjän paikkansa. Näin se monta kertaa menee.
Holoppalan ukki, Antti Juho, kuoli ennen Anna Helenaa sen ajan diabetekseen. Nuorena hänkin kuoli. Isä oli lähetetty hakemaan pappia soutamalla kirkonkylästä. Korpelan Arvi oli jo iso poika ja kastamatta. Liekö silloin olleet vanhemmat vihkimättä, kun pappi samalla reissulla tuli kastamaan. Pappi oli kauhistellut: Täällä eletään kuin Saksanmaalla. Poika sai nimen ja kuoleva viimeisen voitelun.
Äidinisän puoleinen suku on jäänyt tuntemattomaksi, kun isoisä on kuollut nuorena. Hänellä on kuitenkin täyskaima, pikkuserkkuni. Tuli huomatuksi saadessaan korkeimman kunniamerkin 6.12.2009. Näin jossakin päin arvostetaan hyvin tehdystä työstä. Lahdessa kuitenkin vain toimittajia palkitaan journalismista, jota JSN moittii silloin tällöin. On menty mauttomuuksiin. Tuulentuvan joulutervehdyksen lähetän kaikille hattuni alta tasapuolisesti.
Voikaa paremmin kuin muut, ja niinhän te teette minun sitä toivottelemattakin. Voivotellaan sitten ensi vuonna 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti