Tässä seison enkä muuta voi. Yksi nolla edessä ykkösellä, neljä nollaa perässä. Edessä se on merkityksetön, niitä voisi olla lukematon määrä. Neljä nollaa perässä on merkityksellistä epävirallisessa organisaatiossa. Virallinen rekisteröity yhdistys lemppasi minut yli laidan omilta sivuiltaan, kun kirjoitin omaishoitamisesta kokemuksena. Sairaan hyvät -projektin vetäjä ei tiennyt, miksi pitäisi kutsua ikääntynyttä apua tarvitsevaa ihmistä. Pitää kysyä muilta yhdistyksen työntekijöiltä. Kukaan ei halua olla vanha.
"Eiköhän pistetä kädet ristiin ja rukoilla", kehoittaa Markku Heikkinen keskustelun lopuksi Satakomitean aikaansaannoksista. Ehdin kuitenkin lupautumaan verkossa "omaishoidontulevaisuus" -tutkimuspaneeliin asiantuntijana. Olisin voinut jatkaa yhdistyksessä maksamalla jäsenmaksun, mutta se ei ole minun ainoa motiivini roikkua mukana. Yhdistyksen toimintaan osallistuminen sääntöjä muuttamalla poliittiseen suuntaan ei sovi minun pirtaan.
Tässä seison vahvana ja vapaana kansalaisvaikuttajana verkossa. Katu-uskottavuus laadusta ja tasa-arvosta on mennyt konsulttisamarialaisten myötä. Joutaa kaatopaikalle hyötykäyttöön kuin viiden firman mainosposti avaamattomana lehtikeräykseen.
Obama ilmoitti pankeille, ettei hän pyrkinyt virkaansa siksi, että pelastaisi pankit veronmaksajien rahoilla. Pankit jakaisivat johtajilleen mittavat bonukset. Hän kehoittaa pankkeja antamaan lainoja yrityksille, että ne voisivat jatkaa toimintaa ja työllistäisivät. Meillä on vastakkainen käsitys omistajaohjauksessa päämiehiä myöten. He ovat lahjottavissa, sanokoon kuka mitä tahaansa. Projektia muuntamalla olen vapauttanut itseni joutumasta kiusaukseen. Samalla vältyin palkitsemiselta yhdistyksen hyväksi tekemästä työstä.
Olen yhteisöllinen, mutta en yhdistyksellinen, jos poliitikon viimeinen oljenkorsi on liittyä yhdistykseen toivossa saada koko jäsenmäärän äänet syöttämällä ja juottamalla yhdistyksen rahoilla vaalitilaisuudessaan. Olin orpo 1, kun omaishoitotilanne eli viimeistä päivää kohdallani 6.2.2000. Päivä on merkityksellisin päivä elämässäni. 11.9.2001 tuli kadonneiden arvojen suruliputuspäivä. Menneistä kiitos, tuleville tulkaa!
Mikä on sinun paikkasi järjestyksessä omaishoitajana, kun maailmassa on arvokeskustelut rikkaiden surkutellessa köyhien määrän lisääntymistä? Se on itseaiheutettu olotila. Kuinka ahkerat muurahaiset ja mehiläiset selviävät kylmästä ajasta? Lapsen uteliaisuudella kerran kesällä pistin tikun muurahaispesään nähdäkseni tulevaisuuteen. Sillä kertaa olin näkemääni tyytyväinen. Tänään sitä pitää kysyä ulkolaiselta lääkäriltä: Mikä minulle on tullut? Jos se on punkin aiheuttama tulehdustila, ei minulla ole mitään lisättävää. Enemmän minua ovat purreet vampyyreiksi muuttuneet kanssamatkustajat, vaikka ukkaasi kieltää:
- Elä tapa!
- Elä ime!
- Elä pure!
"Eiköhän pistetä kädet ristiin ja rukoilla", kehoittaa Markku Heikkinen keskustelun lopuksi Satakomitean aikaansaannoksista. Ehdin kuitenkin lupautumaan verkossa "omaishoidontulevaisuus" -tutkimuspaneeliin asiantuntijana. Olisin voinut jatkaa yhdistyksessä maksamalla jäsenmaksun, mutta se ei ole minun ainoa motiivini roikkua mukana. Yhdistyksen toimintaan osallistuminen sääntöjä muuttamalla poliittiseen suuntaan ei sovi minun pirtaan.
Tässä seison vahvana ja vapaana kansalaisvaikuttajana verkossa. Katu-uskottavuus laadusta ja tasa-arvosta on mennyt konsulttisamarialaisten myötä. Joutaa kaatopaikalle hyötykäyttöön kuin viiden firman mainosposti avaamattomana lehtikeräykseen.
Obama ilmoitti pankeille, ettei hän pyrkinyt virkaansa siksi, että pelastaisi pankit veronmaksajien rahoilla. Pankit jakaisivat johtajilleen mittavat bonukset. Hän kehoittaa pankkeja antamaan lainoja yrityksille, että ne voisivat jatkaa toimintaa ja työllistäisivät. Meillä on vastakkainen käsitys omistajaohjauksessa päämiehiä myöten. He ovat lahjottavissa, sanokoon kuka mitä tahaansa. Projektia muuntamalla olen vapauttanut itseni joutumasta kiusaukseen. Samalla vältyin palkitsemiselta yhdistyksen hyväksi tekemästä työstä.
Olen yhteisöllinen, mutta en yhdistyksellinen, jos poliitikon viimeinen oljenkorsi on liittyä yhdistykseen toivossa saada koko jäsenmäärän äänet syöttämällä ja juottamalla yhdistyksen rahoilla vaalitilaisuudessaan. Olin orpo 1, kun omaishoitotilanne eli viimeistä päivää kohdallani 6.2.2000. Päivä on merkityksellisin päivä elämässäni. 11.9.2001 tuli kadonneiden arvojen suruliputuspäivä. Menneistä kiitos, tuleville tulkaa!
Mikä on sinun paikkasi järjestyksessä omaishoitajana, kun maailmassa on arvokeskustelut rikkaiden surkutellessa köyhien määrän lisääntymistä? Se on itseaiheutettu olotila. Kuinka ahkerat muurahaiset ja mehiläiset selviävät kylmästä ajasta? Lapsen uteliaisuudella kerran kesällä pistin tikun muurahaispesään nähdäkseni tulevaisuuteen. Sillä kertaa olin näkemääni tyytyväinen. Tänään sitä pitää kysyä ulkolaiselta lääkäriltä: Mikä minulle on tullut? Jos se on punkin aiheuttama tulehdustila, ei minulla ole mitään lisättävää. Enemmän minua ovat purreet vampyyreiksi muuttuneet kanssamatkustajat, vaikka ukkaasi kieltää:
- Elä tapa!
- Elä ime!
- Elä pure!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti